Stephen Hawking
Toimittanut John
Murray
Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin
WSOY 2019
ISBN 978-951-0-43748-3
nidottu 249 sivua
Suomentanut Markus
Hotakainen
Suomalaisen laitoksen esipuhe Esko Valtaoja
Alkusanta Eddie
Redmayne
Johdanto Kip S.
Thorne
Jälkisanat Lucy
Hawking
Stephen Hawkingin
viimeiseksi jäänyt kirja Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin oli vielä työnalla
hänen kuollessaan. Kirjan tekivät valmiiksi Hawkingin tutkijatoverit ja
perikunta.
Kirjassa käsitellään kymmentä eri aihetta, joita Hawking
piti suurina kysymyksinä. Monet näistä aiheista ovat tuttuja monestakin eri
yhteydestä, mutta on mielenkiintoista lukea niistä Hawkingin vastaukset
kysymyksiin. Ennen kysymysosiota, kirjassa käsitellään Hawkingin elämää hänen
itsensä kertomana. Osuus ei ole pitkä, vain 22 sivua, joten hyvin katkelmalliseksi
se jää. Toisaalta, kirjaa ei ole tarkoitettukaan omaelämäkerraksi, joten laajempi
elämäkerrallinen osuus olisi vain muuttanut kirjan luonnetta tarpeettomasti.
Kirjassa siis käsitellään kymmentä kysymystä, joihin
Hawkin haluaa vastata ja kertoa oman näkemyksensä. Kysymykset ovat hyvin
valittuja mutta itse en olisi kirjaan ottanut kysymyksistä järjestyksessä
ensimmäistä: Onko jumala olemassa? Kysymys poikkeaa niin paljon kirjan muiden
kysymysten aihepiiristä, että se tuntuu jotenkin keinotekoiselta ja irralliselta
tässä yhteydessä. Hawking oli tietääkseni ateisti ja tämän näkemyksen hän tuo
esiin tekstissään. Jakson lopulla hän paljastaa vastauksen pohdiskeltuaan ensin
kysymystä monelta taholta.
Kirjan takakanteen on listattu kaikki käsitellyt
kysymykset. Niitä on sen verran runsaasti, että niiden kaikkien käsitteleminen tässä
yhteydessä ei ole mahdollista, mutta muutamalla avainsanalla yritän luonnehtia
aihepiiriä. Kirjassa käsitellään kaiken alkua, älyllisen elämän olemassa oloa,
tulevaisuuden ennustamista, mustan aukon rakennetta, aikamatkustusta,
ihmiskunnan selviäminen, avaruuden asuttaminen, tekoälyä ja tulevaisuuden muokkaamista.
Poimin kuitenkin musta aukot sellaiseksi kysymykseksi,
joka on tietysti ajankohtaakin liittyen mielenkiintoisin käsitellyistä
aiheista. Tämä myös sen vuoksi, että Stephen Hawking on ansainnut kannuksensa nimenomaan
mustien aukkojen tutkijana. Tämän vain 19 sivua pitkän osan Hawking aloittaa
vuodesta 1783, jolloin John Michell päätteli,
että maailmankaikkeudessa voisi olla tähtiä, jotka ovat niin massiivisia, että
valokaan ei niistä pääsisi pakenemaan. Michell kutsui näitä tähtiä pimeiksi
tähdiksi. Seuraava askel aiheen käsittelyssä on tietysti, tai lähes itseoikeutetusti
Albert Einstein ja hänen
gravitaatioteoriansa vuodelta 1915.
Seuraava askel mustien aukkojen historiassa oli vuosi
1930 ja Subrahmanyan Chandrasekhar,
joka osoitti, että valkoisen kääpiön suurin mahdollinen massa on 1,4
auringonmassaa. Sitä massiivisemmat tähdet romahtavat lopulta neutronitähdiksi
tai vielä massiivisemmat mustiksi aukoiksi. Mustien aukkojen synnyn neutronitähtien
luhistumisella päätteli Robert Oppenheimer
yhdessä George Volkoffin ja Hartland Snyderin kanssa vuonna 1939.
Monien muidenkin tutkijoiden nimet vilahtavat Hawkingin tekstissä ja lopulta
hän pääsee omaan osuuteensa mustien aukkojen tutkimuksessa.
Kysymykset vastauksineen ovat mielenkiintoisia ja uskon aiheen
ja aiheet kiinnostavan monia, ei vain tähtitieteestä tai kosmologiasta
kiinnostuneiden vaan kaikkia tiedekirjojen ystäviä hyvin monialaisesti. Kirjaa
voin myös suositella laajentamaan itse kunkin yleistietämystä tieteistä ja
tietysti heille, jotka juuri nyt etsivät vastauksia kirjan kysymyksiin.
Kari A. Kuure
