Havaintovinkki: Vihreä komeetta yötaivaalla

Alkexander Vasenin kuvasi komeetta 21P/Giacobini-Zinner'in elokuun 18. päivänä 2018.
Kuva Wkimedia Commons/Alexander Vasenin.

Komeetta 21P/Giacobini-Zinner’in rata on tuonut sen aurinkokuntamme sisäosaan. Komeetan kiertoaika on noin 6,6 vuotta ja nyt se on hyvin aktiivinen. Aivan paljain silmin sitä ei voi nähdä mutta jo pienellä kiikarilla se tulee helposti näkyviin.

Tällä hetkellä se on noin 58,6 miljoonan kilometrin etäisyydellä Maasta ja se näkyy Ajomiehen tähdistössä. Etäisyys komeettaa on lyhin 72 vuoteen. Komeetan kokonaiskirkkaus on noin M_v=7 ja väriltään se on vihreä. Komeetta on toistaiseksi sirkumpolaarinen, joten sen havainnot voi aloitta heti kun komeettaa on riittävän korkealla, esimerkiksi kello 23 aikoihin. Silloin se löytyy koillisesta noin 12 asteen korkeudelta.

Komeetan rata vie sitä kohti etelää, joten havaintoaikaa täytyy myöhentää joka päivä. Esimerkiksi syyskuun 16 päivänä se on Kaksosissa ja kohonnut noin 14 asteen korkeuteen kello 1 aikaan. Tässä vaiheessa komeetan kirkkauskin alkaa vähetä.

Yhdysvaltalaisissa läheteissä mainitaan, että komeetta kulkee avonaisen tähtijoukon M35 editse syyskuun 15. päivänä. Näin tietysti tapahtuu mutta tapahtuma-aikaan Suomessa on päivä (kello 12) eikä tähtitaivaalta sen paremmin komeettaa kuin tähtiäkään pystytä havaitsemaan. Suomessa voidaan kyllä kiikarilla havaita komeetan ja M35 välisen etäisyyden lyhentyminen aamutaivaalta.

Syyskuun jälkipuoliskolla komeetta näyttää kulkevan Orionin tähdistön itäreunalla kohti etelää. Syyskuun 23. päivänä se siirtyy Yksisarvisen tähdistöön. Lokakuun 11. päivänä se siirtyy Ison koiran tähdistöön mutta komeetan kirkkaus on jo vähentynyt ja on tuolloin M_v=8,2.

Valokuvattuna komeetta pitäisi olla suhteellisen helppo syyskuun aikana. Sen nopeus tähtitaivaalla ei ole suuren suuri, joten muutaman minuutin valotuksella ja lyhyellä polttovälillä ei liikkeen korjausta tähtien suhteen tarvita. Jos haluaa kuitenkin kuvata pidemmällä polttovälillä tai kaukoputkella (=enemmän yksityiskohtia), silloin täytyy ottaa useita kuvia lyhyellä valotuksella ja pinotessa liike tähtien suhteen on korjattava!

Komeetan löysi ranskalainen Michel Giacobini joulukuun 20 päivänä vuonna 1900. Kaksi kierrosta myöhemmin komeetan havaitsi myös saksalainen Ernst Zinner lokakuun 23 päivänä 1913. Tavallisesti perihelin läheisyydessä komeetta saavuttaa kirkkauden noin M_v=8, joten tällä kertaa se on tavallista kirkkaampi. Hyvällä onnella kirkkaus voi kohota merkittävästi ennustetusta, sillä komeetta ytimessä voi tapahtua äkillisiä purkauksia. Näin tapahtui vuonna 1946, jolloin purkauksen seurauksen komeetan kokonaiskirkkaus kohosi lukemaan M_v=5.

Meteoriharrastajat tuntevat komeetan aiheuttaman meteoriparven nimellä drakonidit, joiden maksimit sattuvat lokakuun 8 päivän tienoille. Tänä vuonna ei mitään erityisempää huippuvuotta meteoriparven runsaudessa ei ole odotettavissa, komeetan ohitus tapahtuu sen verran etäällä, että sen jälkeensä jättämä pölyvana ei ehdi maapallon radalle. Vuonna 2012 havaittiin tutkalla huikea maksimi, noin 1000 meteoria tunnissa. Tutkijat laskivat tämän maksimin johtuneen kapeasta pölyvanasta, joka sai alkunsa vuoden 1959 ohilennosta. Näin ollen, jos tämän vuoden pölyvanalta kuluu sama aika (53 vuotta) niin voimme nähdä vuonna 2071 tänä vuonna irronneiden kappaleiden syksyn ilmakehään.