Havaintovinkki: ISS näkyvissä alkuillasta seuraavan parin viikon aikana

Kansainvälinen avaruusasema (ISS) on yksi kirkkaimmista kohteista mitä taivaalta voi nähdä. Sille vetää vertoa vain Sirius, Venus, Jupiter ja joskus Saturnus — Aurinkoa tai Kuuta lukuun ottamatta. Joskus, jos ”kotiläksyt on tehty huonosti”, se voi kirkkaudellaan yllättää tarkkailijansa. Suomessa sitä voi helposti luulla lentokoneeksi, mutta vaikkapa Välimeren maissa äkillisellä ilmaantumisellaan se voi todella yllättää kokeneenkin tähtitaivaan havaitsijan.

Kansainvälinen avaruusasema on jättänyt tämän pistejonon Tampereen Ursan tähtitornin eteläkameraan 19. heinäkuuta 2020. Kuva © Tampereen Ursa ry.

 

Avaruusaseman näkyvyys ennusteita saa helposti ja maksutta käyttöönsä käyttämällä jotain mobiililaitteelle asennettua sovellusta. Näistä tunnetuin on ehkä Heavens-Above, joka on vuosikausia tuottanut tarkkaa tietoa ISSn näkymisestä satelliittien ohella. Sovellus pitäisikin kuulua jokaisen harrastajan kännykkään tai tablettiin ”vakiona”. Sovellutuksesta on saatavissa myös ”Pro” -versio, jossa ei ole mainoksia.

Joissakin sovellutuksissa voi saada näkyvyysennusteita myös päiväajalle, jolloin voi valita havaintoajankohdan sopivasti siten, että asema näkyy mahdollisesti Auringon edessä. Tapahtuma on hyvin nopea, ehkä vain sekunnin mittainen, joten paras tapa on käyttää kaukoputkea ja siihen liitettyä videokameraa. Ja muistathan käyttää asianmukaista aurinkosuodatinta, vaikka Aurinko näkyisikin hyvin lähellä horisonttia (esimerkiksi talvella).

Vastaavalla tavalla avaruusasema saattaa kulkea myös Kuun edestä. Tapahtuma on yhtä nopea kuin Auringollakin, joten kaukoputkelle ja videokameralle on myös käyttöä. Erityisesti matalalla oleva (esimerkiksi kesäaikaan) täysikuu ja avaruusasema voi olla mielenkiintoinen yhdistelmä videoitavaksi.

ISSn näkyminen perustuu sen valtavien aurinkokennojen heijastamaan valoon. Auringonvalon heijastuessa niistä kirkkauteen vaikuttaa erityisesti havaitsijan ja kennojen asennon geometria. Tästä johtuen asema näkyy joskus paljon kirkkaampana kuin joskus muulloin. Meillä Suomessa asema voi näkyä jopa m_v=-2 kirkkaudella ja hyvin tyypillinen kirkkaus on noin Siriuksen kirkkausluokkaa.

Näkyvyysennusteita voidaan suhteellisen luotettavasti tehdä noin 10 vuorokaudelle. Tänäkin aikana aseman rataa voidaan muuttaa ennakkoon ilmoittamatta, johtuen avaruusromun törmäysvaarasta. Lisäksi aseman radan korkeutta voidaan muuttaa tarkoituksellisesti, jotta sen vajoama saataisiin korvattua. Tällöin kiertoajassa ja luonnollisesti myös näkyvyysajoissa tapahtuu muutoksia. Mahdollisista ratamuutoksista johtuen käytä aina tuoreinta ennustetta, jotta et menettäisi mielenkiintoista tapahtumaa. Jokainen näkymiskerta on hieman erilainen riippuen radan sijainnista ja aseman valaistumissuunnasta.

Näkyvyysennusteissa aseman näkyvyys alkaa ja päättyy silloin kun aseman korkeus horisontista on 10 astetta. Tämä on valittu kokemuksen mukaan, sillä siinä korkeudessa asema melko varmasti näkyy selkeällä säällä ja vähäinen pilvisyys lähellä horisonttia ei kovinkaan paljoa haittaa. Asema voi joskus näkyä myös selvästi matalammalta, mutta todennäköisyys on pieni.

Maapallon varjo rajoittaa myös näkyvyyttä, joten joskus avaruusasema ilmaantuu näkyville tai katoaa näkyvistä kymmentä astetta korkeammalla. Näkyvyysennuste kuitenkin ottaa tämän huomioon, joten havaitsijan ei sitä tarvitse erikseen pohtia.

Tämän linkin taulukossa on avaruusaseman näkyvyysennuste seuraavaksi pariksi viikoksi. Muista tarkistaa näkyvyys aina viimeisimmästä ennusteesta ratamuutosten vaikutuksesta johtuen, niin olet oikeaan aikaan havaitsemassa.

 

 

 

 

Havaintovinkki: Osittainen kuunpimennys

Lokakuun 28. päivän iltana näkyy osittainen kuunpimennys. Tampereella Kuu nousee kello 17.24 ja täysvarjopimennys alkaa kello 22.35, on maksimissaan kello 23.14 ja päättyy kello 23.53. Puolivarjopimennys alkaa ennen täysvarjopimmenystä kello 21.02 ja täysvarjopimmennyksen jälkeen puolivarjopimennys päättyy kello 1.26. Ajat ovat Suomen kesäaikaa, sillä normaaliaikaan siirrytään samana yönä mutta myöhemmin aamuyöstä.

Kuunpimennyksen vaiheet ja syvyys. Kuva NASA/GSFC.

 

Täysvarjopimennys näkyy Kuun eteläreunan tummentumisena. Kuun himmeneminen ja mahdollinen värin muutos on sen verran vähäistä puolivarjopimennyksen aikana, että sen havaitseminen voi olla vaikeaa.

Kuunpimennystä voi havaita paljain silmin mutta jos käytettävissä on kiikari tai kaukoputki, niin ne ovat erinomaisia välineitä pimennyksen seuraamiseen. 

Kuunpimentymisen voi nähdä juuri ja juuri tässä havainnekuvassa. Pimentynyt alue on Kuun alareinassa keskilinjasta vasemmalle.

Pimennyksen valokuvaaminen onnistuu tavallisella järjestelmäkameralla, jos käytettävissä on teleobjektiivi. Objektiivin polttoväli voi olla 200 mm ylöspäin.

Pimennyksen kuvaaminen kännykälläkin voi onnistua mutta yleensä niissä Kuu näkyy niin pienenä, että pimennyksen yksityiskohtia ei näy. Lisäksi valotus pitäisi tehdä manuaalisäädöllä, sillä automaattinen valotus ylivalottaa Kuun, eikä yksityiskohtia tässäkään tapauksessa näy.

Käytitpä kuvaamiseen millaista kameraa ja objektiivia tahansa, jalustan käyttö on välttämätöntä. Pimentyneen Kuun valotusaika on tavallista pitempi, joten heilahtamisen vaara on olemassa vaikka kameraa yrittäisikin tukea johonkin kiinteään rakennelmaan. Jos käytät pitkä polttovälistä teleobjektiivia (300 mm tai pitempää) suosittelen käyttämään seurantaa, sillä kiinteästi suunnatulla kameralla kuvista tulee pehmeitä tai epäselviä kuvia Kuun nopean liikkeen vuoksi. Kamera voi myös heilahtaa valotusta tehtäessä, joten etälaukaisimen käyttö on suositeltavaa. Jos etälaukaisinta ei ole, niin aikalaukaisu voi korvata tämän.

 

Tee havaintoja komeetta Nishimurasta

Komeetta C/2023 P1 (Nishimura) on saavuttamassa paljain silmin näkyvyyden lähipäivinä, jos kaikki menee ennusteen mukaisesti. Komeetta on tällä hetkellä kirkkaudeltaan noin 5 magnitudia. Jos se olisi tähti, niin se näkyisi paljain silmin pimeässä paikassa. Komeetta on kuitenkin pinta kohde ja tästä syystä sen kirkkaus magnitudiasteikolla ei vielä riitä näkyvyyteen ilman optisia havaintovälineitä. Veikko Mäkelän (Ursa ry.) mukaan komeetan ytimen tiivistyminen on lukemissa 7–8 kun tähtimäinen kohde olisi lukemassa 9.

9.9.2023 kello 5.40.

10.9.2023 kello 5.40

Komeetta Nishimura aamutaivaalla lähipäivinä. Tämä kartan avulla komeetta Nishimura löytyy 13.9.2023 kello 5.50. Tämän jälkeen komeetta löytynee helpoimmin iltataivaalta auringonlaskun jälkeen. Kuvat © Kari A. Kuure.

Veikko Mäkelä kirjoittaa komeettaviestissään:

”Ennuste sovitettuna havainnoista yltäisi 3 magnitudiin päivää ennen periheliä. Elongaatio on tällöin 12° Auringosta.

Elongaatio 20° saavutetaan 9.9. tällöin kirkkausennuste lupaa 4,5 mag. Vastoin edellisessä viestissä antamaani 3 – 3,5 rajaa, komeetta voisi olla nähtävissä.

Elongaatio 15° saavutetaan 12.9. ja tällöin kirkkausennuste on 3,7 mag. Näkyminen edelleen rajoilla.

Perihelin aikoihin näkyminen 12° elongaatiolla ja 3 magnitudin tienoilla on myös rajoilla.

Kamera saattaa hyvinkin päästä parempiin tuloksiin kuin visuaalinen havaitseminen. Visuaalisesti Suomea korkeammilla korkeuksilla komeetan havaitseminen vaalealta taivaalla lienee helpompaa. ” 

Komeetan löytymisen jälkeen arvioitiin sen olevan peräisin kaukaa Oortin pilvestä. Uusien havaintojen myötä komeetan kiertorata on kuitenkin varmentunut paljon lyhyemmäksi. Tällä hetkellä sen kiertoajaksi Auringon ympäri lasketaan 437 vuotta.

Komeetta saavuttaa ratansa perihelin syyskuun 17. päivänä kello 15.24 UT aikaa. Silloin sen etäisyys Aurinkoon on noin 33,7 miljoonaa kilometriä. Lyhin etäisyys maapalloon on noin 125 miljoona kilometriä. Apheli sijaitsi 114 au etäisyydellä mutta perihelin ohituksen jälkeen se on hieman lyhyempi, 110 au.

 

Tuoreimmat arviot komeetta C/2023 P1 (Nishimura) näkymisestä Suomessa

Tuleeko komeetta Nishimura näkyväksi paljain silmin? Toistaiseksi tämä on vain arvailujen varassa. Hideo Nishimura löysi komeetan 11.8.2023 kolmekymmentä sekuntia valotusta kuvasta, jonka hän otti tavallisella digitaalikameralla. Sittemmin C/2023 P1 Nishimuran kirkkaus on lisääntynyt, ja sen rata sisäisen aurinkokunnan halki on määritetty. Kun komeetta sukeltaa kohti Aurinkoa, se varmasti jatkaa kirkastumistaan ​​ja mahdollisesti muuttuu paljain silmin näkyväksi kohteeksi syyskuun alussa. Ongelmana on, että komeetan elongaatio on pieni, joten se on mahdollista nähdä vain lähellä auringonlaskua tai auringonnousua. Perihelissä komeetta joutuu hyvin lähelle Aurinkoa. Auringon lämpö voi aiheuttaa komeettaytimessä voimakkaita purkauksia ja ytimen pirstoutuminekaan ei ole mahdotonta. Komeetta Nishimura kuvattiin 18.8.2023 June Lakesta Kaliforniassa. Kuva Dan Bartlett. Lähde NASA.

Veikko Mäkelä (Ursa) on jakanut uusinta tietoa Nishiumuran näkymisestä Suomessa. Tässä hänen postauksensa:

” Kirkkaus:  

Virallinen Minor Planet Centerin efemeridi antaa komeetalle tällä hetkellä ennusteen 8,9 mag ja maksimin se saavuttaisi päivää ennen periheliään, joka on 18.9. Kirkkaus 17.9. olisi 3,3 mag. 

Tehtyjen havaintojen perusteella komeetan kirkkaus on tällä hetkellä noin 8 mag. Näistä tehdyn sovituksen perusteella COBS-havaintopalvelu ennustaa maksimikirkkaudeksi 1,9 mag, Seiichi Yoshida noin 2,5 mag ja Gideon van Buitenen 2,1 mag.  Havaintoaineisto on vielä aika niukka ja ennuste paranee, kun mennään viikon verran eteenpäin ja saadaan lisää dataa.

Havaittavuus:

Maksimin lähellä komeetan havaitsemista vaikeuttaa se pieni elongaatio eli kulmaetäisyys Auringosta. Pienimmillään tämä kutistuu noin 12 asteeseen perihelin lähistöllä. Jo syyskuun 9. päivän jälkeen se pienenee alle 20 asteen. Näkymistä hiukan helpottaa se, että komeetta on Auringon pohjoispuolella lähellä periheliä.

Olen tehnyt tilastoja kirkkaiden komeettojen näkymisestä eri elongaatioilla.  12 asteen elongaatio vaatisi komeetalta jopa 0,5 – 1,0 mag kirkkautta, 20 asteen elongaatio noin 3 – 3,5 magnitudia: Näillä kirkkausennusteilla ja elongaatioilla komeetta saattaa jäädä näkymättömiin perihelin tienoilla.  

Komeetan rata:
Viimeisten tietojen mukaan komeetan radan eksentrisyys e = 0,9949643 eli himpun alle 1,0 ( parabelirata).   Inklinaatio on jyrkästi vasten aurinkokunnan tasoa i = 132,5.

Näkyminen nyt:

Komeetta on nyt havaittavissa kaukoputkella ja mahdollisesti isoilla kiikareilla aamuyöllä. Lähipäivinä sen Venuksesta suoraan ylöspäin ja Castorista ja Polluxista alavasemmalle. Korkeus etelärannikolla klo 4 aikoihin reilu 10 astetta.  Aamun edetessä nousee ylemmäs, mutta taivas myös vaalenee.  

Päivien edetessä komeetta liikkuu itään päin. Perihelin lähestyessä se alkaa näkyä myös iltataivaalla paitsi, että sen korkeus horisontista pienenee. Perihelin jälkeen komeetan deklinaatio laskee alle Auringon vastaavan, joten se katoaa näkyvistämme.

Kirkkaus nousee COBS:in ennusteen mukaan 8 magnitudista syyskuun alkuun 6,5 magnitudiin ja syyskuun 7. päivään mennessä 4,5 magnitudiin.

Komeettaa kannattaa kuvata ja havaita nyt ja yrittää nähdä se mahdollisimman pitkään, ennen kuin katoaa Auringon kajoon.  Kirkkauttakin ja mahdollisia muuttuvia ennusteita kannattaa seurata havaintopalveluista.

Seiichi Yoshida, http://www.aerith.net/comet/catalog/2023P1/2023P1.html

COBS, https://www.cobs.si/

Gideon van Buitenen, http://astro.vanbuitenen.nl/comet/2023P1 ”

 Etsintäkartat Tampereen horisontin mukaan syyskuussa 2023. (pdf)

Havaintovinkki: Mahdollisesti paljain silmin näkyvä komeetta syyskuussa

Komeetta C/2023 P1 (Nishimura) tuleen standardiennusteen mukaan lähes paljain silmin nähtäväksi. Syyskuun 14. päivän tietämillä komeetan kirkkaus olisi 3,9, jolloin sen näkeminen pimeässä paikassa voisi olla mahdollista. Tosin silloin se näkyy iltataivaalla matalalla (n. 4°°korkeudella) lännen ja luoteen välissä, joten vielä hieman vaalea iltataivas voi estää sen näkymisen kello 21 aikaan.

Komeetan kirkkauden ennustaminen on hieman vaikeaa, sillä komeetta on ensimmäistä kertaa Aurinkokuntamme sisäosissa. Sen rata on hyperpolinen ja todennäköisesti se tulee poistumaan tähtienväliseen avaruuteen. Poistuminen ei tarkoita sitä, että komeetan alkuperä olisi myös jossakin tähtienvälisessä avaruudessa. Todennäköisemmin se on Aurinkokuntamme kappale kaukaa Oortin pilvestä. 

Komeetta Nishimuraa voi etsiä syyskussa iltataivaalta auringonlaskun jälkeen. Kuva vastaa komeetan näkymistä 18. päivän iltana noin kello 20.15. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Komeetta Nishimura saavuttaa perihelin syyskuun 18. päivänä, jolloin se on 0,22 au (33,1 milj. km) etäisyydellä Auringosta. Komeetta on kirkkaimmillaan samoihin aikoihin, jolloin se voi saavuttaa magnitudiasteikolla 3 lukeman. Koska kyseessä on pintakohde, sen näkeminen näin kirkkaana vaatisi pimeän tai lähes pimeän paikan. Kaupunkioloissa sen näkeminen voi olla mahdotonta. Syyskuun 18. päivän iltana komeettaa voi yrittää havaita auringonlaskun jälkeen aina kello 20.54 asti, jolloin komeetta painuu horisontin alapuolella. Tampereella auringonlasku tapahtuu kello 19.38. Komeetan näkemistä vaikeuttaa vaalea länsitaivas ja voi olla, että vaalea taivas voi estää kokonaan komeetan näkymisen.

Kaukoputkihavainnot komeetasta ovat mahdollisia jopa elokuun loppupuolelta asti, tietysti riippuen siitä kuinka valovoimainen kaukoputki kullakin havaitsijalla on käytössään. Elokuun loppupuolella komeetta sijaitsee Kaksosissa ja on siis aamutaivaalla havaittavissa. Syyskuussa tilanne paranee, komeetta sijaitsee Kravussa ja toisella viikolla Leijonassa. Perihelin aikaa (18.9) komeetta sijaitsee Neitsyen tähdistössä, josta se poistuu kuukauden lopulla.

Jos olet kiinnostunut taarkemmista koordinaateista, niin ne löytyvät tästä linkistä! (pdf)

Havaintovinkki: Katso meteoriparvea

Kesän loppupuolella voidaan ihastella näyttäviä meteoreja, jotka kuuluvat perseidit nimiseen parveen. Ensimmäiset perseidit nähdään heinäkuun 17. päivästä alkaen ja niitä riittää aina elokuun 24. päivään. Parven maksimi sattuu tänä vuonna elokuun 13. päivän aamuyöksi, jolloin yön pimeimpään aikaa voidaan nähdä kymmeniä meteoreja Etelä-Suomen taivaalla. Keski- ja Pohjois-Suomessa taivas on vielä liian valoisa meteorien näkymiselle.

Komeetta 109P/Swift. Kuva NASA.

Meteoriparvi on peräisin 26 km kokoisesta komeetta 109P/Swift:stä irronneista pienistä kivistä ja jäästä. Komeetan kiertoaika on noin 133 vuotta ja edellisen kerran se oli perihelissä ja maapallon radan läheisyydessä joulukuussa vuonna 1992. Seuraavan kerran näin tapahtuu heinäkuussa 2126, jolloin se tulee olemaan paljain silmin nähtävissä.

Vaikka komeetta onkin meidän aikanamme hyvin kaukana (tällä hetkellä kauempana kuin Pluto), sen kiertorata on täynnä jokaisella kierroksella irronnut pölyä ja kiviä. Kerran vuodessa (heinä–elokuussa) osa tästä tavarasta joutuu maapallon läheisyyteen ja pieni osa syöksyy ilmakehään muodostaen perseidien meteoriparven. Vuoden 1993 parvi olikin elämyksellinen kirkkaiden ja nopeiden meteorien halkoessa taivasta loppukesän yön hämärässä.

Paras havaintopaikka on sellainen, josta on hyvä näkyvyys laajalti taivaalle ja jossa ei ole kovinkaan paljoa häiritsevää valaistusta. Kaupunkioloissa tällaisen paikan löytäminen voi olla vaikeaa, mutta jo hieman keskustan ulkopuolelta tällaisia paikkoja löytyy helposti. Valoton maaseutu on tietysti paras paikka havaita meteoreja.

Perseidi vuodelta 2014. Kuva © Kari A. Kuure.

Meteorihavainnot tehdään paljain silmin tai valokuvaamalla laajakulmaisella kameralla. Havaintosuunnaksi valitaan pimein taivaan alue, sillä ilmansuunnilla ei ole niin väliä – meteoreja näkyy koko taivaan alueella. Meteorit ovat hyvin lyhytaikaisia, yleensä alle 0,5 sekuntia, joten taivasta täytyy havaita jatkuvasti antamatta mahdollisesti toisten samassa ryhmässä tekemien havaintojen häiritä omaa havaitsemista.

Valokuvatessa pitää käyttää jalustaa, ja niin pitkää valotusaikaa kuin taivaan liiaksi vaalenematta voidaan tehdä (esimerkiksi 10 sekuntia ISO 400 herkkyydellä pienehköllä aukolla) ja skvenssikuvausta, siis otetaan kuvia sarjana aina edellisen valotuksen päätyttyä. Yön aikana kertyy useita satoja kuvia, joissa odotusarvona muutamassa on meteori.

Yön kosteus tiivistyy objektiivin pinnalle, joten sen poistamiseen pitäisi varautua objektiivin lämmittimellä. Ne maksavat alle 50 euroa ja vaativat sähköä virtapankista, mutta sijoitus on lähes pakollinen ainakin vakavammin innostuttaessa meteorien kuvaamisesta.