Kuu pimenee mutta näemme vain sen alun

Täydellinen kuunpimennys on perjantain 14.3. aamuna. Näemme pimennyksestä vain alkuvaiheen, jolloin Kuu työntyy puolivarjoon. Kuu kuitenkin laskee horisonttiin ennen täysvarjopimennyksen alkua. 

Kuunpimennyksen näkyvyys. Kuu laskee alueen itäreunalla ja nousee länsireunalla. Punainen viiva itäreunalla kertoo kuunlaskun tapahtuvan juuri silloin kun osittainen vaihe alkaa. Seuraava oranssi viiva on kuunlasku horisonttiin juuri sillä hetkellä, kun täydellinen vaihe on alkamassa. Pimennys näkyy alusta loppuun Pohjois-Amerikassa, Väli-Amerikassa ja Etelä-Amerikan länsipuoliskolla. Täydellinen pimentyminen näkyy myös aivan Länsi-Euroopassa, Länsi-Afrikassa ja Tyynellä merellä, mutta osittaiset vaiheet jäävät näillä alueilla näkymättä.  Kuva Scientific Visualization Studio.

Puolivarjopimennys alkaa kello 5.57. ja Kuu laskee kello 6.54, jolloin täysvarjopimennys ei vielä ole alkanut. Täysvarjopimennys alkaa kello 7.09 ja täydellinen vaihe saavutetaan kello 8.25. Pimennys on syvin kello 9.00. Kuu alkaa poistua täysvarjosta kello 9.31 ja se on päättynyt kello 10.48. Puolivarjopimennys päättyy kello 12.00.

Katso NASAn Scientific Visualization Studio’n tuottama video pimennyksen kulusta! Videon aikamerkinnät ovat UTC aikaa. Voit muuttaa ajat Suomen ajaksi lisäämällä niihin 2 tuntia! Penumbra on puolivarjo ja umbra on täysvarjo.

Tätä kirjoittaessani Meteoblue’n Astronomy Seeing -sivusta ennustaa Tampereelle selkeähkön hetken aamun tunneille. Sää kuitenkin pilvistyy juuri pimennyksen alettua, joten kovin hyvä mahdollisuus sään puolesta ei ole nähdä pimennyksestä edes jälkeäkään.

Kuunpimennys keskiviikkona (18.9.2024) aamuyöllä

Tampereella on mahdollista nähdä keskiviikkona 18.9. aamuyöllä osittainen kuunpimennys, jos vain sää sen mahdollistaisi. Sääennusteen mukaan juuri pimennyksen alkuvaiheessa lännestä työntyy Pirkanmaan taivaalle pilvikerros, joka käytännössä estää pimennyksen näkemisen.

Tämän kertainen kuunpimennys muistuttaa jonkin verran tätä pimennystä vuodelta 2013 ollessaan maksimissaan. Täysvarjo tulee olemaan hieman eri paikassa Kuun pohjoisosassa. Kamerana oli digijärkkäri (Canon EOS 50D), objektiivi Sigma APO DG 70 – 300 mm, herkkyys ISO 400, valotusaika 1/500 s ja aukko 5,6. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennys alkaa osittaisen varjon pimennyksellä kello 4.41., jolloin Maan puolivarjo koskettaa Kuun pintaa. Tätä vaihetta on vaikea nähdä, sillä kirkkauden väheneminen on hyvin vähäistä. Pimennys etenee ja puolivarjon tummuus lisääntyy hiljalleen, kunnes kello 5.13 täysvarjo lankeaa Kuun pohjoisosan ylle. Pimennys on syvin kello 5.44., jolloin vain noin 8,5 % Kuusta on pimentynyt. Täysvarjopimennys päättyy kello 6.16 ja puolivarjopimennys kello 7.47. Pimennyksen loppuvaihetta Tampereella ei nähdä, sillä Kuu laskee horisontin alapuolelle kello 7.06.

Seuraava kuunpimennys on maaliskuun 14. päivänä 2025 kello 5.57 alkaen. Tampereella näkyy vain puolivarjopimennys ennen kuunlaskua. Pimennys sinällään on täysvarjopimennys. Ensi vuonna nähdään toinenkin pimennys, syyskuun 7. Kuun noustessa pimenytyneenä kello 20.09. Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 20.30 ja pimennys on syvin kello 21.11. Täydellinen vaihe päättyy kello 21.52 ja osittainen vaihe kello 22.56. Puolivarjovaiheen pimennys päättyy kello 23.55.

Tämän jälkeen kuunpimennykset, josta voidaan tehdä edes hieman havaintoja, ovat joulukuun 31. päivä 2028 ja joulukuun 20. vuonna 2029. Molemmat pimennykset olisivat täydellisiä ja ne nähtäisiin koko Suomessa alusta loppuun. Jälleen kerran näidenkin pimennysten havaitseminen riippuu siitä, millainen säätila tuolloin vallitsee. Suomessa yleensä talvet ovat hyvin pilvisiä silloinkin, kun korkeapaine on maamme yllä. Joten pessimisti ei pety!

Havaitseminen

Pimennystä voi havaita paljain silmin ja kiikareilla, miksi ei myös kaukoputkella, kun käyttää hyvin pientä suurennusta. Mitään erityisiä suodattimia ei tarvita, toisin kuin auringonpimennystä havaitessa. Kuu ei ole koskaan niin kirkas, että se voisi vahingoittaa silmiä. 

Kuunpimennyksen valokuvaaminen ei pitäisi tuottaa mitään erityisiä vaikeuksia – tällä kertaa. Valokuvaamista varten tarvitset kameran (digijärkkäri on suositeltavin), siihen sopivan pitkän objektiivin, esimerkiksi 300 mm (lyhyemmälläkin saa hienoja kuvia) ja jalustan. Kameran herkkyydeksi voi valita turvallisin mielin ISO 800, jolloin kuvista ei vielä tule liian kohinaisia. Joissakin kameramalleissa voi herkkyydeksi valita jopa ISO 1600 kohinan ollessa vielä täysin hyväksyttävällä tasolla. Riittävällä herkkyydellä varmistetaan se, että valotusajoista tulee riittävän lyhyitä, jotta tästä syystä epäterävyyttä ei synny.

Kuun kuvaamisen vaikeus liittyy siihen, että automaattivalotus ylivalottaa Kuun, vaikka se olisi osittain pimentyneenä. Näin ollen kameraa pitäisikin käyttää manuaalisesti, siis kuvaustavan valinnaksi kohta M. Tällöin pääset valitsemana niin valotusajan kuin käyttämäsi aukon. Myös objektiivista on valittava manuaalitarkennus, sillä etenkin täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuun kirkkaus voi olla niin vähäinen, että kameran automaattinen tarkennus ei toimi. Tällä kertaa Kuun himmeneminen ei ole niin voimakasta, joten automaattinen tarkennus saattaa toimia vielä kohtuullisen hyvin. Osa kameroista eivät kuitenkaan automaattisesti tarkenna oikeasti äärettömään, joten tästä syystä manuaalisesti tehtävä tarkentaminen voi olla välttämätöntä.

Pimentyneen Kuun valokuvaamisessa valotusajat voivat tulla niin pitkiksi, että kuvan tärähtämisen vaara on todellista. Käytä siis jalustalle asetettua kameraa ja kuvien ottamiseen kauko-ohjainta, etälaukaisinta tai ajastettua (2 tai 10 sekuntia) laukaisua. Jos käytät pitempiä kuin 300 mm objektiiveja tai kaukoputkea, niin silloin kamera täytyy olla seurantajalustassa. Valotusajat voivat olla sen verran pitkiä, että valotuksen aikana Kuu ehtii liikkua kuvakentässä jonkin verran. Kuviin siis syntyy liike-epäterävyyttä hyvin helposti. Ottamalla koekuvia ennen pimennystä, voi määrittää sopivat kuvausarvot kameraan ja näin varmistat onnistuneet kuvat.

 

 

Havaintovinkki: Osittainen kuunpimennys

Lokakuun 28. päivän iltana näkyy osittainen kuunpimennys. Tampereella Kuu nousee kello 17.24 ja täysvarjopimennys alkaa kello 22.35, on maksimissaan kello 23.14 ja päättyy kello 23.53. Puolivarjopimennys alkaa ennen täysvarjopimmenystä kello 21.02 ja täysvarjopimmennyksen jälkeen puolivarjopimennys päättyy kello 1.26. Ajat ovat Suomen kesäaikaa, sillä normaaliaikaan siirrytään samana yönä mutta myöhemmin aamuyöstä.

Kuunpimennyksen vaiheet ja syvyys. Kuva NASA/GSFC.

 

Täysvarjopimennys näkyy Kuun eteläreunan tummentumisena. Kuun himmeneminen ja mahdollinen värin muutos on sen verran vähäistä puolivarjopimennyksen aikana, että sen havaitseminen voi olla vaikeaa.

Kuunpimennystä voi havaita paljain silmin mutta jos käytettävissä on kiikari tai kaukoputki, niin ne ovat erinomaisia välineitä pimennyksen seuraamiseen. 

Kuunpimentymisen voi nähdä juuri ja juuri tässä havainnekuvassa. Pimentynyt alue on Kuun alareinassa keskilinjasta vasemmalle.

Pimennyksen valokuvaaminen onnistuu tavallisella järjestelmäkameralla, jos käytettävissä on teleobjektiivi. Objektiivin polttoväli voi olla 200 mm ylöspäin.

Pimennyksen kuvaaminen kännykälläkin voi onnistua mutta yleensä niissä Kuu näkyy niin pienenä, että pimennyksen yksityiskohtia ei näy. Lisäksi valotus pitäisi tehdä manuaalisäädöllä, sillä automaattinen valotus ylivalottaa Kuun, eikä yksityiskohtia tässäkään tapauksessa näy.

Käytitpä kuvaamiseen millaista kameraa ja objektiivia tahansa, jalustan käyttö on välttämätöntä. Pimentyneen Kuun valotusaika on tavallista pitempi, joten heilahtamisen vaara on olemassa vaikka kameraa yrittäisikin tukea johonkin kiinteään rakennelmaan. Jos käytät pitkä polttovälistä teleobjektiivia (300 mm tai pitempää) suosittelen käyttämään seurantaa, sillä kiinteästi suunnatulla kameralla kuvista tulee pehmeitä tai epäselviä kuvia Kuun nopean liikkeen vuoksi. Kamera voi myös heilahtaa valotusta tehtäessä, joten etälaukaisimen käyttö on suositeltavaa. Jos etälaukaisinta ei ole, niin aikalaukaisu voi korvata tämän.

 

Halloween ja kuutamo

Kari A. Kuure

Lokakuun 31. päivänä vietettiin Halloweenia. Samaan aikaan sattui täysikuu. Vielä lisää, sillä täysikuu oli kuukauden toinen ja pohjoisamerikkalaisen uudemman kansanperinteen mukaan sitä kutsutaan nimellä Blue Moon. Sen sijaan pohjoisamerikkalaisten alkuperäiskansojen perinteen mukaan tähän aikaan vuodesta tapahtuva täysikuu on Metsästäjän kuu (Hunters Moon).

Hunter Moon (Metsästäjän kuu). Kuva © Kari A. Kuure.

Suomessa täysikuita ei ole erikseen nimetty mutta syypäivätasauksen ja talvipäivänseisauksen puolivälin tietämillä on pidetty Kekriä ja juhlittu sitä, että sato on saatu koottua ja talvi voi tässä suhteessa tulla. Kirkko on pitänyt (tietysti) Kekriä pakanallisena juhlana ja korvannut sen Pyhäinmiestenpäivällä sinä lauantaina, joka sattuu 31.10. – 6.11. välille.

Tänä vuonna (2020) Kekriin liittyi myös täysikuu (31.10.2020), joka kyllä aika monella paikkakunnalla peittyi pilveen. Taivaanvahtiin raportoitiin vain pari kuuhavaintoa tältä illalta. Edellisenä iltana kuitenkin lähes täysikuu näkyi ainakin täällä Tampereella. Tästä sainkin idean tutkia sitä, kuinka useasti täysikuu on juuri 31. lokakuuta. Osoittautui, että aika harvoin, vain yhdeksän kertaa 200 vuoden aikana^[1].

Kekrin aikaan tapahtuvat täysikuut 1900 – 2100. Kuva © Kari A. Kuure.

Samalla huomasin, että jotkut täysikuut sattuivat vain muutamaa tuntia ennen tai muutama tunti jälkeen 31. päivän vuorokauden vaihtumisen. Päätinkin ottaa myös 30.10. ja 1.11. päivät mukaan kartoitukseen.

Tässä on myös se pointti, että kalenterimme noudattaa tietysti käyttämäämme vyöhykeaikaa (UTC+2 h). Tästä seuraa mielenkiintoinen juttu: jos täysikuu sattuu Kekrin jälkeisenä yönä esimerkiksi kello 00.30 Suomen aikaa, niin silloin se on kalenterimme mukaan 1. marraskuuta. Sen sijaan Ruotsissa, joka käyttää myös omaa vyöhykeaikaa (UTC+1 h) päivämäärä on edelleen 31. lokakuuta. Itse asiassa tämä vyöhykeaikojen ero koko maapallolla voi johtaa eri päivämääriin, joten on perusteltua tältäkin kantilta katsoa myös viereisten päivien tilanne. Oheinen taulukko kertoo Kekriin sijoittuvat vuodet ja päivät täyskuulle.

Tässä ei kuitenkaan ollut aivan koko tarina. Täysikuusta kun on kysymys, niin silloin on aina mahdollisuus kuunpimennykselle. Näin tässäkin tapauksessa. Yhdistelmä Kekri, Halloween, Blue Moon, Hunters Moon ja kuunpimennys toteutuu kahdesti tarkastellun 200 vuoden aikana. Näin tapahtuu vuonna 2050 ja 2069. Molemmat pimennykset näkyvät lähes kokonaan Suomessa.

Huomautukset

[1] Laskelmat tein Mobile Observatory Pro Android-sovellutuksella.

 

 

Osittainen kuunpimennys perjantaina 10.1.2020

Kari A. Kuure

Sään salliessa perjantai-iltana nähdään Kuun puolivarjopimennys. Se ei ole aivan yhtä vaikuttava näky kuin täydellinen täysvarjopimennys, mutta tähtiharrastajan kannalta puolivarjopimennyksessä on myös oma mielenkiintonsa.

Puolivarjopimennys 9.2.2009 Tampereen ursan tähtitornilla. Kuu on juuri noussut pimennyksen alkaessa. Kuva © Kari A. Kuure.

Pimennys alkaa kello 19.07 Kuun ollessa idässä noin 24° korkeudella. Vaikka ilmakehä punertaa hieman Kuuta, pimennys näkyy jonkin aikaa hieman tavanomaista voimakkaampana punertumisena. Pimennyksen edistyessä punertuminen voimistuu ja pimennyksen ollessa syvimmillään kello 21.21, Kuun alareuna on selkeästi tummentunut. Tummentuminen ei ole niin voimakasta kuin täysvarjopimennyksen aikaa, sillä Kuu pysyttelee koko pimennyksen ajan puolivarjon alueella.

Syvimmän pimentymisen jälkeen Kuu vaeltaa hiljalleen pois puolivarjosta, samalla sen kirkkaus kasvaa, sillä puolivarjo on reunoiltaan vähemmän himmeä. Samaan aikaa Kuu kohoaa taivaalla, jolloin myös ilmakehän himmentävä vaikutus vähenee.

Pimennyksen alussa Kuu on siis idässä (az = 87°) ja pimennyksen syvimmän vaiheen aikana suunnassa EESE (az = 117,5°, korkeus 39°). Pimennyksen päättyessä kello 23.12 Kuu on siirtynyt SSE (az = 149,6°) ja korkeutta sillä on 48°. Sään salliessa korkeutta Kuulla on siis koko pimennyksen ajan kohtuullisen paljon, joten valokuvaaminen pitäisi onnistua hyvin helposti.

Tämän kertainen pimennys on vuoden ainoa, joka näkyy Tampereella. Muut pimennykset ovat myös puolivarjopimennyksiä ja niiden päivämäärät ovat 5.6. kello 21.25, 5.7. kello 6.31 ja 20.11. kello 11.44.

Tämä tammikuun alkupuolen kuunpimennys näkyy Aasiassa ja Euroopassa, sekä suurimmassa osassa Afrikkaa. Australiassa suurimmaksi osaksi Kuu laskee pimentyneen, vain länsiosassa pimennys on näkyvissä kokonaan. Portugalissa ja Afrikan länsiosassa Kuu ei pimennyksen alkaessa ole vielä noussut.

Kesäkuun pimennys näkyy suuressa osassa Aasiaa, vain Japanissa Kuu laskee pimennyksen kuluessa. Suomessa suuressa osassa Länsi-Eurooppaa Kuu nousee pimennyksen aikana, vain aivan Pohjois-Lapissa Kuu ei nouse lainkaan. Etelä-Amerikan itäosassa Kuu nousee pimennyksen loppuvaiheissa.

Heinäkuun kuunpimennys ei näy Suomessa lainkaan. Sen sijaan Länsi-Euroopassa ja Afrikassa Kuu laskee pimennyksen aikana. Pimennys näkyy Etelä-Amerikassa Ja suuressa osassa Pohjois-Amerikan itäosaa, lännessä Kuu nousee pimennyksen aikana.

Marraskuun pimennys on mielenkiintoinen, sillä se ei näy eteläisessä Suomessa lainkaan. Sen sijaan se näkyy alusta loppuun noin Rovaniemen korkeudelta ja Kuu nousee pimennyksen aikana kolmiossa Oulun pohjoispuolelta Muonioon. Kolmion kolmas kärki on Kuusamon itäpuolella melko tarkkaan Suomen ja Venäjän rajalla.

Valokuvaaminen

Puolivarjopimentyneen Kuun valokuvaaminen ei ole vaikea tehtävä. Toki kameran lisäksi tarvitaan kamerajalusta, sillä valotusajat ovat sen verran pitkiä, että liikahtaneita kuvia on helppo saada aikaan käsivaralta kuvattaessa. Jos käytät polttoväliltään yli 300 mm teleobjektiivia tai kaukoputkea, seuranta on välttämätön. Lisäksi kamera olisi hyvä varustaa etälaukaisimelle, ja järjestelmäkeroissa peili pitäisi nostaa ylös ennen laukaisua.

Pimennys kestää sen verran aikaa, että kamera tarvitsee toiset akut, sillä kylmä sää hyydyttää helposti isonkin akun, vaikka kamera ei päällä olisikaan kokoaikaa.

Pimennystä kuvattaessa on syytä seurata histogrammista valokuvien valotusta. Kuun kirkkaus ensin himmenee ja sitten voimakkaasti kirkastuu pimennyksen loppua kohti mentäessä. Tällöin ylivalottumisen vaara on ilmeinen. Mikään ei harmita niin paljon kuin selkeästi ylivalottunut kuva.

Vaikka kuva pimentyneestä Kuusta onkin teknisesti hieno, kuvaan voi hieman lyhyemmillä polttoväleillä sommitella jotain muutakin kuin pimentynyt Kuu pimeällä taivaalla. Ihminen kuvassa luo aina toisenlaisen tunnelman, ja saman tekee vaikka pienikin nuotio. Jos kuvassa pimentynyt Kuu heijastuu vaikkapa järven pinnasta, kuva on mitä julkaisukelpoisin.

Kuu pimeni osittain – havaitsijoiden ottamia valokuvia.

Teksti Kari A. Kuure

Tiistaí-iltana (16.7.2019) alkoi osittainen kuunpimennys ja se kesti seuraavan vuorokauden puolelle. Tällä kertaa pimennys ei ollut täydellinen, vaan reilut puolet Kuusta oli Maan täysvarjossa. Kuu alkoi työntyä täysvarjoon muutama minuutti sen jälkeen, kun Kuu oli noussut horisontista puolivarjoon pimentyneenä.

Sääennuste teki kepposen monelle havaitsijalle. Sää- ja pilvisyys ennuste kertoi selkeän sään alkavan noin kello 3 aikaan aamulla, jolloin pimennys oli jo ohi täysvarjon osalta. Selkeytyminen alkoikin, mutta neljä tuntia ennustettua aikaisemmin. Tämä näkyy Tampereen Ursan sääkameroiden ottamista kuvista. Kuun noustessa kello 22.44 oli vielä pilvistä mutta täysvarjopimennyksen alkaessa kello 23.01 pilvet olivat vetäytyneet ja Kuu näkyi selkeästi matalalla kaakossa. Selkeää säätä riittikin sitten koko pimennyksen aikana.

Ennustettu pilvinen sää karkotti potentiaaliset havaitsijat. Itsekin vedin ”unta palloon” kun luotin sääennusteen paikkansapitävyyteen, tosin, koska se on täysin osunut oikeaan? Onneksi aivan kaikki havaitsijat eivät olleet nukkumassa, vaan joitakin kuvia saatiin myös julkaistavaksi.

Tomi Kurri oli kuvaamassa kuunpimennystä Härmälässä Pyhäjärven rannassa. Tässä hänen ottamat kuvat:

Tomi Kurrin kuvasvälineenä oli  Sky-Watcher 72ED ja kamerana iPhone.

Marko Tolvanen kuvasi Sääksmäen sillan läheisyydessä hienon kuvan pimentyneestä Kuusta ja nukkuvista valkoposkihanhista.

Marko Tolvasen kuvausvälineenä oli
Canon 1000D + Sigma 70-200mm APO @ 126mm f/8.0 ISO400 2s (17.7.2019 00:22).

Jorma Mäntylä Kangasalta kuvasi myös kuunpimennystä

Pimentyneen Kuun lisäksi Jorma Mäntylä sain vangittua ohi lentäneen Kansainvälisen avaruusaseman, joka näkyy kuvassa Kuun yläpuolell olevina kahtena viiruna. Klikkaa kuvaa suuremmaksi jos viirut eivät näy kunnolla!

Tapio Lahtinen teki tomelapse-viedon kuunpimennyksestä

Kuu pimenee osittain

Teksti Kari A. Kuure

Heinäkuun 16./17. päivien välisenä yönä Kuu pimenee osittain. Pimennys ei ole aivan yhtä näyttävä kuin edellisellä kerralla tammikuussa (21.1.2019), mutta pimennys on hyvin mielenkiintoinen, koska Kuu näkyy hyvin matalalla eteläisellä taivaalla. Kuun maksimikorkeus on noin 8 astetta. Matalasta korkeudesta johtuu myös se, että pimennys voi jäädä pilvien taakse, vaikka muutoin selkeää olisikin.

Pimennyksen vaiheet. Symbolien selitykset ovat tekstissä. Kuva  F.Espenak, NASA’s GSFC.

Kuunpimennys alkaa puolivarjopimennyksellä (P1) kello 21.43.53, jolloin Kuu ei vielä ole noussut Tampereen horisontin ylle. Kuu nousee kello 22.44 ja täysvarjopimennyksen osittainen vaihe alkaa (U1) kello 23.01.43. Pimennys on syvin kello 00.31.54 seuraavan vuorokauden puolella ja täysvarjopimennys päättyy (U4) kello 1.59.39 ja puolivarjopimennys päättyy (P4) kello 3.17.36. Kuu laskee horisonttiin kello 4.26. Syvimmillään Kuun halkaisijasta 66 % on täysvarjossa. Merkinnät: P1, U1, U4 ja P4 viittaavat kaavioon pimennyksen vaiheista!

Pimennyksen näkyvyysalue. Kuva  F.Espenak, NASA’s GSFC.

Pimennyksen aikaan Kuu on lähellä apogeetä (20.7. kello 23, etäisyys 406 200 km), eli ratansa kauimmaista pistettä. Niinpä Kuun etäisyys pimennyksen maksimin aikaan on 398 300 km ja se näkyy meille 29,99 kaariminuutin kokoisena. Tosin kuuilluusio lähellä horisonttia vaikuttaa katselijaan ja Kuu tuntuu olevan hyvinkin suuri.

Lähivuosina kuunpimennyksiä nähdään huonosti. Seuraavan kerran täydellisen pimennyksen alku nähdään (ehkä) 19.11.2021 ja sen jälkeen vasta vuonna 2025, jolloin Kuu nousee täysvarjopimennyksen ollessa jo suhteellisen pitkällä. Seuraava alusta loppuun Tampereella nähtävä täydellinen pimennys tapahtuu vasta joulukuun 31. vuonna 2028.

Kuunpimennys 21.1.2019

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tammikuun kuunpimennys näkyy Pohjois-Ja Länsi-Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä Kuu laskee ennen pimentymisen päättymistä ja Intiassa, Kiinassa ja Australiassa pimennys ei ole näkyvissä lainkaan.

Pimentynyt Kuu voi olla hyvin tumma. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennyksen 21.1.2019 vaiheet

Tunnus	tapahtuma	aika
P1	puolivarjopimennys alkaa	04.36.30
U1	täysvarjopimennys alkaa	05.33.54
U2	täydellinen pimennys alkaa	06.41.17
C	syvin pimennys	07.12.16
U3	täydellinen vaihe päättyy	07.43.16
U4	täysvarjopimennys päättyy	08.50.39
P4	puolivarjopimennys päättyy	09.48.26

Maan varjo muodostuu kahdesta varjokartiosta avaruudessa. Sisin varjoista on täysvarjo ja sen alueelle joutuessaan Kuuta valaisee vain maapallon ilmakehän kautta kulkenut valo. Valo on sitä vähäisempää ja punaisempaa mitä keskempänä varjokartiossa Kuu on.

Kuunpimennys etenee oikealta vasemmalle. Symbolit viittavat edelliseen taulukkoon. Kuva NASA.

Toinen, laajeneva varjokartio on puolivarjo ja sen alueella Kuu valaistuu osittain maapallon taakse jäävän Auringon vaikutuksesta. Kuussa on siis osittainen auringonpimennys. Puolivarjon kirkkauteen ei Maan ilmakehä juuri vaikuta ja pimentynyt Kuu on puolivarjossa suhteellisen kirkas. Tummin Kuu on siltä reunaltaan, joka on syvimmällä puolivarjossa.

Kuunpimennys näkyy Länsi-Euroopassa ja Emerikoissa. Kuva NASA.

Kuten aina, kuunpimennys alkaa puolivarjo pimennyksellä Kuun itäreunalta. Kuun pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsee Mare Orientalis, joka on väriltään hyvin tumma. Kuun kulkiessa Maan varjoon ekliptikan pohjoispuolella, ensimmäinen (täys)varjon kontakti tapahtuu Mare Orientalisin alueella tai hyvin lähellä sitä. Tästä syystä pimennyksen alku näyttää tummalta. Vastaava pimentyminen Kuun länsireunalla ei näytä aivan yhtä tummalta.

Pimennyksen aikaisen Kuun kirkkauteen ja väriin vaikuttaa maapallon ilmakehän kunto. Ilmakehän läpi kulkeva valo punertuu voimakkaasti koska sinisen valon aallonpituudet sirottuvat ilmakehässä voimakkaasti ja jäljelle jää pitkäaaltoinen punainen. Jos ilmakehässä on hyvin paljon esimerkiksi tulivuoren tuhkaa, niin läpäisevän valon määrä on hyvin pieni ja Kuu näyttää tästä syystä hyvin tummalta.

Pimentyneen Kuun kirkkautta arvioidaan visuaalisesti ja kuvataan Danjon-asteikolla. 

L arvo	kuvaus
0	Kuu on hyvin tumma, vain vaivoin näkyy taustataivaalla
1	Kuu on tumman harmaa ja ruskea, yksityiskohtien näkeminen on vaikeaa
2	Kuu on tummanpunainen tai ruskea, täysvarjon keksiosa on selvästi tumma
3	Kuu on tiilen punainen, täysvarjon reuna on keltainen
4	Kuu on kirkkaan kuparinpunainen tai jopa oranssi, täysvarjon reuna on sinertävä

Tampereella syvimmän kuunpimennyksen aikaa Kuu on lännen ja luoteen välissä, suunnassa 287° 41’. Korkeus on tällöin noin 12,5 astetta, siis hyvin näkyvissä. Kuu laskee horisonttiin 09.27 luoteessa, jolloin puolivarjopimennys on vielä menossa. Täydellinen pimennys vaihe päättyy 08.50.39, jolloin se ehditään hyvin nähdä ennen Kuun vaipumista horisonttiin.

Kuunpimennys näkyi Tampereella

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tämän vuoden ainoa täydellinen kuunpimennys näkyi kirpakasssa pakkasessa ilmeisesti koko maassa.

Täysvarjopimennys etenee.

Tämänkertainen pimennys oli täysvarjopimennys ja seuraava vastaava ja meillä näkyvä on vuonna 2015. Näin ollen pimennykseen oli latautunut hieman toiveita hyvästä näkyvyydestä.

Täysvarjopimennys alkoi kello 5.33.54, jolloin tähtitornilla oli pakkasta noin 17 astetta, maanpinnalla pakkanen paukkui jopa 22 asteessa. Pimennyksen alkaessa Kuu oli korkealla taivaalla ja näkyvyys oli yleisesti ottaen hyvä. Juuri ennen täysvarjopimennyksen alkamista taivaalla ajelehti kohtuullisen paksu jääkidepilvi, joten ehdin jo pelätä sen jäävän paikoilleen koko pimennyksen ajaksi. Onneksi näin ei käynyt ja näkymä taivaalle oli esteetön pimennyksen alkaessa.

Ei vielä aivan kokonaan täysvarjossa.

Kamera raksutteli pimennyksestä kuvia tasaiseen tahtiin, kunnes oltiin jo lähellä pimennyksen syvintä vaihetta. Kuu näkyi taivaalla hyvin tummana mutta samalla taivaalla oli jälleen matalalla ajelehtinut jääkidepilvi. Pilven himmentäessä pimennystä entisestään valokuvaamiseen aiheutui uusi ongelma. Kameran automaattinen tarkennus ei pystynytkään enää tarkentamaan oikein kuvista tuli yllättävän epätarkkoja. Korjasin tilannetta siirtymällä käsintarkentamiseen, joka antoikin hieman paremman, vaikkakaan ei aivan täydellistä lopputulosta. Jäi siis kovasti tehtävää tietokoneen ääreen kuvankäsittelyn parissa. Jälleen kerran jääkidepilvi siirtyi sivuun ja lopun aikaa keli oli selkeä, hyvä valokuvaussää.

Paukkuva pakkanen teki kuvaamisesta ja ulkosalla oleilusta hieman tuskallista. Huolimatta kolmista sukista kengissä ja pilkkihaalarista päällä, varpaat olivat ne, jotka aloittivat valittamisen ensimmäisenä. Sitkeästi kylmässä talvisäässä kuitenkin sinnittelin täysvarjopimennyksen loppuun asti. Tätä sinnittelyä kannusti se, että seuraava pimennys olisi vasta kuuden vuoden kuluttua.

No nyt on pimennyksen syvin hetki.Danjon asteikolla Kuun kirkkaus oli luokkaa 0 (tummin).

Tällä kertaa pimennyksen kuvaamisessa oli mukana myös uuden kameran testaaminen tämän laatuisessa kuvaamisessa. Olin syyspuolella hankkinut uuden superzoom-kameran, jolla olin päässyt kuvaamaan hyvin vähän. Kamera on Canon PowerShot SX70 HS ja se tekee 20 Mpx kuvia ja ekvivalentti polttoväli on 1365 mm. Kuu kohteena on suhteellisen helppo ja joitakin kuvia siitä olin jo ottanutkin, mutta nyt kamera pääsi tosi toimiin. Lopputulos, josta on joitakin esimerkkejä tämänkin jutun yhteydessä, on kyllä odotukset täyttäviä, kuvat ovat selkeitä, dynamiikka on kohdallaan ja kohina lähes huomaamatonta.

Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi Canonin uusin raw-tallennusformaatti, järjestyksessä kolmas ja se näkyy kuvien tyyppimerkinnässä RW3-merkintänä. Raw-formaatti poikkeaa aikaisemmista versioista, joten kuvankäsittelyohjelmat joudutaan päivittämään uusimpaan versioon, olipa sitten kyse Canonin omasta Digital Photo Professional -ohjelmasta tai sitten kaupallisista vastaavista ohjelmista.

Paluu arkeen on alkanut.

 

Vielä kun pakkasta kestäisi muutaman minuutin.

Seuraava täysvarjopimennys on sitten 7.9.2025 illalla! Tässä välissä on monta osittaista tai vain puolivarjopimennystä, joista osa näkyy ja osa taas ei näy Tampereella. Ensimmäinen näistä osittaisista on heinäkuun 16. 2019 aamuyöllä ja se on sen verran näyttävä, että sen havaitseminen on kyllä järkevää harrastustoimintaa! Palaan tähän pimennykseen näillä Radiantin sivuilla viimeistään heinäkuun alkupuolella.

Kuunpimennys näkyi Pirkanmaalla

Kuva © Kari A. Kuure.

Teksti Kari A. Kuure

29.7.2018 Lisätty videolinkki ja kuvia jutun loppuun.

Tämänkertainen kuunpimennys sai valtaisan mediahuomion ennen tapahtumaa. Odotukset olivat korkealla ja se näkyi suurena ihmismääränä eri paikoissa, jossa Kuun odotettiin näkyvän. Tampereen Ursan tähtitorni oli varsinaisesti avoinna jäsenille, mutta joukkoon tuli myös muuta yleisöä.

Kuu nousi pimentyneenä Tampereen horisontissa kello 22.08 mutta näkymistään se antoi odottaa pitkälle yöhön. Ensimmäiset valokuvat sain otettua vasta kello 23.37,jolloin pimentynyt Kuu himmeästi näkyi trooppisen kostean ja lämpimän ilmamassan lävitse. Tällöin syvin pimennysvaihe oli jo ohitettu mutta täysvarjopimennystä kesti vielä pitkään. Tämän mahdollisti kuunpimennyksen pitkäkestoisuus.

Auringonlasku kello 22 jälkeen lupaili pimentyneen Kuun olevan väriltään hyvin punainen. Sen jälkeen kun pimentynyt Kuu tuli näkyville, odotuksen Kuun väristä toteutui sillä kuu oli hyvin syvän punainen. Pimennyksen edistyessä osittaiseksi Kuu kohosi ylemmäksi taivaalla ja se väri vaalentui täysvarjon osata.

Seuraava kuunpimennys nähdään Tampereella ensi tammikuussa (21.1.2019), jolloin pimennys etenee seuraavasti:

P1 – Puolivarjopimennys alkaa 2.36.14
U1 – täysvarjopimennys alkaa 3.33.41
U2 – täysvarjopimennys on täydellinen 4.41.05
C – pimennys on syvin 5.12.04
U3 – täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy 5.43.04
U4 – täysvarjopimennys päättyy
P4 – puolivarjopimennys päättyy 7.47.52

Tammikuun pimennys on lähes verrattavissa tämänkertaiseen pimennyksen, sillä Kuu kulkee Maan varjon läpi ekliptikan pohjoispuolitse, nythän Kuun rata vei sen täysvarjon keskipisteen läpi.

Alla joitakin kuvia pimennyksestä.

Punainen auringonlasku enteili hyvin tummanpunaista Kuuta.
Kuva © Kari A. Kuure.

Hyvin tumma Kuu näkyi paksun sumupilven läpi täydellisen vaiheen
loppupuolella. Kuva © Kari A. Kuure.

Täydellisen vaiheen loppu, Kuu on siirtymässä puolivarjoon.
Kuva © Kari A. Kuure.

Kuu on puoliksi puolivarjossa (vasen) ja puoleksi täysvarjossa (oikea).
Kuva © Kari A. Kuure.

Tapio Lahtinen valokuvasi timelaps-videon pimetymisen loppuvaiheista

https://vimeo.com/282057513


Jorma Mäntylä kuvasi kuunpimennystä Kangasalla:

Pimentynyt Kuu ja Kansainvälinen avaruusasema. ISS näkyy kuvassa kolmena
lyhyenä viivana.

Pimentynyt Kuu.

Pimentynyt Kuu ja Mars. Mars on pieni punainen täpälä lähellä metsäreunaa
Kuun alapuolella.

Pimennyksiä kesän jälkipuoliskolla

Pimentynyt Kuu. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuun ja auringonpimennys ovat kuluvan kesän jälkipuoliskon tapahtumia taivaalla, jotka herättävät mielenkiintoa. Tällä kertaa etenkin auringonpimennys on vain kalpea aavistus paremmista vuosista, sillä vain hyvin kapea palanen siitä peittyy Kuun taakse.

Kuun pimennys tapahtuu heinäkuun 27. päivänä. Tampereen horisontissa kuunnousu tapahtuu kello 22.08, joten aivan alusta emme pimennystä näe.  Seuraavassa taulukossa on esitetty pimennyksen tärkeimpien tapahtumien kellonajat.

Tapahtuma	Kellonaika [hh.mm.ss]
Puolivarjopimennys alkaa	20.14.22
Täysvarjopimennys alkaa	21.24.02
Täysvarjopimennys on täydellinen	22.29.50
Syvin pimennys	23.21.45
Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy	00.13.37
Täysvarjopimennys päättyy	01.19.26
Puolivarjopimennys päättyy	02.29.05

Tällä kertaa pimennys voi olla hyvin tumma, sillä Kuu kulkee lähes Maan täysvarjon keskeltä. Pimennyksen syvimmän vaiheen väri ja kirkkaus kuitenkin riippuvat siitä, kuin paljon Maan ilmakehän läpi kulkeva valo suodattuu. Suodattumiseen vaikuttaa niin ilmakehässä leijuva pöly kuin vesihöyryn määrä. Jos molempia on paljon, pimentynyt Kuu on hyvin tumma ja päinvastoin.

Kuunpimennystä voi seurata missä vain, missä on näkyvyyttä eteläiselle taivaalle lähelle horisonttia. Kuun korkeus on etelämeridiaanissa vain 8,8 astetta kello 02.22 joten pimennys on jo päättymässä tässä vaiheessa yötä.

Kuunpimennys voi myös kuvata tavallisella kameralla. Kännykkäkameralla pimentynyt Kuu näkyy kyllä hyvin pienenä, mutta järjestelmäkamera ja siinä lyhyt teleobjektiivi voi tuottaa jo mukavia kuvia. Valotusajat, varsinkin pimennyksen syvimmän vaiheen aikana, menevät kyllä niin pitkiksi, että kamerajalustan käyttäminen on välttämätöntä. Mielellään myös lanka- tai etälaukaisin on hyvin tarpeellinen apuväline. Jos tällaista apuvälinettä ei ole käytettävissä, aina voi käyttää kameran ajastettua laukaisua.

Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi täytyy kokeilla erilaisia valotuksia. Hyvässä kuvassa pimentynyt Kuu ei ole yli- eikä alivalottunut. Tällä kertaa pimentynyt Kuu on hyvin matalalla horisontissa. Tämä antaa kuvaajille mahdollisuuden sommitella kuvaan muitakin, paljon mielenkiintoa herättäviä kohteita: ihminen, lato, joku rakennus, puu tai pensas, järvi jne., vain mielikuvitus on rajana. Pelkkä pimentynyt Kuu valokuvana ei ole kovinkaan mielenkiintoinen.

Auringonpimennys seuraa kuunpimennystä parin viikon kuluttua. Tänä vuonna sellainen tapahtuu 11. elokuuta. Pimennys alkaa kello 11.45.41, jolloin Kuu siirtyy Auringon eteen suunnassa 347 astetta – siis vasemmalta ylhäältä (noin kello 11 suunnalla Auringon kiekolla). Maksimaalinen peittyminen saavutetaan hyvin nopeasti, sillä se tapahtuu jo puolen tunnin kuluttua kello 12.16.33. Aurinko on tällöin noin 42 asteen korkeudella. Pimennys päättyy myös hyvin nopeasti sillä kello 12.47.43 Kuu on siirtynyt pois Auringon edestä. Pimennyksellä on siis kestoa kutakuinkin 62 minuuttia.

Tampereella maksimaalisen peittymisen aikaan noin 11 % Auringon säteestä on peittynyt Kuun taakse. Suomessa peittyminen on syvin Utsjoella, jossa noin 31 % Auringon kiekosta on Kuun takana. Helsingissä peittyminen on 7,9 % ja Maarianhaminassa vain 6,5 %.

Auringonpimennystä voi seurata myös mistä tahansa paikasta jossa Aurinko näkyy. Auringonpimennyksen seuraamiseen tarvitset silmiä suojaavan suodattimen, jollaisia on Ursa myynyt vuosien varrella tuhansia. 

Toinen vaihtoehto on kaasuhitsauksessa käytettävä hitsaussuojalasi, joka on riittävän tumma (DIN14).  Valitettavasti rautakaupat eivät yleensä näin tummaa hitsaussuojalasia pidä varastossa, joten sellaisen joutuu hankkimaan esimerkiksi Tampereen Ursasta. Tampereen Ursa tähtitorni on avoinna yleisölle torstaina 9.8. kello 23 alkaen, jolloin Elokuun tähtiyö -tähtinäytös. Tällöin on ainoa mahdollisuus hankkia suojalasi Tampereen Ursasta. Monilla harrastajilla onkin suojalasi omassa varastossaan aikaisempien pimennysten ajalta.

Kuunpimennys näkyi vain osassa Suomea

Pimennyksen täydellinen vaihe
Griffith Observatoryn kuvaamana. Kuva NASA-TV/Griffith Observatory.

Tammikuun 31 päivänä oli vuoden ensimmäinen kuunpimennys. Tällä kertaa täydellinen pimennys näkyi kokonaisuudessaan vain Pohjois-Lapissa Ivalon, Inarin ja Utsjoen alueella. Muualla täydellisen vaiheen näkyminen oli osittaista ja Lappeenranta–Kokkola-linjan länsipuolella sitä ei nähty lainkaan. 

Etelä- ja länsisuomalaiset eivät nähneet pimennystä lainkaan, sillä suurin osa maastamme oli pilvien alla. Tampereellakin pilvisyys oli hyvin synkkää Kuun noustessa horisontin yläpuolelle.

Ursalle Taivaanvahtiin tehtiin useita kymmeniä raportteja havainnoista ja pimennys niiden perusteella oli näkynyt vaihtelevasti linjan Lappeenranta–Raahe pohjois- ja itäpuolella.

 https://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/2284482/observation_id/desc/0/20

Myös Yleisradio vastaanotti runsaasti katsojien kuvia kuunpimennyksestä. Ne löytyvät ositteesta

https://yle.fi/uutiset/3-10050430

Kuunpimennys keräsi suuren huomion mm. Yhdysvalloissa, jossa sitä kutsuttiin nimityksellä ”Super Blue Blood Moon”. ”Super” tarkoittaa Kuun radan perihelin lähellä tapahtuvaa täysikuuta ja sen vuoksi sen näennäinen koko taivaalla on tavanomaista suurempi. ”Sana ”blue” tarkoittaa yhdysvaltalaista käytäntöä kutsua kuukauden toista täysikuuta siniseksi kuuksi (Blue Moon) ja ”Blood” (veri) viittaa Kuun väriin täydellisen pimennyksen aikana.

NASA-TV lähetti ohjelmassaan koko kuunpimennyksen useammasta observatoriosta kuvattuna. Kuvauspaikkoina olivat Griffith Observatory, Armstrong Flight Research Center ja Mt Lemmon Observatory. Ennakontietojen mukaan myös Havaijilta olisi pitänyt olla observatorio seuraamassa pimennystä, mutta ainakaan minä en tv-lähetystä seuranneena nähnyt sieltä otettua kuvaa.

Havaintovinkki: Kuunpimennys 31.1.2018

Kuunpimennyksen vaiheet. Piirros © Kari A. Kuure.

Tammikuun 31. päivänä on täysikuu kello 15.27 Suomen aikaa. 

Silloin Kuun keskipisteen etäisyys on 360 778 km, joten aivan tarkkaan ottaen tämä täysikuu ei ole superkuu, vaikka netin englannikielisillä sivuilla hyvin usein näin väitetään.

Kuu saavuttaa perigeumin 30.1.2018 kello 11.30 aikaan ja silloin Maan ja Kuun keskipisteiden välinen etäisyys on 360069 km. Täydenkuun aikaan etäisyys (360 778 km) on pidempi kuin superkuun rajana pidetty 360 000 km ja pidempi kuin kuunpimennyksen syvimmän vaiheen etäisyys (360 763 km), vaikka niiden ajallinen ero on vain pari minuuttia.

Kuunpimennys alkaa (P1) kello 12.50, jolloin Kuun reuna koskettaa puolivarjoa. Täydellinen vaihe (U1) alkaa kello 13.48 ja Kuu on täysin pimentynyt (U2) kello 14.51. Pimennyksen syvin vaihe on kello 15.29. Täydellinen vaihe päättyy (U3) kello 16.07, osittainen vaihe päättyy (U4) kello 17.10 ja puolivarjopimennys päättyy (P4) kello 18.08.

Pimennyksen alkupuoliskolla Tampereen horisontissa Kuu ei vielä ole noussut! Kuunnousu tapahtuu kello 16.29 eli maksimipimennyksen jälkeen ja näemme pimennyksen päättymisen vaiheet.

Kuunpimennyksen näkymisalue maapallolla. Suomessa Kuu nousee pimentyneen.
Kuva © Kari A. Kuure.

 Molempien kuvien lähteenä on käytettä NASAn julkaisemia ja Fred Espenak'in laatimia pimennyskarttoja.