Maanantaina 8. elokuutta aamuyöstä nähtiin alkavan syyskauden ensimmäiset revontulet. Aivan selkeää syytä suhteellisen voimakkaalle geomagneettiselle myrskylle (G2) ei ollut, sillä maapallon kohtaama aurinkotuuli oli ennen myrskyn alkamista normaalilla tasolla (nopeus hieman yli 400 km/s ja tiheys n. 7–8 ppcm3). Sen sijaan planeettojen välisen magneettikentän (IMF) Bz-suunta oli kohti etelää ja noin 12 tuntia ennen myrskyn alkua. Myrskyn aikana Bz:n suunta vaihteli nopealla tempolla pohjoisen ja etelän välillä.
Myrskyn aikana aurinkotuulen nopeus kohosi lukemaan noin 560 km/s ja tiheys oli noin 13 ppcm3. Bz kentän voimakkuus oli noin 10 nT etelään, ei siis mitenkään erityisen voimakkaasti mutta riittävästi kuitenkin. Myrskyn syyksi näyttäkin muodostuvan pienehkö korona-aukko, joka kohdistui suoraan maapalloon. Lisäsyitä voitaneen hakea useasta pienestä, lähes huomaamattomista koronamassapurkauksista, joiden tuottamat hiukkaset kohottivat lähiavaruuden hiukkastiheyttä. Hiukkaset yhdessä suhteellisen nopean aurinkotuulen kanssa mahdollisti myrskyn syntymisen ja kun Bz-kenttä oli etelään, niin asetelma oli valmis hienoille revontulille.
Revontulet ja yöpilvet tallentuivat myös itäkameraan. Kuva © Tampereen Ursa ry. |
Myrsky sattui juuri parhaimpaan aikaan suomalaisten harrastajien kannalta, sillä lyhyt kesäyö mahdollisti revontulien näkemisen koko maassa etelärannikkoa myöten. Spaceweather.com sivuston mukaan revontulia nähtiin laajemminkin, ainakin Tanskassa nähtiin punaisia revontulia. Pohjois-Amerikassa revontulia ja niihin liittyviä STEVE-ilmiöitä nähtiin aina Montanassa ja Dakotassa, jotka sijaitsevat 45° leveyspiirin tuntumassa.