maanantai 17. joulukuuta 2018

46P/Wirtanen on parhaimmillaan


Sää ei ole suosinut suomalaisia komeettaharrastajia juuri lainkaan. Onneksi sentään jossakin päin muualla on aina selkeää. Yksi tällaisista paikoista on Kanarian saarilla Teide-tulivuoren rinteillä olevat observatoriot, joiden yllä kaartuva taivas pysyttelee lähes pilvettömänä suurimman osan vuodesta. Alla oleva kuva tulee sieltä Slooh-observatorion teleskoopeista.


Komeetta Wirtanen kuvattuna 16.12.2018 kello 21.52 Suomen aikaa. © Kari A. Kuure.

perjantai 14. joulukuuta 2018

46P/Wirtanen


Komeetta 46p/Wirtanen näyttää nyt tältä. Kuva on otettu viimeyönä Kanarian saarilla sijaitsevalla Slooshin 17”-teleskoopilla.

Komeetta 46p/Wirtanen kuvattuna aamuyöstö 14. joulukuuta Karian saarilla
Canary Two Slooh-teleskoppilla. Kuva © Kari A. Kuure.

Komeetan kirkkaus on tällä hetkellä noin4 magnitudia mutta sen odotetaan vielä jonkin verran kasvavan. Parin päivänä kuluttua se ohittaa maapallon noin 11 miljoonan kilometrin etäisyydeltä ja silloin se pitäisi olla myös nähtävissä kiikareilla. Kiikari pitää tukea kamera- tai johonkin muuhun jalustaan, sillä vähäinenkin kiikarin heiluminen ja värinä vaikeuttaa havaitsemista.

46P/Wirtanen kirkkaus havaintoja ja ennuste


torstai 13. joulukuuta 2018

Kiikarikohde komeetta Wirtanen


Teksti ja etsintäkartat Kari A. Kuure

Tähtiharrastajat ovat odottaneet innolla tämänkertaista 46P/Wirtanen -komeetan ohitusta, sillä se tapahtuu epätavallisen läheltä. Komeetta on lähimpänä maapalloa joulukuun 16 päivänä, jolloin etäisyyttä on vain 11 580 000 km eli 0,0774 au. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 5,44 vuotta, joten toista yhtä läheltä tapahtuvaa ohitusta joudutaan odottamaan vuosikymmeniä. Tämän kertainen ohitus tapahtuu lähes lähimpänä mitä ajatella saattaa, sillä Maan ja komeetan ratojen välinen ero on 10 200 000 km.

Jarno Paanasen 5.12.2018 ottama kuva kometta 46P/ Wirtasesta. Kuva © Jarno Paananen.


Komeetan kirkkaus odotetaan kasvavan sitä mukaa kuin etäisyys siihen lyhenee. Komeetan periheli oli joulukuun 12. päivänä ja sen laskettu kirkkaus olisi ollut tuolloin noin 4,2 magnitudia. Havainnot kertovat sen mitä se todellisuudessa oli mutta niitä joudumme odottamaan muutaman vuorokauden. Joulukuun 16. kirkkaudeksi arvioidaan noin 3 magnitudia, näin ollen sen kirkkaus kasvaisi ilta illan jälkeen selkeästi.

Kirkkautta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että kohde on pinta. Näin ollen kirkkaus jakaantuu noin täysikuun kokoiselle alueelle, joten valosaasteisilla alueilla sen visualinen havaitseminen voi olla vaikeaa. Tosin havaitsemista hieman helpottaa valokuvissakin näkyvä ilmiö, sillä komeetan koman keskiosa on tähtimäisesti kondensoitunut. Näin ollen visualihavaitsijakin näkee kiikareillaan jotakin, vaikka aivan koko komeetta ei näkyisikään.

Komeetta Wirtasesta näyttäisi puuttuvan pyrstö. Todellisuudessa silläkin on pyrstö, siinä missä muillakin komeetoilla on. Komeetan lähestymissuunta on kuitenkin sellainen, että pyrstö on komeetan koman takana ja on näkynyt hyvin heikosti katselusuunnassamme. Näinä päivinä tilanne kuitenkin pitäisi muuttua ainakin jonkin verran paremmaksi, sillä komeetta ylittää ekliptikan 16. joulukuuta eli suunnilleen samaan aikaan kuin se on lähimpänä maapalloa. Näin ollen tässä vaiheessa näemme komeetan sen liikesuuntaan nähden sivulta, joten pyrstönkin pitäisi näkyä paremmin.

Komeettojen lähiohitukset tuottavat hyvin usein meteoriparvia. Komeetta Wirtasen ei kuitenkaan tiedetä parvea synnyttäneen, ellei huomioon oteta joulukuun 14. päivänä vuonna 2012 tapahtuneen ohilennon aikana havaitut noin ZHR=30 meteorisateen havaitsemista Australiassa.

Komeetta 46P kantaa löytäjänsä nimeä, joka oli Carl A. Wirtanen, yhdysvaltalainen astronomi, joka havaitessaan tähtien ominaisliikettä tuli komeetan löytäneeksi valokuvalevyltään. Valokuva oli otettu tammikuun 15. päivänä Lick observatoriossa ja komeetta löydettiin tammikuun 17 päivänä tehdyssä tarkastuksessa.

Carl Alvar Wirtanen oli, kuten arvata saattaa, suomalaiset sukujuuret omaava tähtitieteilijä. Hän syntyi 11.11.1910 Kenosha:ssa (Wisconsin) ja kuoli 7.3. 1990 Santa Cruz:issa (Kalifornia). Nimeään kantavan komeetan lisäksi hän löysi kahdeksan asteroidia, joiden joukossa on kuuluisa 1950 DA, joka saattaa törmätä maapalloon 16.3.2880. Törmäyksen todennäköisyydeksi lasketaan tällä hetkellä 1:8 300 eli 0,012 %.

Komeetan havaitseminen visuaalisesti on hyvin yksinkertaista, etenkin sen ollessa kirkkaimmillaan muutaman päivänä aikana. Oheisien etsintäkarttojen perusteella komeetta pitäisi löytyä taivaalta. Kartat esittävät komeetan paikkaa sen ylittäessä etelämeridiaania. Meridiaanin ylitys tapahtuu ilta illan jälkeen muutama minuutti myöhemmin ja komeetan nopeus vain kiihtyy jouluun asti. Kelloaika on kartoissa mukana noin minuutin tarkkuudella.

Valokuvaamistakin pitäisi yrittää. Jos käytettävissäsi on seurantajalusta, niin lyhyellä valotusajalla jalustan suuntaaminen visualihavaintoja varten pitäisi olla riittävä myös valokuvattaessa. Tosin, kohteen seurantaa täytyy korjata lyhyin väliajoin, mutta senhän joutuu tekemään joka tapauksessa, sillä komeetta kulkee taivaalla aikamoista haipakkaa. Tarkemmin suunnatulla kaukoputkella ja mahdollisesti tietokoneohjauksessa komeetan seuraamisessa ei pitäisi olla vaikeuksia lainkaan.

Sanastoa

Koma on komeettaytimen ympärille muodostuva ilmakehä perihelin läheisyydessä. Ilmakehä muodostuu auringonlämmön vaikutuksesta komeetan jäisestä ytimestä haihtuvista kaasuista ja vapautuvasta hienojakoisesta pölystä.

Komeetta ydin muodostuu suurimmaksi osaksi vesijäästä, muista helposti haihtuvista jäistä (hiilidioksidi, häkä, metaani, ammonium jne.) sekä hienojakoisesta kiviaineksesta (silikaateista).

Komeetan pyrstö muodostuu komeettaytimestä haihtuvasta vesihöyrystä ja muista kaasuista (kaasupyrstö) sekä vapautuvasta pölystä (pölypyrstö). Kaasupyrstön suunta on Auringosta poispäin, koska aurinkotuuli vaikuttaa voimakkaasti kaasupyrstön kanssa. Pölypyrstö suuntautuu yleensä suunnilleen komeetan liikeradan suuntaisesti sen jälkipuolelle. Aurinkotuuli vaikuttaa myös tähän pyrstöön jonkin verran hajottaen sen rakennetta. Pyrstöjen näkyvät pituudet riippuvat vapautuvan kaasun ja pölyn määrästä ja ne ovat yleensä pisimpiä silloin kun komeetta on ”uusi” eli ei ole aikaisemmin käynyt aurinkokunnan sisäosissa. Komeetta 46P/ Wirtanen on jaksollinen komeetta, joten sen haihtuvien ja vapautuvien ainesosien määrä on vähäistä ja siten myös pyrstöt ovat himmeitä ja lyhyitä.

Etelämeridiaani (lyhyemmin meridiaani) on kunkin havaitsijan maanpintaan sidotun koordinaatiston eteläpisteen ja keskitaivaan (zeniitin) kautta kulkeva kuvitteellinen isoympyrä.

Etelämeridiaanin ylitys eli transit tapahtuu silloin, kun havaittava kohde on juuri etelämeridiaanin kohdalla. Tällöin kohde on myös korkeimmillaan havaitsijan koordinaatistossa ja havaintomahdollisuudet yleensä parhaimmat.

Etsintäkartat



















lauantai 1. joulukuuta 2018

Kokouskutsu syyskokoukseen

Kokouskutsu
Tähtitieteellinen yhdistys Tampereen Ursa ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään tähtitornilla tiistaina 11. joulukuuta kello 18 alkaen. Kokouksessa käsitellään seuraavat sääntöjen määräämät asiat:
  • toimintasuunnitelma 2019,
  • talousarvio 2019,
  • määrätään jäsenmaksujen suuruus,
  • valitaan yhdistyksen toimihenkilöt vuodelle 2019:
    • puheenjohtaja
    • varapuheenjohtaja
    • sihteeri
    • 2-4 muuta varsinaista jäsentä
    • 1-2 varajäsentä
    • toiminnan tarkastaja
    • toimintarkastajan varahenkilö
  • muita asioita eil ole.
Tampereella 25.11.2018
Tampereen Ursan hallitus

Kokouksen jälkeen yhdistys tarjoaa kokoukseen osallistuneille joulupuuroa, kahvia, glökiä ja pientä naposteltavaa. Tervetuloa!

perjantai 16. marraskuuta 2018

Komeetta 46P/Wirtanen

Alla Tapio Lahtisen kuvaama komeetta 46P/Wirtanen:stä. Kuvaus on tapahtunut Espanjassa olevalla etäohjatulla laitteistolla.

Komeetta 46P/Wirtanen, valokuvattuna 16.11.2018 kello 08.00. Kuvauspaikka Fregenal de la Sierra, Espanja.
Huomaa komeetan kaksi pyrstöä, toinen on pölypyrstö ja toinen kaasupysrtö. Kuva © Tapio Lahtinen.



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Talvikauden komeetat


Teksti ja kuvat © Kari A. Kuure

Aivan lähipäivinä aamutaivaalle ilmaantuu kohtuullisen kirkas komeetta, jota voi havaita vaikkapa kiikarilla tai jo pienellä kaukoputkella. Komeetta on C/2018 V1 (Machholz-Fujikawa-Iwamoto) ja sen löytäneet harrastajat ovat yhdysvaltalainen ja kaksi japanilaista. Machholz käytti löytäessään 0,47 m peilikaukoputkea ja Fujikawa 120 mm f/3,5 VVD-kameraa. Iwamoto puolestaan otti kuvan 100 mm f/4.0 objektiivilla ja kamera oli Canon EOS 6D. Tällä kertaa oli siis kysymys harrastajien tekemästä löydöstä, joka alkaa olla harvinaista herkkua automaattisesti toimivien observatorioiden aikaan. Vielä muutama vuosi sitten valtaosa komeetoista oli ihmisen tekemiä löytöjä.

Komeetta C/2018 V1 valokuvattuna 14.11.2018. Kuvaaja Tapio Lahtinen  ja kuvaupaikka Fregenal de la Sierra, Espanja.




Komeetta C/2018 V1:n etsintäkartta viikolle 46/47. Kuva © Kari A. Kuure


C/2018 V1 lähestyy hyvää vauhtia kohti periheliään, joka on joulukuun 3. päivänä. Perihelietäisyys Auringosta on 0,39 au, joka on lähes sama kuin Merkuriuksen keskietäisyys Auringosta. Komeetta on ensimmäisellä vierailulla aurinkokunnan sisäosassa, joten haihtuvaa jäätä ja kaasua siinä on luultavasti melkoisen runsaasti. Laskelma osoittavat komeetan olevan kaikkein kirkkain noin 8 magnitudia 29.11.–2.12. välisenä aikana. Perihelin jälkeen komeetta alkaa himmetä. Lähimmillään Maata komeetta on 27. marraskuuta, silloin etäisyys on vain 0,667 au.

Komeetta C/2018 V1:n etsintäkartta viikolle 47./48. Kuva © Kari A. Kuure.


Suomessa komeetasta voidaan tehdä havaintoja aamulla matalalla itäiseltä taivaalta reilusti ennen auringonnousua. Alkuun sopiva aika on kello 5.20 mutta komeetan siirtyessä matalammalle, havaintoaikaa täytyy siirtää hieman myöhemmäksi aamua. Loppukuusta sopiva aika olisi noin 6.20 aikaan. Komeetta liikkuu Vesikäärmeessä, joten hieman tuuria ja taitoa tarvitaan komeetan löytämiseen.

Komeetta C/2018 V1:n koordinaatit. Vasemmasta reunasta alkaen on päivämäärä, sen jälkeen rektaskensio ja deklinaatio. T-mag on komeetan visuaalinen kirkkaus magnitudeina ja N-mag on komeetan ytimen visuaalinen kirkkaus. Delta on kohteen etäisyys Maasta au:na.

Toinen lähiajan komeetoista on 46P/Wirtanen. Se on kirkkaimmillaan joulukuun 16. päivänä ja on silloin korkealla pohjoisella taivaalla Härän tähdistössä Hyadien itäpuolella lähellä Seulasia. Komeetan kirkkaus on 3,8 joten on pieni mahdollisuus, että se näkyy paljain silmin. Varmin tapa kuitenkin on kuitenkin käyttää havaitsemiseen kiikaria tai pienehköä kaukoputkea ja valokuvaamalla se löytyy taatusti.

Valokuvasta myös selviää komeetan tarkka paikka ja sen jälkeen kapeakaistaisemmalla kuvakulmalla voi saada oikein näyttävän kuvan. Komeetta on sen verran korkealla pohjoisella taivaalla, että sen havaintoaika asettuu koko yölle heti pimeän laskeuduttua. Illalla havaintosuunta on itään ja yön kuluessa se siirtyy etelään ja aamupuolella se on jo lännessä. Näin ollen oman havaintopaikan mukaa voi valita sopivan havaintohetken.

Wirtasen näkymisestä on Avaruusmagasiinissa tarkempi artikkeli, se löytyy linkistä http://avaruusmagasiini.blogspot.com/2017/04/komeetta-wirtanen.html





lauantai 10. marraskuuta 2018

Kirjauutuus: Filosofiaa ajasta


Carlo Rovelli
Ajan luonne
Suomentanut Hannu Karttunen
Sidottu, 240 sivua
Ursa ry 2018
ISBN 978-952-5985-60-3

Jokaisella on jonkinlainen käsitys ajasta. Joskus se kuluu nopeasti ja joskus se tuntuu mataavan loputtoman hitaasti. Nuorilla on erilainen aikakäsitys ja ikäihmisillä aivan toinen. Vaikka aika on jokaiselle tuttu, harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi mitä aika on!

Carlo Rovellin kirja Ajan luonne ei oikeastaan anna vastausta tähän kysymykseen, vaikka kovasti yrittää. Rovellin mukaan aika on perättäisiä tapahtumia ja kytköksiä, sipaistaan hieman valokartioita ja kvattifysiikkaa mutta loppujen lopuksi hän päätyy filosofioimaan, eli siis kertomaan mitä mahdollisesti historiasta tutut henkilöt ovat ajasta sanoneet.

Ajan varsinaista fysiikan ymmärtämään luonnetta kirjailija ei käsittele kovinkaan paljoa eikä syvällisesti. Luultavasti kirjoittaja ei ole edes halunnut tehdä kirjasta varsinaisesti luonnontieteellistä, vaikka kirjan alkupuolisko viittaakin siihen suuntaan. Kirjoittaa on teoreettinen fyysikko, joten ainakin lähtökohdiltaan hänellä olisi ollut mahdollisuus tehdä puhtaasti luonnontieteellinen populaariteos.

Kirjasta voisivat olla kiinnostuneet henkilöt, jotka ovat taipuvaisia filosofiointiin ja lukevat mielellään filosofista kirjallisuutta. Heille mielenkiintoisia lukuhetkiä!
Kari A. Kuure