Kuunpimennys keskiviikkona (18.9.2024) aamuyöllä

Tampereella on mahdollista nähdä keskiviikkona 18.9. aamuyöllä osittainen kuunpimennys, jos vain sää sen mahdollistaisi. Sääennusteen mukaan juuri pimennyksen alkuvaiheessa lännestä työntyy Pirkanmaan taivaalle pilvikerros, joka käytännössä estää pimennyksen näkemisen.

Tämän kertainen kuunpimennys muistuttaa jonkin verran tätä pimennystä vuodelta 2013 ollessaan maksimissaan. Täysvarjo tulee olemaan hieman eri paikassa Kuun pohjoisosassa. Kamerana oli digijärkkäri (Canon EOS 50D), objektiivi Sigma APO DG 70 – 300 mm, herkkyys ISO 400, valotusaika 1/500 s ja aukko 5,6. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennys alkaa osittaisen varjon pimennyksellä kello 4.41., jolloin Maan puolivarjo koskettaa Kuun pintaa. Tätä vaihetta on vaikea nähdä, sillä kirkkauden väheneminen on hyvin vähäistä. Pimennys etenee ja puolivarjon tummuus lisääntyy hiljalleen, kunnes kello 5.13 täysvarjo lankeaa Kuun pohjoisosan ylle. Pimennys on syvin kello 5.44., jolloin vain noin 8,5 % Kuusta on pimentynyt. Täysvarjopimennys päättyy kello 6.16 ja puolivarjopimennys kello 7.47. Pimennyksen loppuvaihetta Tampereella ei nähdä, sillä Kuu laskee horisontin alapuolelle kello 7.06.

Seuraava kuunpimennys on maaliskuun 14. päivänä 2025 kello 5.57 alkaen. Tampereella näkyy vain puolivarjopimennys ennen kuunlaskua. Pimennys sinällään on täysvarjopimennys. Ensi vuonna nähdään toinenkin pimennys, syyskuun 7. Kuun noustessa pimenytyneenä kello 20.09. Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 20.30 ja pimennys on syvin kello 21.11. Täydellinen vaihe päättyy kello 21.52 ja osittainen vaihe kello 22.56. Puolivarjovaiheen pimennys päättyy kello 23.55.

Tämän jälkeen kuunpimennykset, josta voidaan tehdä edes hieman havaintoja, ovat joulukuun 31. päivä 2028 ja joulukuun 20. vuonna 2029. Molemmat pimennykset olisivat täydellisiä ja ne nähtäisiin koko Suomessa alusta loppuun. Jälleen kerran näidenkin pimennysten havaitseminen riippuu siitä, millainen säätila tuolloin vallitsee. Suomessa yleensä talvet ovat hyvin pilvisiä silloinkin, kun korkeapaine on maamme yllä. Joten pessimisti ei pety!

Havaitseminen

Pimennystä voi havaita paljain silmin ja kiikareilla, miksi ei myös kaukoputkella, kun käyttää hyvin pientä suurennusta. Mitään erityisiä suodattimia ei tarvita, toisin kuin auringonpimennystä havaitessa. Kuu ei ole koskaan niin kirkas, että se voisi vahingoittaa silmiä. 

Kuunpimennyksen valokuvaaminen ei pitäisi tuottaa mitään erityisiä vaikeuksia – tällä kertaa. Valokuvaamista varten tarvitset kameran (digijärkkäri on suositeltavin), siihen sopivan pitkän objektiivin, esimerkiksi 300 mm (lyhyemmälläkin saa hienoja kuvia) ja jalustan. Kameran herkkyydeksi voi valita turvallisin mielin ISO 800, jolloin kuvista ei vielä tule liian kohinaisia. Joissakin kameramalleissa voi herkkyydeksi valita jopa ISO 1600 kohinan ollessa vielä täysin hyväksyttävällä tasolla. Riittävällä herkkyydellä varmistetaan se, että valotusajoista tulee riittävän lyhyitä, jotta tästä syystä epäterävyyttä ei synny.

Kuun kuvaamisen vaikeus liittyy siihen, että automaattivalotus ylivalottaa Kuun, vaikka se olisi osittain pimentyneenä. Näin ollen kameraa pitäisikin käyttää manuaalisesti, siis kuvaustavan valinnaksi kohta M. Tällöin pääset valitsemana niin valotusajan kuin käyttämäsi aukon. Myös objektiivista on valittava manuaalitarkennus, sillä etenkin täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuun kirkkaus voi olla niin vähäinen, että kameran automaattinen tarkennus ei toimi. Tällä kertaa Kuun himmeneminen ei ole niin voimakasta, joten automaattinen tarkennus saattaa toimia vielä kohtuullisen hyvin. Osa kameroista eivät kuitenkaan automaattisesti tarkenna oikeasti äärettömään, joten tästä syystä manuaalisesti tehtävä tarkentaminen voi olla välttämätöntä.

Pimentyneen Kuun valokuvaamisessa valotusajat voivat tulla niin pitkiksi, että kuvan tärähtämisen vaara on todellista. Käytä siis jalustalle asetettua kameraa ja kuvien ottamiseen kauko-ohjainta, etälaukaisinta tai ajastettua (2 tai 10 sekuntia) laukaisua. Jos käytät pitempiä kuin 300 mm objektiiveja tai kaukoputkea, niin silloin kamera täytyy olla seurantajalustassa. Valotusajat voivat olla sen verran pitkiä, että valotuksen aikana Kuu ehtii liikkua kuvakentässä jonkin verran. Kuviin siis syntyy liike-epäterävyyttä hyvin helposti. Ottamalla koekuvia ennen pimennystä, voi määrittää sopivat kuvausarvot kameraan ja näin varmistat onnistuneet kuvat.

 

 

Osittainen kuunpimennys perjantaina 10.1.2020

Kari A. Kuure

Sään salliessa perjantai-iltana nähdään Kuun puolivarjopimennys. Se ei ole aivan yhtä vaikuttava näky kuin täydellinen täysvarjopimennys, mutta tähtiharrastajan kannalta puolivarjopimennyksessä on myös oma mielenkiintonsa.

Puolivarjopimennys 9.2.2009 Tampereen ursan tähtitornilla. Kuu on juuri noussut pimennyksen alkaessa. Kuva © Kari A. Kuure.

Pimennys alkaa kello 19.07 Kuun ollessa idässä noin 24° korkeudella. Vaikka ilmakehä punertaa hieman Kuuta, pimennys näkyy jonkin aikaa hieman tavanomaista voimakkaampana punertumisena. Pimennyksen edistyessä punertuminen voimistuu ja pimennyksen ollessa syvimmillään kello 21.21, Kuun alareuna on selkeästi tummentunut. Tummentuminen ei ole niin voimakasta kuin täysvarjopimennyksen aikaa, sillä Kuu pysyttelee koko pimennyksen ajan puolivarjon alueella.

Syvimmän pimentymisen jälkeen Kuu vaeltaa hiljalleen pois puolivarjosta, samalla sen kirkkaus kasvaa, sillä puolivarjo on reunoiltaan vähemmän himmeä. Samaan aikaa Kuu kohoaa taivaalla, jolloin myös ilmakehän himmentävä vaikutus vähenee.

Pimennyksen alussa Kuu on siis idässä (az = 87°) ja pimennyksen syvimmän vaiheen aikana suunnassa EESE (az = 117,5°, korkeus 39°). Pimennyksen päättyessä kello 23.12 Kuu on siirtynyt SSE (az = 149,6°) ja korkeutta sillä on 48°. Sään salliessa korkeutta Kuulla on siis koko pimennyksen ajan kohtuullisen paljon, joten valokuvaaminen pitäisi onnistua hyvin helposti.

Tämän kertainen pimennys on vuoden ainoa, joka näkyy Tampereella. Muut pimennykset ovat myös puolivarjopimennyksiä ja niiden päivämäärät ovat 5.6. kello 21.25, 5.7. kello 6.31 ja 20.11. kello 11.44.

Tämä tammikuun alkupuolen kuunpimennys näkyy Aasiassa ja Euroopassa, sekä suurimmassa osassa Afrikkaa. Australiassa suurimmaksi osaksi Kuu laskee pimentyneen, vain länsiosassa pimennys on näkyvissä kokonaan. Portugalissa ja Afrikan länsiosassa Kuu ei pimennyksen alkaessa ole vielä noussut.

Kesäkuun pimennys näkyy suuressa osassa Aasiaa, vain Japanissa Kuu laskee pimennyksen kuluessa. Suomessa suuressa osassa Länsi-Eurooppaa Kuu nousee pimennyksen aikana, vain aivan Pohjois-Lapissa Kuu ei nouse lainkaan. Etelä-Amerikan itäosassa Kuu nousee pimennyksen loppuvaiheissa.

Heinäkuun kuunpimennys ei näy Suomessa lainkaan. Sen sijaan Länsi-Euroopassa ja Afrikassa Kuu laskee pimennyksen aikana. Pimennys näkyy Etelä-Amerikassa Ja suuressa osassa Pohjois-Amerikan itäosaa, lännessä Kuu nousee pimennyksen aikana.

Marraskuun pimennys on mielenkiintoinen, sillä se ei näy eteläisessä Suomessa lainkaan. Sen sijaan se näkyy alusta loppuun noin Rovaniemen korkeudelta ja Kuu nousee pimennyksen aikana kolmiossa Oulun pohjoispuolelta Muonioon. Kolmion kolmas kärki on Kuusamon itäpuolella melko tarkkaan Suomen ja Venäjän rajalla.

Valokuvaaminen

Puolivarjopimentyneen Kuun valokuvaaminen ei ole vaikea tehtävä. Toki kameran lisäksi tarvitaan kamerajalusta, sillä valotusajat ovat sen verran pitkiä, että liikahtaneita kuvia on helppo saada aikaan käsivaralta kuvattaessa. Jos käytät polttoväliltään yli 300 mm teleobjektiivia tai kaukoputkea, seuranta on välttämätön. Lisäksi kamera olisi hyvä varustaa etälaukaisimelle, ja järjestelmäkeroissa peili pitäisi nostaa ylös ennen laukaisua.

Pimennys kestää sen verran aikaa, että kamera tarvitsee toiset akut, sillä kylmä sää hyydyttää helposti isonkin akun, vaikka kamera ei päällä olisikaan kokoaikaa.

Pimennystä kuvattaessa on syytä seurata histogrammista valokuvien valotusta. Kuun kirkkaus ensin himmenee ja sitten voimakkaasti kirkastuu pimennyksen loppua kohti mentäessä. Tällöin ylivalottumisen vaara on ilmeinen. Mikään ei harmita niin paljon kuin selkeästi ylivalottunut kuva.

Vaikka kuva pimentyneestä Kuusta onkin teknisesti hieno, kuvaan voi hieman lyhyemmillä polttoväleillä sommitella jotain muutakin kuin pimentynyt Kuu pimeällä taivaalla. Ihminen kuvassa luo aina toisenlaisen tunnelman, ja saman tekee vaikka pienikin nuotio. Jos kuvassa pimentynyt Kuu heijastuu vaikkapa järven pinnasta, kuva on mitä julkaisukelpoisin.