Kuunpimennys keskiviikkona (18.9.2024) aamuyöllä

Tampereella on mahdollista nähdä keskiviikkona 18.9. aamuyöllä osittainen kuunpimennys, jos vain sää sen mahdollistaisi. Sääennusteen mukaan juuri pimennyksen alkuvaiheessa lännestä työntyy Pirkanmaan taivaalle pilvikerros, joka käytännössä estää pimennyksen näkemisen.

Tämän kertainen kuunpimennys muistuttaa jonkin verran tätä pimennystä vuodelta 2013 ollessaan maksimissaan. Täysvarjo tulee olemaan hieman eri paikassa Kuun pohjoisosassa. Kamerana oli digijärkkäri (Canon EOS 50D), objektiivi Sigma APO DG 70 – 300 mm, herkkyys ISO 400, valotusaika 1/500 s ja aukko 5,6. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennys alkaa osittaisen varjon pimennyksellä kello 4.41., jolloin Maan puolivarjo koskettaa Kuun pintaa. Tätä vaihetta on vaikea nähdä, sillä kirkkauden väheneminen on hyvin vähäistä. Pimennys etenee ja puolivarjon tummuus lisääntyy hiljalleen, kunnes kello 5.13 täysvarjo lankeaa Kuun pohjoisosan ylle. Pimennys on syvin kello 5.44., jolloin vain noin 8,5 % Kuusta on pimentynyt. Täysvarjopimennys päättyy kello 6.16 ja puolivarjopimennys kello 7.47. Pimennyksen loppuvaihetta Tampereella ei nähdä, sillä Kuu laskee horisontin alapuolelle kello 7.06.

Seuraava kuunpimennys on maaliskuun 14. päivänä 2025 kello 5.57 alkaen. Tampereella näkyy vain puolivarjopimennys ennen kuunlaskua. Pimennys sinällään on täysvarjopimennys. Ensi vuonna nähdään toinenkin pimennys, syyskuun 7. Kuun noustessa pimenytyneenä kello 20.09. Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 20.30 ja pimennys on syvin kello 21.11. Täydellinen vaihe päättyy kello 21.52 ja osittainen vaihe kello 22.56. Puolivarjovaiheen pimennys päättyy kello 23.55.

Tämän jälkeen kuunpimennykset, josta voidaan tehdä edes hieman havaintoja, ovat joulukuun 31. päivä 2028 ja joulukuun 20. vuonna 2029. Molemmat pimennykset olisivat täydellisiä ja ne nähtäisiin koko Suomessa alusta loppuun. Jälleen kerran näidenkin pimennysten havaitseminen riippuu siitä, millainen säätila tuolloin vallitsee. Suomessa yleensä talvet ovat hyvin pilvisiä silloinkin, kun korkeapaine on maamme yllä. Joten pessimisti ei pety!

Havaitseminen

Pimennystä voi havaita paljain silmin ja kiikareilla, miksi ei myös kaukoputkella, kun käyttää hyvin pientä suurennusta. Mitään erityisiä suodattimia ei tarvita, toisin kuin auringonpimennystä havaitessa. Kuu ei ole koskaan niin kirkas, että se voisi vahingoittaa silmiä. 

Kuunpimennyksen valokuvaaminen ei pitäisi tuottaa mitään erityisiä vaikeuksia – tällä kertaa. Valokuvaamista varten tarvitset kameran (digijärkkäri on suositeltavin), siihen sopivan pitkän objektiivin, esimerkiksi 300 mm (lyhyemmälläkin saa hienoja kuvia) ja jalustan. Kameran herkkyydeksi voi valita turvallisin mielin ISO 800, jolloin kuvista ei vielä tule liian kohinaisia. Joissakin kameramalleissa voi herkkyydeksi valita jopa ISO 1600 kohinan ollessa vielä täysin hyväksyttävällä tasolla. Riittävällä herkkyydellä varmistetaan se, että valotusajoista tulee riittävän lyhyitä, jotta tästä syystä epäterävyyttä ei synny.

Kuun kuvaamisen vaikeus liittyy siihen, että automaattivalotus ylivalottaa Kuun, vaikka se olisi osittain pimentyneenä. Näin ollen kameraa pitäisikin käyttää manuaalisesti, siis kuvaustavan valinnaksi kohta M. Tällöin pääset valitsemana niin valotusajan kuin käyttämäsi aukon. Myös objektiivista on valittava manuaalitarkennus, sillä etenkin täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuun kirkkaus voi olla niin vähäinen, että kameran automaattinen tarkennus ei toimi. Tällä kertaa Kuun himmeneminen ei ole niin voimakasta, joten automaattinen tarkennus saattaa toimia vielä kohtuullisen hyvin. Osa kameroista eivät kuitenkaan automaattisesti tarkenna oikeasti äärettömään, joten tästä syystä manuaalisesti tehtävä tarkentaminen voi olla välttämätöntä.

Pimentyneen Kuun valokuvaamisessa valotusajat voivat tulla niin pitkiksi, että kuvan tärähtämisen vaara on todellista. Käytä siis jalustalle asetettua kameraa ja kuvien ottamiseen kauko-ohjainta, etälaukaisinta tai ajastettua (2 tai 10 sekuntia) laukaisua. Jos käytät pitempiä kuin 300 mm objektiiveja tai kaukoputkea, niin silloin kamera täytyy olla seurantajalustassa. Valotusajat voivat olla sen verran pitkiä, että valotuksen aikana Kuu ehtii liikkua kuvakentässä jonkin verran. Kuviin siis syntyy liike-epäterävyyttä hyvin helposti. Ottamalla koekuvia ennen pimennystä, voi määrittää sopivat kuvausarvot kameraan ja näin varmistat onnistuneet kuvat.

 

 

Kuunpimennys näkyi Tampereella

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Tämän vuoden ainoa täydellinen kuunpimennys näkyi kirpakasssa pakkasessa ilmeisesti koko maassa.

Täysvarjopimennys etenee.

Tämänkertainen pimennys oli täysvarjopimennys ja seuraava vastaava ja meillä näkyvä on vuonna 2015. Näin ollen pimennykseen oli latautunut hieman toiveita hyvästä näkyvyydestä.

Täysvarjopimennys alkoi kello 5.33.54, jolloin tähtitornilla oli pakkasta noin 17 astetta, maanpinnalla pakkanen paukkui jopa 22 asteessa. Pimennyksen alkaessa Kuu oli korkealla taivaalla ja näkyvyys oli yleisesti ottaen hyvä. Juuri ennen täysvarjopimennyksen alkamista taivaalla ajelehti kohtuullisen paksu jääkidepilvi, joten ehdin jo pelätä sen jäävän paikoilleen koko pimennyksen ajaksi. Onneksi näin ei käynyt ja näkymä taivaalle oli esteetön pimennyksen alkaessa.

Ei vielä aivan kokonaan täysvarjossa.

Kamera raksutteli pimennyksestä kuvia tasaiseen tahtiin, kunnes oltiin jo lähellä pimennyksen syvintä vaihetta. Kuu näkyi taivaalla hyvin tummana mutta samalla taivaalla oli jälleen matalalla ajelehtinut jääkidepilvi. Pilven himmentäessä pimennystä entisestään valokuvaamiseen aiheutui uusi ongelma. Kameran automaattinen tarkennus ei pystynytkään enää tarkentamaan oikein kuvista tuli yllättävän epätarkkoja. Korjasin tilannetta siirtymällä käsintarkentamiseen, joka antoikin hieman paremman, vaikkakaan ei aivan täydellistä lopputulosta. Jäi siis kovasti tehtävää tietokoneen ääreen kuvankäsittelyn parissa. Jälleen kerran jääkidepilvi siirtyi sivuun ja lopun aikaa keli oli selkeä, hyvä valokuvaussää.

Paukkuva pakkanen teki kuvaamisesta ja ulkosalla oleilusta hieman tuskallista. Huolimatta kolmista sukista kengissä ja pilkkihaalarista päällä, varpaat olivat ne, jotka aloittivat valittamisen ensimmäisenä. Sitkeästi kylmässä talvisäässä kuitenkin sinnittelin täysvarjopimennyksen loppuun asti. Tätä sinnittelyä kannusti se, että seuraava pimennys olisi vasta kuuden vuoden kuluttua.

No nyt on pimennyksen syvin hetki.Danjon asteikolla Kuun kirkkaus oli luokkaa 0 (tummin).

Tällä kertaa pimennyksen kuvaamisessa oli mukana myös uuden kameran testaaminen tämän laatuisessa kuvaamisessa. Olin syyspuolella hankkinut uuden superzoom-kameran, jolla olin päässyt kuvaamaan hyvin vähän. Kamera on Canon PowerShot SX70 HS ja se tekee 20 Mpx kuvia ja ekvivalentti polttoväli on 1365 mm. Kuu kohteena on suhteellisen helppo ja joitakin kuvia siitä olin jo ottanutkin, mutta nyt kamera pääsi tosi toimiin. Lopputulos, josta on joitakin esimerkkejä tämänkin jutun yhteydessä, on kyllä odotukset täyttäviä, kuvat ovat selkeitä, dynamiikka on kohdallaan ja kohina lähes huomaamatonta.

Lopputulokseen vaikuttaa merkittävästi Canonin uusin raw-tallennusformaatti, järjestyksessä kolmas ja se näkyy kuvien tyyppimerkinnässä RW3-merkintänä. Raw-formaatti poikkeaa aikaisemmista versioista, joten kuvankäsittelyohjelmat joudutaan päivittämään uusimpaan versioon, olipa sitten kyse Canonin omasta Digital Photo Professional -ohjelmasta tai sitten kaupallisista vastaavista ohjelmista.

Paluu arkeen on alkanut.

 

Vielä kun pakkasta kestäisi muutaman minuutin.

Seuraava täysvarjopimennys on sitten 7.9.2025 illalla! Tässä välissä on monta osittaista tai vain puolivarjopimennystä, joista osa näkyy ja osa taas ei näy Tampereella. Ensimmäinen näistä osittaisista on heinäkuun 16. 2019 aamuyöllä ja se on sen verran näyttävä, että sen havaitseminen on kyllä järkevää harrastustoimintaa! Palaan tähän pimennykseen näillä Radiantin sivuilla viimeistään heinäkuun alkupuolella.