Kirjauutuus: Mailmankaikkeuden kauniit kuvat

Travis A. Rector, Kimberly Arcand ja Megan Watzke

Maailmankaikkeuden värit

Suomentanut Tuukka Perhoniemi

Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry. 2017

Nid. 265 sivua

ISBN 978-952-5985-46-7

Hinta kirjakupassa noin 35,00 €, 

Ursan jäsenhinta 26 €.

Tähtitieteen ja avaruustutkimuksen uutisointia tiiviisti seuraavat tietävät, että usein uutisiin liittyy ns. ”kauniita kuvia”. Useinkaan ne eivät ole syntyneet tarkoituksellisesti tai ainakin niiden ensisijainen tarkoitus on tieteen tekeminen mutta ikään kuin sivutuotteena, kuvat ovat myös silmiä hivelevän kauniita.

Kuinka kuvat ovat sitten syntyneet? Siitä kerrotaan tässä kirjassa! Luonnollisesti useimmat kuvat ovat otettu suurilla ammattikäyttöön suunnitelluilla teleskoopeilla. Ne esittävät hyvin himmeitä ja etäällä kaukaisessa avaruudessa sijaitsevia kohteita. Vaikka harrastajat omilla vaatimattomilla laitteillaan ei välttämättä saavuta samoja kohteita, samanlaisia kohteita löytyy usein myös paljon lähempää, omasta Linnunradastamme.

Periaatteessa harrastajien mahdollisuuksien rajoissa on käyttää ammattilaisten menetelmiä, sillä usein kyse on vain suodattimen valinnasta ja käytettyjen menetelmien hiomisesta huippuunsa. Useimmat ”kauniit kuvat” on otettu käyttäen kolmea tai neljää suodatinta, joiden amatööriversiot ovat kohtuullisen hintaisia. Amatöörit joutuvat myös tyytymään siihen, että kohteiden ja kaukoputkien välissä on maapallon turbulenttinen ilmakehä, mutta ainakin osittain se vaikeus on voitettavissa.

Luonnollisesti kirjassa on runsaasti ”kauniita kuvia”. Mutta ne eivät ole ainoa kirjan anti, vaan useimmin käytetyt kuvausmenetelmät on myös kerrottu lukijoille. Soveltuvin osin kirjaa voidaan pitää tähtivalokuvauksen opaskirjana aivan käytännön tasolla, mutta hyvin usein myös teoreettisesti ajateltuna.

Kirjan tekijät ovat tähtitieteen ammattilaisia. Travis A. Rector on tähtitieteen professori Anchoren yliopistosta ja hänet tunnetaan monien tähtikuvien tekijänä. Kimberly Arcan johtaa Nasan Chandra-avaruusteleskoopin viestinnän visualisointia ja Megan Watzke on Chandra-avaruusteleskoopin tiedottaja.

Saatuani kirjan käsiini, ensimmäinen ajatus oli, että ”Wau mitä kuvia!” Kuvat ovatkin näyttävän näköisiä ja painojälki loistavaa. Niinpä kirjaa voi suositella jokaiselle tähtitaivaan valokuvaamisesta kiinnostuneelle tai sellaiselle henkilölle lahjaksi. Muutkin kuin tähtiharrastajat viihtyvät varmasti kuvia katsellen.

Kari A. Kuure

Tampereen Ursan jäsenet voivat hankkia kirjan syksyllä tehtävällä yhteistilauksella jäsenhintaan. Tilauksen valmistelusta kerrotaan sähkäpostilastoilla.

Loppukevään planeetta: Jupiter

Jupiter on hyvin näkyvissä loppukevään. Kuva © Kari A. Kuure.

Vaikka Jupiter on ollut hyvin näkyvissä lähes koko talven, sen parhaimmat havaintoajat ovat juuri nyt. Planeetta oli oppositiossa 8. huhtikuuta, joten se on kello yhden aikaan korkealla^[1] eteläisellä taivaalla. Opposition aikaan myös Jupiterin näennäinen koko (kulmahalkaisija) on kaikkein suurin, nyt huhtikuun puolivälissä 44 kaarisekuntia. Tämä mahdollistaa erittäin yksityiskohtaisten kuvien ottamisen planeetan pilvipeitteestä.

Jupiterin kirkkaus on hyvin suuri. Tämä mahdollistaa planeetan havaitsemisen jopa päiväaikaan. Tosin tällä hetkellä planeetan lasku- ja nousuajat ovat illalla ja aamulla, joten päivätaivaalla se ei ole horisontin yläpuolella.

Jupiterin kuut ovat oma mielenkiintoinen havaintokohde. Neljä suurimman ja samalla kirkkaimman kuun kiertoaika on alle kahdesta vuorokaudesta melkein 17 vuorokauteen. Näin ollen kuiden keskinäinen asema muuttuu yö yön jälkeen. Usein kuut menevät Jupiterin taakse tai sen eteen ja kiertoratojen samanlaisesta tasosta johtuen ne myös peittävät toinen toisiaan. Suurella suurennuksella, silloin kun se on havaintokelin vuoksi mahdollista, Kalliston ja Ganymedeen voi nähdä pienenä levynä. Europa ja Io ovat sen verran pieniä, että ne näkyvät pistemäisinä kaukoputken suurimmalla käytännöllisellä suurennuksella.

Kuiden keskinäiset asemat ja muuta tapahtumat selviävät helposti ainakin android-laiteisiin saatavalla appsilla Mobile Observatory. Hintaa appsilla on noin 5 euroa ja se on hintansa väärti, sillä se on yksi suositelluimmista sovelluksista mobiililaiteen astronomia käytössä.

Jupiterin punainen pilkku on hyvin usein mielenkiinnon kohteena. Se kiertyy Jupiterin ympäri samassa ajassa kuin mitä Jupiteri itsekin pyörii, eli noin kerran kymmenessä tunnissa. Tästä syystä punainen pilkku on näkyvissä noin neljä tuntia kerrallaan. Milloin punainen pilkku on näkyvissä, se selviää myös edellä mainitusta apsista. Esimerkiksi pilkku on näkyvissä 16 päivänä yöstä pitkälle aamupuolelle asti.

Toukokuun 8 päivänä kello 02.01 Kuun ja Jupiter ovat konjunktiossa. Silloin niiden keskinäinen välimatka on vain 1 asteen luokkaa, Jupiter on etelämpänä eli näkyy taivaalla alempana. Vaikka taivas ko. aikaan onkin jo hyvin vaalea ja Kuun vaihe on kohtalaisen suuri, Jupiter erottuu taivaalta hyvin suuresta kirkkaudestaan johtuen. Tässä on hyvä valokuvausvinkki!

Huomautukset

[1] 15.4.2017 meridiaanin ylitys tapahtuu kello 0.58 ja se siirtyy noin 4–5 joka vuorokausia aikaisemmaksi. Korkeus on 23.1 astetta ja kirkkaus Mv=-2,3.