Kuunpimennys 21.1.2019

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tammikuun kuunpimennys näkyy Pohjois-Ja Länsi-Euroopassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Itä-Euroopassa ja Lähi-Idässä Kuu laskee ennen pimentymisen päättymistä ja Intiassa, Kiinassa ja Australiassa pimennys ei ole näkyvissä lainkaan.

Pimentynyt Kuu voi olla hyvin tumma. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennyksen 21.1.2019 vaiheet

Tunnus	tapahtuma	aika
P1	puolivarjopimennys alkaa	04.36.30
U1	täysvarjopimennys alkaa	05.33.54
U2	täydellinen pimennys alkaa	06.41.17
C	syvin pimennys	07.12.16
U3	täydellinen vaihe päättyy	07.43.16
U4	täysvarjopimennys päättyy	08.50.39
P4	puolivarjopimennys päättyy	09.48.26

Maan varjo muodostuu kahdesta varjokartiosta avaruudessa. Sisin varjoista on täysvarjo ja sen alueelle joutuessaan Kuuta valaisee vain maapallon ilmakehän kautta kulkenut valo. Valo on sitä vähäisempää ja punaisempaa mitä keskempänä varjokartiossa Kuu on.

Kuunpimennys etenee oikealta vasemmalle. Symbolit viittavat edelliseen taulukkoon. Kuva NASA.

Toinen, laajeneva varjokartio on puolivarjo ja sen alueella Kuu valaistuu osittain maapallon taakse jäävän Auringon vaikutuksesta. Kuussa on siis osittainen auringonpimennys. Puolivarjon kirkkauteen ei Maan ilmakehä juuri vaikuta ja pimentynyt Kuu on puolivarjossa suhteellisen kirkas. Tummin Kuu on siltä reunaltaan, joka on syvimmällä puolivarjossa.

Kuunpimennys näkyy Länsi-Euroopassa ja Emerikoissa. Kuva NASA.

Kuten aina, kuunpimennys alkaa puolivarjo pimennyksellä Kuun itäreunalta. Kuun pohjoisella pallonpuoliskolla sijaitsee Mare Orientalis, joka on väriltään hyvin tumma. Kuun kulkiessa Maan varjoon ekliptikan pohjoispuolella, ensimmäinen (täys)varjon kontakti tapahtuu Mare Orientalisin alueella tai hyvin lähellä sitä. Tästä syystä pimennyksen alku näyttää tummalta. Vastaava pimentyminen Kuun länsireunalla ei näytä aivan yhtä tummalta.

Pimennyksen aikaisen Kuun kirkkauteen ja väriin vaikuttaa maapallon ilmakehän kunto. Ilmakehän läpi kulkeva valo punertuu voimakkaasti koska sinisen valon aallonpituudet sirottuvat ilmakehässä voimakkaasti ja jäljelle jää pitkäaaltoinen punainen. Jos ilmakehässä on hyvin paljon esimerkiksi tulivuoren tuhkaa, niin läpäisevän valon määrä on hyvin pieni ja Kuu näyttää tästä syystä hyvin tummalta.

Pimentyneen Kuun kirkkautta arvioidaan visuaalisesti ja kuvataan Danjon-asteikolla. 

L arvo	kuvaus
0	Kuu on hyvin tumma, vain vaivoin näkyy taustataivaalla
1	Kuu on tumman harmaa ja ruskea, yksityiskohtien näkeminen on vaikeaa
2	Kuu on tummanpunainen tai ruskea, täysvarjon keksiosa on selvästi tumma
3	Kuu on tiilen punainen, täysvarjon reuna on keltainen
4	Kuu on kirkkaan kuparinpunainen tai jopa oranssi, täysvarjon reuna on sinertävä

Tampereella syvimmän kuunpimennyksen aikaa Kuu on lännen ja luoteen välissä, suunnassa 287° 41’. Korkeus on tällöin noin 12,5 astetta, siis hyvin näkyvissä. Kuu laskee horisonttiin 09.27 luoteessa, jolloin puolivarjopimennys on vielä menossa. Täydellinen pimennys vaihe päättyy 08.50.39, jolloin se ehditään hyvin nähdä ennen Kuun vaipumista horisonttiin.

Kuunpimennys näkyi Tampereella

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tämän vuoden ainoa täydellinen kuunpimennys näkyi kirpakasssa pakkasessa ilmeisesti koko maassa.

Täysvarjopimennys etenee.

Tämänkertainen pimennys oli täysvarjopimennys ja seuraava vastaava ja meillä näkyvä on vuonna 2015. Näin ollen pimennykseen oli latautunut hieman toiveita hyvästä näkyvyydestä.

Täysvarjopimennys alkoi kello 5.33.54, jolloin tähtitornilla oli pakkasta noin 17 astetta, maanpinnalla pakkanen paukkui jopa 22 asteessa. Pimennyksen alkaessa Kuu oli korkealla taivaalla ja näkyvyys oli yleisesti ottaen hyvä. Juuri ennen täysvarjopimennyksen alkamista taivaalla ajelehti kohtuullisen paksu jääkidepilvi, joten ehdin jo pelätä sen jäävän paikoilleen koko pimennyksen ajaksi. Onneksi näin ei käynyt ja näkymä taivaalle oli esteetön pimennyksen alkaessa.

Ei vielä aivan kokonaan täysvarjossa.

Kamera raksutteli pimennyksestä kuvia tasaiseen tahtiin, kunnes oltiin jo lähellä pimennyksen syvintä vaihetta. Kuu näkyi taivaalla hyvin tummana mutta samalla taivaalla oli jälleen matalalla ajelehtinut jääkidepilvi. Pilven himmentäessä pimennystä entisestään valokuvaamiseen aiheutui uusi ongelma. Kameran automaattinen tarkennus ei pystynytkään enää tarkentamaan oikein kuvista tuli yllättävän epätarkkoja. Korjasin tilannetta siirtymällä käsintarkentamiseen, joka antoikin hieman paremman, vaikkakaan ei aivan täydellistä lopputulosta. Jäi siis kovasti tehtävää tietokoneen ääreen kuvankäsittelyn parissa. Jälleen kerran jääkidepilvi siirtyi sivuun ja lopun aikaa keli oli selkeä, hyvä valokuvaussää.

Paukkuva pakkanen teki kuvaamisesta ja ulkosalla oleilusta hieman tuskallista. Huolimatta kolmista sukista kengissä ja pilkkihaalarista päällä, varpaat olivat ne, jotka aloittivat valittamisen ensimmäisenä. Sitkeästi kylmässä talvisäässä kuitenkin sinnittelin täysvarjopimennyksen loppuun asti. Tätä sinnittelyä kannusti se, että seuraava pimennys olisi vasta kuuden vuoden kuluttua.

No nyt on pimennyksen syvin hetki.Danjon asteikolla Kuun kirkkaus oli luokkaa 0 (tummin).

Tällä kertaa pimennyksen kuvaamisessa oli mukana myös uuden kameran testaaminen tämän laatuisessa kuvaamisessa. Olin syyspuolella hankkinut uuden superzoom-kameran, jolla olin päässyt kuvaamaan hyvin vähän. Kamera on Canon PowerShot SX70 HS ja se tekee 20 Mpx kuvia ja ekvivalentti polttoväli on 1365 mm. Kuu kohteena on suhteellisen helppo ja joitakin kuvia siitä olin jo ottanutkin, mutta nyt kamera pääsi tosi toimiin. Lopputulos, josta on joitakin esimerkkejä tämänkin jutun yhteydessä, on kyllä odotukset täyttäviä, kuvat ovat selkeitä, dynamiikka on kohdallaan ja kohina lähes huomaamatonta.

Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi Canonin uusin raw-tallennusformaatti, järjestyksessä kolmas ja se näkyy kuvien tyyppimerkinnässä RW3-merkintänä. Raw-formaatti poikkeaa aikaisemmista versioista, joten kuvankäsittelyohjelmat joudutaan päivittämään uusimpaan versioon, olipa sitten kyse Canonin omasta Digital Photo Professional -ohjelmasta tai sitten kaupallisista vastaavista ohjelmista.

Paluu arkeen on alkanut.

 

Vielä kun pakkasta kestäisi muutaman minuutin.

Seuraava täysvarjopimennys on sitten 7.9.2025 illalla! Tässä välissä on monta osittaista tai vain puolivarjopimennystä, joista osa näkyy ja osa taas ei näy Tampereella. Ensimmäinen näistä osittaisista on heinäkuun 16. 2019 aamuyöllä ja se on sen verran näyttävä, että sen havaitseminen on kyllä järkevää harrastustoimintaa! Palaan tähän pimennykseen näillä Radiantin sivuilla viimeistään heinäkuun alkupuolella.