Teksti ja etsintäkartat
Kari A. Kuure
Tähtiharrastajat ovat odottaneet innolla tämänkertaista
46P/Wirtanen -komeetan ohitusta, sillä se tapahtuu epätavallisen läheltä.
Komeetta on lähimpänä maapalloa joulukuun 16 päivänä, jolloin etäisyyttä on
vain 11 580 000 km eli 0,0774 au. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri
on 5,44 vuotta, joten toista yhtä läheltä tapahtuvaa ohitusta joudutaan
odottamaan vuosikymmeniä. Tämän kertainen ohitus tapahtuu lähes lähimpänä mitä
ajatella saattaa, sillä Maan ja komeetan ratojen välinen ero on
10 200 000 km.
|
Jarno Paanasen 5.12.2018 ottama kuva kometta 46P/ Wirtasesta. Kuva © Jarno Paananen. |
Komeetan kirkkaus odotetaan kasvavan sitä mukaa kuin
etäisyys siihen lyhenee. Komeetan periheli oli joulukuun 12. päivänä ja sen
laskettu kirkkaus olisi ollut tuolloin noin 4,2 magnitudia. Havainnot kertovat
sen mitä se todellisuudessa oli mutta niitä joudumme odottamaan muutaman
vuorokauden. Joulukuun 16. kirkkaudeksi arvioidaan noin 3 magnitudia, näin
ollen sen kirkkaus kasvaisi ilta illan jälkeen selkeästi.
Kirkkautta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että kohde on
pinta. Näin ollen kirkkaus jakaantuu noin täysikuun kokoiselle alueelle, joten
valosaasteisilla alueilla sen visualinen havaitseminen voi olla vaikeaa. Tosin
havaitsemista hieman helpottaa valokuvissakin näkyvä ilmiö, sillä komeetan
koman keskiosa on tähtimäisesti kondensoitunut. Näin ollen visualihavaitsijakin
näkee kiikareillaan jotakin, vaikka aivan koko komeetta ei näkyisikään.
Komeetta Wirtasesta näyttäisi puuttuvan pyrstö.
Todellisuudessa silläkin on pyrstö, siinä missä muillakin komeetoilla on.
Komeetan lähestymissuunta on kuitenkin sellainen, että pyrstö on komeetan koman
takana ja on näkynyt hyvin heikosti katselusuunnassamme. Näinä päivinä tilanne
kuitenkin pitäisi muuttua ainakin jonkin verran paremmaksi, sillä komeetta ylittää
ekliptikan 16. joulukuuta eli suunnilleen samaan aikaan kuin se on lähimpänä
maapalloa. Näin ollen tässä vaiheessa näemme komeetan sen liikesuuntaan nähden
sivulta, joten pyrstönkin pitäisi näkyä paremmin.
Komeettojen lähiohitukset tuottavat hyvin usein meteoriparvia.
Komeetta Wirtasen ei kuitenkaan tiedetä parvea synnyttäneen, ellei huomioon
oteta joulukuun 14. päivänä vuonna 2012 tapahtuneen ohilennon aikana havaitut noin
ZHR=30 meteorisateen havaitsemista Australiassa.
Komeetta 46P kantaa löytäjänsä nimeä, joka oli Carl A. Wirtanen, yhdysvaltalainen
astronomi, joka havaitessaan tähtien ominaisliikettä tuli komeetan löytäneeksi
valokuvalevyltään. Valokuva oli otettu tammikuun 15. päivänä Lick
observatoriossa ja komeetta löydettiin tammikuun 17 päivänä tehdyssä
tarkastuksessa.
Carl Alvar Wirtanen oli, kuten arvata saattaa, suomalaiset
sukujuuret omaava tähtitieteilijä. Hän syntyi 11.11.1910 Kenosha:ssa
(Wisconsin) ja kuoli 7.3. 1990 Santa Cruz:issa (Kalifornia). Nimeään kantavan
komeetan lisäksi hän löysi kahdeksan asteroidia, joiden joukossa on kuuluisa
1950 DA, joka saattaa törmätä maapalloon 16.3.2880. Törmäyksen
todennäköisyydeksi lasketaan tällä hetkellä 1:8 300 eli 0,012 %.
Komeetan havaitseminen visuaalisesti on hyvin
yksinkertaista, etenkin sen ollessa kirkkaimmillaan muutaman päivänä aikana.
Oheisien etsintäkarttojen perusteella komeetta pitäisi löytyä taivaalta. Kartat
esittävät komeetan paikkaa sen ylittäessä etelämeridiaania. Meridiaanin ylitys
tapahtuu ilta illan jälkeen muutama minuutti myöhemmin ja komeetan nopeus vain
kiihtyy jouluun asti. Kelloaika on kartoissa mukana noin minuutin tarkkuudella.
Valokuvaamistakin pitäisi yrittää. Jos käytettävissäsi on
seurantajalusta, niin lyhyellä valotusajalla jalustan suuntaaminen
visualihavaintoja varten pitäisi olla riittävä myös valokuvattaessa. Tosin, kohteen
seurantaa täytyy korjata lyhyin väliajoin, mutta senhän joutuu tekemään joka
tapauksessa, sillä komeetta kulkee taivaalla aikamoista haipakkaa. Tarkemmin
suunnatulla kaukoputkella ja mahdollisesti tietokoneohjauksessa komeetan
seuraamisessa ei pitäisi olla vaikeuksia lainkaan.
Sanastoa
Koma on
komeettaytimen ympärille muodostuva ilmakehä perihelin läheisyydessä. Ilmakehä
muodostuu auringonlämmön vaikutuksesta komeetan jäisestä ytimestä haihtuvista
kaasuista ja vapautuvasta hienojakoisesta pölystä.
Komeetta ydin
muodostuu suurimmaksi osaksi vesijäästä, muista helposti haihtuvista jäistä
(hiilidioksidi, häkä, metaani, ammonium jne.) sekä hienojakoisesta kiviaineksesta
(silikaateista).
Komeetan pyrstö
muodostuu komeettaytimestä haihtuvasta vesihöyrystä ja muista kaasuista
(kaasupyrstö) sekä vapautuvasta pölystä (pölypyrstö). Kaasupyrstön suunta on
Auringosta poispäin, koska aurinkotuuli vaikuttaa voimakkaasti kaasupyrstön
kanssa. Pölypyrstö suuntautuu yleensä suunnilleen komeetan liikeradan
suuntaisesti sen jälkipuolelle. Aurinkotuuli vaikuttaa myös tähän pyrstöön
jonkin verran hajottaen sen rakennetta. Pyrstöjen näkyvät pituudet riippuvat vapautuvan
kaasun ja pölyn määrästä ja ne ovat yleensä pisimpiä silloin kun komeetta on ”uusi”
eli ei ole aikaisemmin käynyt aurinkokunnan sisäosissa. Komeetta 46P/ Wirtanen
on jaksollinen komeetta, joten sen haihtuvien ja vapautuvien ainesosien määrä
on vähäistä ja siten myös pyrstöt ovat himmeitä ja lyhyitä.
Etelämeridiaani (lyhyemmin
meridiaani) on kunkin havaitsijan maanpintaan sidotun koordinaatiston
eteläpisteen ja keskitaivaan (zeniitin) kautta kulkeva kuvitteellinen isoympyrä.
Etelämeridiaanin
ylitys eli transit tapahtuu
silloin, kun havaittava kohde on juuri etelämeridiaanin kohdalla. Tällöin kohde
on myös korkeimmillaan havaitsijan koordinaatistossa ja havaintomahdollisuudet
yleensä parhaimmat.
Etsintäkartat