torstai 24. tammikuuta 2019

Kuunpimennys näkyi Tampereella


Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tämän vuoden ainoa täydellinen kuunpimennys näkyi kirpakasssa pakkasessa ilmeisesti koko maassa.

Täysvarjopimennys etenee.
Tämänkertainen pimennys oli täysvarjopimennys ja seuraava vastaava ja meillä näkyvä on vuonna 2015. Näin ollen pimennykseen oli latautunut hieman toiveita hyvästä näkyvyydestä.

Täysvarjopimennys alkoi kello 5.33.54, jolloin tähtitornilla oli pakkasta noin 17 astetta, maanpinnalla pakkanen paukkui jopa 22 asteessa. Pimennyksen alkaessa Kuu oli korkealla taivaalla ja näkyvyys oli yleisesti ottaen hyvä. Juuri ennen täysvarjopimennyksen alkamista taivaalla ajelehti kohtuullisen paksu jääkidepilvi, joten ehdin jo pelätä sen jäävän paikoilleen koko pimennyksen ajaksi. Onneksi näin ei käynyt ja näkymä taivaalle oli esteetön pimennyksen alkaessa.

Ei vielä aivan kokonaan täysvarjossa.

Kamera raksutteli pimennyksestä kuvia tasaiseen tahtiin, kunnes oltiin jo lähellä pimennyksen syvintä vaihetta. Kuu näkyi taivaalla hyvin tummana mutta samalla taivaalla oli jälleen matalalla ajelehtinut jääkidepilvi. Pilven himmentäessä pimennystä entisestään valokuvaamiseen aiheutui uusi ongelma. Kameran automaattinen tarkennus ei pystynytkään enää tarkentamaan oikein kuvista tuli yllättävän epätarkkoja. Korjasin tilannetta siirtymällä käsintarkentamiseen, joka antoikin hieman paremman, vaikkakaan ei aivan täydellistä lopputulosta. Jäi siis kovasti tehtävää tietokoneen ääreen kuvankäsittelyn parissa. Jälleen kerran jääkidepilvi siirtyi sivuun ja lopun aikaa keli oli selkeä, hyvä valokuvaussää.

Paukkuva pakkanen teki kuvaamisesta ja ulkosalla oleilusta hieman tuskallista. Huolimatta kolmista sukista kengissä ja pilkkihaalarista päällä, varpaat olivat ne, jotka aloittivat valittamisen ensimmäisenä. Sitkeästi kylmässä talvisäässä kuitenkin sinnittelin täysvarjopimennyksen loppuun asti. Tätä sinnittelyä kannusti se, että seuraava pimennys olisi vasta kuuden vuoden kuluttua.


No nyt on pimennyksen syvin hetki.Danjon asteikolla Kuun kirkkaus oli luokkaa 0 (tummin).

Tällä kertaa pimennyksen kuvaamisessa oli mukana myös uuden kameran testaaminen tämän laatuisessa kuvaamisessa. Olin syyspuolella hankkinut uuden superzoom-kameran, jolla olin päässyt kuvaamaan hyvin vähän. Kamera on Canon PowerShot SX70 HS ja se tekee 20 Mpx kuvia ja ekvivalentti polttoväli on 1365 mm. Kuu kohteena on suhteellisen helppo ja joitakin kuvia siitä olin jo ottanutkin, mutta nyt kamera pääsi tosi toimiin. Lopputulos, josta on joitakin esimerkkejä tämänkin jutun yhteydessä, on kyllä odotukset täyttäviä, kuvat ovat selkeitä, dynamiikka on kohdallaan ja kohina lähes huomaamatonta.

Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi Canonin uusin raw-tallennusformaatti, järjestyksessä kolmas ja se näkyy kuvien tyyppimerkinnässä RW3-merkintänä. Raw-formaatti poikkeaa aikaisemmista versioista, joten kuvankäsittelyohjelmat joudutaan päivittämään uusimpaan versioon, olipa sitten kyse Canonin omasta Digital Photo Professional -ohjelmasta tai sitten kaupallisista vastaavista ohjelmista.

Paluu arkeen on alkanut.

 
Vielä kun pakkasta kestäisi muutaman minuutin.


Seuraava täysvarjopimennys on sitten 7.9.2025 illalla! Tässä välissä on monta osittaista tai vain puolivarjopimennystä, joista osa näkyy ja osa taas ei näy Tampereella. Ensimmäinen näistä osittaisista on heinäkuun 16. 2019 aamuyöllä ja se on sen verran näyttävä, että sen havaitseminen on kyllä järkevää harrastustoimintaa! Palaan tähän pimennykseen näillä Radiantin sivuilla viimeistään heinäkuun alkupuolella.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jokainen kommentti, mielipide tai kysymys tarkistetaan ennen julkaisemista. Toimitus päättää kommenttien julkaisemisesta tai mahdollisesta hylkäämisestä!