torstai 9. joulukuuta 2021

Paljain silmin näkyvä komeetta

Vielä muutaman päivän ajan on mahdollista nähdä komeetta C/2021 A1 (Leonard) niin ilta- kuin aamutaivaalla. Tämä on tietysti mahdollista vain sen vuoksi, että komeetta on riittävän pohjoisessa. Valitettavasti sen kulmaetäisyys Aurinkoon vähenee samalla kun se siirtyy kohti etelää ja sitä on päivä päivältä vaikeampia havaita, vaikka komeetan kirkkaus kasvaakin. Tässä on muutamia ajankohtia, jolloin komeettaa voi yrittää havaita:

Iltataivaalla

9.12. kello 16.50 — 18.20, ilmansuunta W — WNW

10.12. kello 16.44 — 18.10, W — WNW

11.12. kello 16.38 — 17.50, WSW — W

12.12. kello 16.35 — 17.41, WSW — W

13.12. kello 16.34 — 17.25, WSW — WSW

14.12. kello 16.35 — 17.03, SW — WSW

15.12. kello 16.37 — 16.44, SW — SW

Aamutaivaalla


10.12. kello 3.58 — 7.48, ENE — ESE

11.12. kello 4.56 — 7.56, ENE — ESE

12.12. kello 6.13 — 8.01, E — ESE

13.12. kello 7.29 — 8.04, ESE — ESE

(N = pohjoinen, E = itä, S= etelä, W= länsi, NE= koillinen, SE= kaakko, SW= lounas, NW= luode).

Iltataivaalla ajat on laskettu riittävästä taustataivaan tummuudesta alkaen ja päätyen komeetan laskuaikaan. Aamutaivaalla ajat ovat komeetan nousuajasta siihen hetkeen, kun taustaivas alkaa olla liian valoisa komeetan näkymiselle.

Komeetan pyrstö osoittaa pohjoiseen, joten se voi pimeässä paikassa näkyä silloinkin, kun komeetan ydin on horisontin alapuolella, siis illalla komeetan laskuajan jälkeen ja aamulla ennen komeetan nousuaikaa. Pyrstö on kuitenkin huomattavasti himmeämpi kuin komeetan kirkas pää (coma), joten sen näkeminen vaatii erittäin selkeää säätä horisonttiin asti. Paras havaintoväline on kiikari.

 

torstai 2. joulukuuta 2021

Kirjauutuus: Matka mustaan aukkoon

 Tommi Tenkanen

Matka mustaan aukkoon — Alkuräjähdyksestä kaiken teoriaan

Ursan julkaisuja 175
Ursa ry 2021
ISBN 978-952-7443-00-2
Nidottu 286 sivua.

Mustista aukoista on kirjoitettu muutaman viime vuosikymmenen aikana valtavasti ja osa tästä kirjallisuudesta on julkaistu Suomeksikin. Niinpä Tommi Tenkasen Matka Mustaan aukkoon on suurelta osin jo aikaisemmin julkaistujen asioiden kertausta. Toki nuoremmalle sukupolvelle kirjassa on paljon uutta ja eipä se vähän vanhemmallekaan lukijalle asioiden kertaaminen pahaa tee. On kirjassa paljon uuttakin, sillä se kertoo historian lisäksi aivan viimevuosien tutkimuksista ja niiden tuloksista.

Yksi näistä uusista tutkimuksista on mustan aukon kuvaaminen. Haastateltavana on ollut Tuomas Savolaisen (Aalto-yliopisto), joka kertoo M87 galaksin ytimessä sijaitsevan supermassiivisen mustan aukon kuvaamisesta maapallonlaajuisella EHT-radioteleskoopilla. Sattumalta Tuomas Savolainen piti esitelmän Tampereen Ursan jäsenillassa samasta aiheesta samalla viikolla, kun posti toi Tenkasen kirjan luettavakseni. Tuomaksen esitelmä on edelleen katsottavissa YouTubessa Tampereen Ursa -kanavalla.

Tuomas Savolaisen haastattelu ei ole ainoa laatuaan, sillä Tenkanen haastattelee muitakin tutkimuksen eturintamassa olevia kollegoitaan: Anne Lähteenmäkeä Metsähovin observatoriosta ja tutkijakumppaneitaan ja tapaamiaan esitelmöitsijöitä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Tenkanen antaa puheenvuoron näille tutkijoille, joten se tuo kirjaan vaihtelua ja auttaa lukijaa ymmärtämään kuinka laajalla rintamalla mustia aukkoja nykyisin tutkitaan. Itse pidän tästä lähestymistavasta ainakin tässä kirjassa.

Merkittävin tutkija on tietysti Albert Einstein ja hänen kollegansa 1900-luvun alkupuolella. Tenkanen tuo esiin myös Einsteinin aikalaisen, suomalaisen Gunnar Nordströmin, joka pähkäili samoja  gravitaatioasioita kuin kuuluisampi tutkijakumppaninsa ja joka oli myös Einsteinin kanssa kirjeenvaihdossa. Suhteellisuusteoria onkin perustavaa laatua oleva työväline mustien aukkojen tutkimuksessa ja yrityksissä ymmärtää mitä ne todellisuudessa ovat.

Yksi merkittävimmistä ja toistaiseksi suurelle yleisölle tuntemattomimpia teoreettisia tutkijoita on Juan Maldacena (Institute of Advance Study, Princeton). Hän on saanut merkittävää mainetta tutkijapiireissä AdS-CFT-dualiteetin eli holografisen periaatteen kehittäjänä. Tenkanen haastattelee häntä kirjansa loppupuolella. Tämä luku oli ainakin minulle kaikkein mielenkiitoisin, joskaan ei kaikkein helpoin. Tarkemmin ajatellen, jos tämä luku olisi jäänyt kirjasta pois, niin se olisi tehnyt kirjasta jotenkin vajaan. Muodostuuko holografinen periaate tutkimuksen valtavirraksi vai jääkö se tieteen historiaan kummalliseksi, umpikujaan johtaneeseen poluksi, jäänee nähtäväksi.

Pieni varoitus lukijoille on paikallaan. Tenkanen on työskennellyt pitkään Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa ja sen vuoksi hän käyttää sanaa triljoona sikäläisittäin (1012). Meillä sana tarkoittaa 1018 joten ero on miljoonakertainen. Onneksi näitä sekaantumiskohtia kirjassa on vain pari eikä ne vie maalta merelle.

Tenkasen teksti on helppolukuista, se etenee sujuvasti ilman omituisia harhapolkuja. Niinpä voikin suositella kirjan lukemista kaikille sen aihepiiristä kiinnostuneille.   

Kari A. Kuure.