Havaintovinkki: Saturnus ja Jupiter oppositiossa

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Alkava elokuu tarjoilee herkkuja, joita ei ole nähty pitkään aikaan. Erityisesti Saturnuksen ja Jupiterin oppositiot ovat mielenkiintoisia, sillä molemmat planeetat ovat olleet vuosia eteläisellä tähtitaivaalla liian syvällä, jotta niitä olisi voinut kunnolla havaita Suomesta. 

Nyt tilanne on muuttumassa: molemmat planeetat ovat siirtymässä hiljalleen kohti pohjoista. Ne ovat edelleenkin eteläisellä tähtitaivaalla (Saturnus dec -18° 23’ 27” ja Jupiter -12° 37’ 08”) mutta sen verran korkealla, että nousevat horisontista jo sellaiselle korkeudelle (Saturnus 10,1° ja Jupiter 15,8°), jossa havaintoja hyvällä havaintokelillä voi tehdä.

Opposition aikoina molemmat planeetat ovat hyvin näkyvissä yön pimeimpinä hetkinä, joten vielä suurimalta osaltaan vaaleat yöt eivät havaintoja enää juurikaan haittaa. Valokuvaaminenkin onnistuu aivan mainiosti. 

Saturnus

Kaaviokuva Saturnuksen näkymisestä oppositon aikaan. Kuva © Kari A. Kuure.

Saturnus on oppositiossa elokuun 2. päivänä kello 9.01 Suomen aikaa. Edellisenä yönä Saturnus on etelässä (Tampereen horisontin mukaan) kello 1.33.21 ja näkyy silloin 10,1 asteen korkeudella. Havaitsijoita kiinnostanee myös tieto siitä, kuinka suurena Saturnus näkyy. Planeetan näennäinen halkaisija on opposition aikaa 18,6 kaarisekuntia, joten se näkyy pintakohteena jo pienellä kiikarilla (jos oletetaan ihmisen näkökyvyn erotustarkkuudeksi 1 kaariminuutti). Mitä suuremmalla suurennuksella havaintoja tekee, sitä suurempana myös Saturnus näkyy. Samalla tietysti kaikki ilmakehän aiheuttamat häiriöt vahvistuvat. 

 

Saturnus: 26.7 kello 01.45 Celestron C11, ZWO ASI 224MC. Pinottu 15 % 5000 ruudun videosta. Kuva © Tomi Kurri.

 

Riippuu käytetystä suurennuksesta se, kuinka suurelta planeetta (tai mikä muu kohde tahansa) näkyy okulaarilla katsottuna. Sen voi myös voi laskea, sillä laskukaava on mahdollisimman yksinkertainen: näennäinen halkaisija kerrotaan suurennuksella. Näin ollen, jos käytetään 100× suurennusta, Saturnus nähdään okulaarissa 1860 kaarisekunnin kokoisena, eli suunnilleen täysikuun kokoisena paljain silmin.

Kuinka suurena planeetat näkyvät okulaarin kuvakentästä, riippuu tietysti kuvakentän laajuudesta. Tavallisimpien okulaarien kuvakentän halkaisija on noin 60 astetta, joten se on noin 1/120 osa kuvakentän halkaisijasta. Ei siis suuren suuri mutta ehkä jo riittävä. Saturnus on kuitenkin vielä hyvin lähellä horisonttia, joten suuremmasta suurennuksesta ei ehkä ole merkittävää hyötyä.

Saturnuksen renkaat ovat mukavasti avoinna ja me näemme ne pohjoispuolelta. Pienellä kiikarilla Cassinin jako renkaissa pitäisi näkyä, jos keli on hyvä. Suuremmalla suurennuksella ja hyvällä kelillä myös renkaiden ulkoreunassa oleva Encken jako pitäisi näkyä. Renkaissa on paljon muitakin jakoja, mutta niiden näkeminen ei ole mahdollista.

Saturnuksen suurin kuu Titan on myös näkyvissä. Sen kirkkaus on 8,5^m, joten tarvitset kaukoputken sen näkemiseen. Vaikka kirkas Saturnus (0,1^m) voi häikäistä, suurella kaukoputkella Titanin pitäisi näkyä, vaikka näkösuunta onkin paksun ilmakehän läpi ja kirkkaudesta voidaan menettää jopa 1,5^m. Etsipä sitä jonkin matkaa Saturnuksen NW-suunnasta.

 

Jupiter

Kaaviokuva Jupiterin oppositiosta. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Jupiter saavuttaa oppositionsa 20. elokuuta kello 3.17. Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu pari tuntia aikaisemmin kello 01.30.20, jolloin sen korkeus on lähes 15°. Planeetan kirkkaus on huomattava, peräti –2,7^m. Yksikään tähti ei ole näin kirkas ja vain Venus on vielä kirkkaampi. 

 

Jupiter: 25.7 klo 03:50 Kuut vasemmalta lukien Europa, Ganymedes ja Io. Meade 10" Schmidt-Newton, ZWO ASI 224MC, 2x Barlow. Pinottu 15 % 500 ruudun videosta. Kuva © Tomi Kurri.

Jupiter näkyy 49,1 kaarisekunnin kokoisena, joten hyväsilmäisimmät havaitsijat voivat nähdä se jo pintakohteena paljain silmin. Pienellä kiikarilla Jupiterin ekvaattorivyöt voi jo nähdä ja kaukoputkella (100× suurennuksella) se näkyy jo 4910 kaarisekunnin, eli 1,36 asteen kokoisena. Se on alle 1/60 osa okulaarin kuvakentästä ja yksityiskohtien määrä (hyvällä havaintokelillä) on jo huomattava. 

Pilvipeitteen yksityiskohdista Suuri punainen pilkku on ehkä mielenkiintoisin, ja se pitäisi olla näkyvissä planeetan länsireunalla, jos planeettasimulaattorini osaa sen sijainnin laskea oikein. Jupiter pyörähtää itsensä ympäri hyvin nopeasti (kerran noin 10 tunnissa) joten punainen pilkku ei ole kovin pitkään näkyvissä sen ollessa länsireunalla.

Jupiterin neljä suurinta kuuta ovat helposti näkyvissä. Ne kiertävät Jupiteria sen ekvaattoritasossa ja muodostavat helposti suppeampia tai laajempia jonoja. Näin myös oppositioyönä. Kello 1.30 aikaan Jupiterin vasemmalla puolella (itään Jupiterista) ovat uloimpana Ganymede ja sisempänä Io. Jupiterin länsipuolella (oikealla) ovat Europa (sisin) ja Callisto.

Yleistä

Jupiter ja Saturnus horisontin yläpuolellä hämärässä kesäyössä. Kuva © Kari A. Kuure.

Molemmat planeetat näkyvät elokuussa hyvin. Molempien meridiaanin ylitys tapahtuu kuukauden kuluessa aina vain aikaisemmin, joten pimenevien iltojen myötä ei tarvitse näiden planeettojen havaitsemisen vuoksi menettää kovinkaan suurta osaa yöunistaan, aamuyöllä pääsee jo petiin. Planeetat näkyvät vielä syyskauden alussa aika mukavasti. Lokakuun lopulla Saturnus ylittää meridiaanin iltahämärän päättymisen aikaan, ja on vielä hyvin näkyvissä. Sama pätee Jupiteriin.

Marraskuussa tilanne jonkin verran heikkenee, sillä Saturnuksen meridiaanin ylitys tapahtuu jo iltahämärän aikaan, Jupiterin ollessa vielä melkein pimeällä taivaalla. Joulukuussa Saturnus on meridiaanissa auringonlaskun aikaan ja Jupiter tuntia myöhemmin. Näiden planeettojen osalta havaintokausi on siten jo tässä vaiheessa taputeltu.