Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tampere. Näytä kaikki tekstit

torstai 16. huhtikuuta 2026

Kaupin vesitorni: Kaupungin elämänlanka ja portti tähtiin

Maria C. – Ylhäällä Kaupin metsäisten harjujen suojassa, missä vanhojen mäntyjen latvukset humisevat tuulessa ja Näsijärven aallot lyövät kaukana alhaalla rantaan, kohoavat Tampereen silhuetin hiljaisimmat mutta elintärkeimmät vartijat. Kaupin vesitornit eivät ole vain insinööritaidon taidonnäytteitä; ne ovat monumentteja, jotka kätkevät sisäänsä kaupungin elämänlangan. Kun astut polkua pitkin kohti näitä massiivisia rakennelmia, aistit historian painon. Vesitorni on paikka, jossa luonnon peruselementti kohtaa ihmisen rakentaman ympäristön ja josta käsin katsotaan alas modernisoituvaan Tampereeseen sekä ylös äärettömään avaruuteen. Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat täällä toisiinsa. Näiden tornien juurella seisova kulkija tuntee kunnioitusta sitä työtä ja visiota kohtaan, joka on mahdollistanut kaupungin elinvoiman säilymisen vuosikymmenestä toiseen.

Kasvavan kaupungin sammumaton jano

Tampereen kasvu 1900-luvun alkupuolella oli huimaa. Tehtaiden piiput syöksivät savua taivaalle, työläiskorttelit laajenivat ja kaupunki janosi puhdasta vettä. Ensimmäinen vastaus tähän tarpeeseen oli vuonna 1928 valmistunut vanha vesitorni. Kaupunginarkkitehti Vilho Kolhon suunnittelema punatiilinen klassisistinen rakennus kohosi metsän siimekseen vastaamaan vesihuollon haasteisiin ja tarjoamaan hätäaputöitä työttömyyden kuristamalle kaupungille. Kolhon luomus oli aikansa mestariteos, jonka 2 000 kuutiometrin vesitilavuus tuntui silloisessa mittakaavassa valtavalta.

 

Photo: See Wikimedia Commons, See file page. Source

Vuosikymmenten vieriessä ja Tampereen paisuessa suuremmaksi teollisuuden keskittymäksi, vanhan tornin kapasiteetti alkoi käydä riittämättömäksi. 1950-luvun voimakas kaupungistuminen asetti vesihuollon uuden haasteen eteen. Tarvittiin jotain suurempaa, joka edustaisi uutta, tulevaisuuteen katsovaa aikakautta. Tämä pakottava tarve johti Kaupin uuden vesitornin kunnianhimoiseen suunnitteluun.

Kaupin uuden vesitornin virallinen perustamisvuosi on 1959. Tämä vuosiluku on syöpynyt kaupungin historiankirjoihin hetkenä, jolloin Tampere otti valtavan harppauksen kohti modernia infrastruktuuria. Uuden tornin rakentaminen oli massiivinen ponnistus, joka vaati insinööriteknistä huippuosaamista. Kun 10 000 kuutiometrin vetoinen betonikolossi vihdoin kohosi täyteen mittaansa, se paitsi ratkaisi vesihuollon pitkäaikaiset ongelmat, myös loi aivan uuden maamerkin. Vuonna 1959 valmistunut torni oli järisyttävä osoitus siitä elinvoimasta, jolla tamperelaiset rakensivat kaupunkiaan kestävämmäksi ja korkeammalle.

1928

Vilho Kolhon piirtämä klassisistinen vanha vesitorni kohoaa Kaupin metsään, vastauksena kasvavan teollisuuskaupungin huutavaan veden tarpeeseen.

1957

Uuden, huomattavasti massiivisemman vesitornin peruskivet valetaan kiihtyvän kaupungistumisen asettamien paineiden alla.

1959

Kaupin uusi, upea 10 000 kuutiometrin vetoinen betonikolossi valmistuu – uuden aikakauden ja modernismin ylväs symboli.

1960

Tähtitorni avaa ovensa uuden vesitornin katolla, yhdistäen Tampereen maanalaiset vesivirrat suoraan kosmisen avaruuden äärettömyyteen.

Insinööritaidon ja sivistyksen merkkipaalut

Kaupin vesitornien tarina on yhtäjaksoista kertomusta Tampereen kaupungin kehityksestä ja sen asukkaiden arjen turvaamisesta. Vanhan tornin valmistuminen 1920-luvun loppupuolella sijoittui aikaan, jolloin kaupunki otti askeliaan kohti nykyaikaista kunnallistekniikkaa. Jykevä punatiilinen torni oli taideteos, joka heijasteli aikansa ihanteita esteettisen kauneuden ja käytännöllisyyden yhdistämisestä. Se palveli kaupunkilaisia uskollisesti läpi sota-aikojen ja pulavuosien, seisten vankkumattomana metsän keskellä.

 

Photo: Cryonic07, CC BY-SA 3.0. Source

Kun 1950-luku toi tullessaan uudenlaisen optimismin, vaatimukset infrastruktuurille kasvoivat räjähdysmäisesti. Uuden, vuonna 1959 valmistuneen vesitornin rakennusvaihe oli valtava urakka, joka työllisti suuren joukon rakentajia ja muutti pysyvästi Kaupin silhuetin. Massiivisen betonirakennelman pystyttäminen korkealle harjulle vaati poikkeuksellista teknistä taitoa. Kun vesi ensimmäisen kerran virtasi uuden tornin uumeniin, se merkitsi uuden aikakauden alkua.

Yksi merkittävimmistä merkkipaaluista uuden tornin historiassa oli tähtitornin sijoittaminen sen huipulle. Tampereen Ursa ry, paikallinen tähtitieteen harrastajien yhdistys, sai upean kotipaikan korkeuksista. Tämä päätös yhdisti ainutlaatuisella tavalla maan ja taivaan: samalla kun tornin sisuksissa virtasi kaupungin elämänlähde, sen katolla tähyiltiin kaukaisiin galakseihin. Tähtitorni on toiminut vuosikymmenten ajan porttina maailmankaikkeuteen tuhansille koululaisille ja tähtitieteen harrastajille, tehden vesitornista paitsi vesihuollon, myös tieteen ja sivistyksen tyyssijan. Vuosien saatossa tornit ovat kestäneet ajan hampaan, ja niitä on huollettu pieteetillä tulevaisuutta varten.

Mitä Kaupin vesitorni todella säilyttää?

Toisin kuin museot tai arkistot, Kaupin vesitorni ei säilytä lasivitriineihin suljettuja esineitä. Se säilyttää jotain perustavampaa: itse elämää. Sen valtavissa sisuksissa lepää kaupungin elämänlähde, puhdas vesi, joka virtaa jokaiseen tamperelaiseen kotiin, tehtaaseen ja sairaalaan. Tämä on elävä kokoelma, joka uusiutuu jatkuvasti, mutta jonka merkitys pysyy muuttumattomana. Vesi on kaupungin muisti; se yhdistää nykypäivän asukkaan niihin menneisiin sukupolviin, jotka jo vuosikymmeniä sitten joivat samaa Näsijärven ja pohjavesien puhdistamaa elämänvettä.

 

Photo: Cryonic07, CC BY-SA 3.0. Source

Tämän lisäksi vesitornit säilyttävät sisällään ainutlaatuisen arkkitehtonisen ja teollisen perinnön. Vanhan tornin punatiiliset seinät kuiskaavat tarinoita 1920-luvun työläisten arjesta ja klassismin kauneusihanteista. Uuden, vuonna 1959 valmistuneen tornin karumpi betonipinta puolestaan heijastaa sodanjälkeisen ajan modernismin ja funktionaalisuuden nousua. Yhdessä ne muodostavat kivettyneen aikajanan, joka kertoo insinööritaidon kehityksestä.

Eikä saa unohtaa uuden tornin huipulla sijaitsevaa tähtitornia, joka on säilyttänyt tamperelaisten yhteyden yötaivaan mysteereihin. Sen kaukoputkien linssien läpi on tallennettu lukemattomia havaintoja tähdenlennoista, planeetoista ja sumuista. Tähtitorni vaalii tiedonjanoa ja ihmettelyn taitoa, opettaen meille paikkamme maailmankaikkeudessa. Näin Kaupin vesitorni säilyttää rinnakkain ihmisen biologisen elinehdon ja hänen tieteellisen uteliaisuutensa.

Merkitys Tampereelle: Veden ja tähtien koti

 

Photo: Cryonic07, CC BY-SA 3.0. Source

Kaupin vesitornien merkitystä Tampereelle on mahdotonta yliarvioida. Ne ovat paljon enemmän kuin pelkkää kunnallistekniikkaa; ne ovat kaupungin sydämenlyönti, jotka pitävät yllä yhteiskunnan rattaiden pyörimistä. Ilman niiden tarjoamaa vesivarastoa ja vakaata painetta kaupungin arki pysähtyisi välittömästi. Ne edustavat turvallisuutta ja jatkuvuutta aikakaudella, jolloin moni muu asia ympärillämme muuttuu kiihtyvällä tahdilla.

Kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti ne ovat ikonisia maamerkkejä. Kaupin metsän siimeksestä kohoavat siluetit toivottavat tervetulleeksi kaupunkiin palaavat asukkaat ja matkailijat. Ne ovat osoitus siitä, kuinka funktionaaliseen tarkoitukseen tehty rakennus voi olla monumentaalinen ja omalla tavallaan jopa kaunis. Ne ovat myös suosittuja ulkoilureittien kiintopisteitä, joissa luonto ja urbaani ympäristö kohtaavat harmonisesti.

Tampereen Ursa ry:n läsnäolo uuden tornin katolla on antanut rakennukselle erityisen tieteellisen ja sivistyksellisen ulottuvuuden. Se on tehnyt vesitornista oppimisen paikan, jossa sukupolvi toisensa jälkeen on voinut kokea avaruuden äärettömyyden. Tämä tekee Kaupin vesitornista ainutlaatuisen kokonaisuuden Suomen mittakaavassa: paikan, joka huolehtii ihmisen perustarpeista maan päällä, mutta kehottaa kurkottamaan kohti tähtiä.

Tulevaisuuden näkymät ja perinnön vaaliminen

Tänään, kun katsomme kohti Kaupin vesitorneja, näemme rakennuksia, jotka ovat palvelleet kaupunkia väsymättä vuosikymmenten ajan. Ne seisovat vankkoina, valmiina kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Vaikka vesihuollon teknologia kehittyy, näiden rakennelmien perustehtävä – puhtaan veden turvaaminen – säilyy ennallaan. Ne tulevat jatkossakin olemaan erottamaton osa Tampereen maisemaa, tarjoten suojan vedelle ja tähtitieteen harrastajille.

Alueella vieraileville Kaupin metsä ja vesitornien ympäristö tarjoavat tilaisuuden kokea palanen aitoa kaupunkihistoriaa keskellä luonnon rauhaa. Polkujen verkosto kutsuu kävelylle pohtimaan infrastruktuuria, joka pitää modernin elämämme pystyssä. Tornien hiljainen arvokkuus puhuttelee jokaista, joka malttaa pysähtyä kuuntelemaan niiden tarinaa.

Tämä artikkeli on osittain saanut inspiraationsa vanhoista valokuvista ja äänitteistä, jotka tulivat päivänvaloon, kun eräs henkilö toi henkilökohtaiset muistonsa digitoitavaksi. Se sai meidät pohtimaan, mitä muuta siellä onkaan – ullakoilla, kenkälaatikoissa, vanhoissa kaapeissa – yhteydessä Kaupin vesitorniin. Jos jollakulla on hallussaan tähän organisaatioon tai sen historiaan liittyvää vanhaa mediaa, palvelut kuten EachMoment (https://www.eachmoment.fi) voivat auttaa säilyttämään ne tuleville sukupolville.

…

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Each Moment -yrityksen blogisivulla ja nyt Radiantissa julkaistuna kirjoittajan Maria C.:n luvalla. Hän työskentelee yrityksessä Perintö ja historiavastaavana. Yritys digitoi kaikenlaisia tallenteita kuvista aina eriformaattisiin tallenteisiin asti.

Maria kertoo sähköpostiviestissään ”Tuli muuten juuri mieleeni.. Voisin tehdä teille oman alennuskoodin KAUPINVESITORNI25, jolla saa 25 % alennusta. Jos joku teidän lukijoistanne tai jäsenistänne innostuu jutun myötä penkomaan omia kaappejaan ja löytää vanhoja kuvia tai filmejä, niin koodin avulla ne saa helpommin digitoitua talteen minkä tahansa projektin yhteydessä.”

 

maanantai 6. lokakuuta 2025

Komeetta C/2025 A6 (Lemmon)

KAK – Lokakuun lopulla taivaalla on komeetta, joka saattaa parhaimmillaan erottua paljain silmin. Komeetta C/2025 A6 (Lemmon) on jo nyt nähtävissä kiikareilla [1]. Komeetta on nyt sirkumpolaarinen, mutta sen liikesuunta on kohti etelää. Jos kirkastuminen etenee odotetusti, se voi yltää noin kirkkaudeltaan mv=3,3 [3] marraskuun alkuun mennessä.

Komeetta C/2025 A6 (Lemmon), kuvattu 2.10.2025 (3h18-4h13UT) UT 28 cm:n, f/2,2-teleskoopilla ja ASI6200 MC -kameralla. 20 x 120 sekunnin valotukset. Kuvan mittakaava on 2,5 kaarisekuntia/pikseli. Rok Palcic, Rezmanin observatorio (E-EYE Espanja). Lähde: COBS Comet Observation Database – CC BY-NA-SA 4.0

Komeettojen käyttäytyminen on arvaamatonta — ne saattavat kirkastua äkillisesti tai hajota kappaleiksi ilman varoitusta — mutta tämänhetkiset havainnot lupaavat kohtalaisen näyttävän syksyisen kohteen.

Lemmon on vielä melko himmeä. Lokakuun puolivälin jälkeen sen odotetaan kirkastuvan noin 5 magnitudiin, jolloin se alkaa hahmottua paljain silmin. 20. lokakuuta – 5. marraskuuta on todennäköisesti paras ajanjakso havaintoihin ennen kuin komeetta painuu horisontin taakse. Komeetta on lähimpänä Maata 21. lokakuuta, jolloin etäisyyttä on 0,59 au (n. 89,19 miljoona km). Komeetta saavuttaa perihelin 8. marraskuuta 2025, jolloin sen etäisyys Auringosta on 0,5299 au (n. 79 miljoona km) Auringosta.

Toistaiseksi komeetta C/2025 A6 (Lemmon) on kirkastunut odotusten mukaisesti. Jos kirkastuminen jatkuu ennustetun käyrän mukaisesti, komeetta saavuttaa noin mv=3,3 kirkkauden lokakuun loppupuolella. Lähde: COBS Comet Observation Database – CC BY-NA-SA 4.0

Miten ja mistä Lemmonin löytää

Alkuvaiheessa Lemmon pysyttelee koko yön näkyvissä: illalla se löytyy länsiluoteesta, keskiyöllä pohjoisesta ja aamulla koillisesta. Aamutaivaalla se katoaa sarastukseen noin 25. lokakuuta, ja marraskuun alussa sen korkeus alkaa laskea myös iltataivaalla. Käytännössä marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen komeetta häviää matalalle iltahämärään.

Komeetta näkyy suunnilleen yhtä hyvin sekä eteläisessä että pohjoisessa Suomessa. Lokakuun alussa se on Otavan alapuolella, mutta siirtyy kuukauden mittaan muihin tähdistöihin. Tarkin sijainti löytyy Ursan Tähtikartta-sovelluksesta, jossa Lemmon on merkitty aikavälille 10.10. – 11.11.2025.

Vaikka se on myöhemmin nähtävissä paljain silmin, kiikari helpottaa löytämistä ja paljastaa jo nyt himmeän pyrstön ja sumuisen koman. Lokakuun 10. päivänä taivas on riittävän pimeä havaintoihin noin kello 20, ja lokakuun lopulla jo kello 18. Hyvä kiintopiste on kirkas oranssinvärinen Arcturus, jonka yläpuolelta komeetta löytyy noin 20. lokakuuta tienoilla.

Tässä Ursan tähtikartastosta kaapattu kuva komeetan asemasta 20. lokakuuta kello 20 aikaan.

Lemmonin alkuperä ja rakenne

C/2025 A6 (Lemmon) on saapunut Aurinkokunnan keskusosiin kaukaa Neptunuksen takaa, niin sanotusta hajanaisesta kiekosta (engl. scattered disk). Se on alue, jossa kiertää suuri määrä jäisiä ja pölyisiä kappaleita, jotka ovat useimmilta osin vielä huonosti tunnettuja niiden suuren etäisyyden vuoksi.

Lemmon on viimeksi käynyt Auringon lähellä noin 1 350 vuotta sitten. Ohitettuaan Auringon marraskuussa 2025 sen rata muuttuu hieman, ja seuraava vierailu Aurinkokunnan sisäosiin tapahtuu noin 1 150 vuoden kuluttua.

Komeetan ydin koostuu jäästä ja pölystä, joka alkaa kaasuuntua Auringon lämmössä. Ytimen ympärille muodostuu koma, ja Auringon säteily puhaltaa kaasun ja pölyn komeetan taakse muodostaen tyypillisesti kaksi erillistä pyrstöä. Ehkä näkyvin näistä kahdesta on pölypyrstö, joka on kellertävä ja kaartuu komeetan ratatason suuntaisesti. Himmeämpi pyrstöistä on kaasupyrstö, joka on suurimmaksi osaksi ionisoitunutta kaasua ja väriltään sinertävä. Se on suuntautunut suoraan Auringosta poispäin.

Komeetan kirkkaus johtuu Auringon valon sironnasta ytimestä irronneista hiukkasista ja pölystä (pölypyrstö) ja haihtuneista kaasuista (kaasupyrstö. Koman kirkkaus on yhdistelmä näistä kahdesta sirontaan vaikuttavasti tekijästä. Komeetan kirkkauteen vaikuttaa irronnen ja haihtuneen aineen määrä: mitä enemmän materiaalia irtoaa ytimestä sitä kirkkaammalta komeetta näyttää. Kirkkauden arviointi perustuu kuitenkin havaitsijoiden tekemien mittausten keskiarvoon, eikä yksittäinen komeetta aina käyttäydy ennustetusti.

Komeetan asema 5.11. kello 18 aikaan. Lähde Ursa ry:n tähtikartta.

Löytö ja nimeäminen

Komeetta löydettiin 3. tammikuuta 2025 Yhdysvalloissa sijaitsevassa Mount Lemmonin observatoriossa, josta sen nimikin on peräisin. Merkintä A6 viittaa siihen, että kyseessä oli vuoden kuudes löydetty komeetta.

Mount Lemmon Survey on osa Nasan Catalina Sky Survey -ohjelmaa, joka kartoittaa uusia komeettoja ja asteroideja sekä tarkkailee Maata mahdollisesti uhkaavia pienkappaleita.

C/2025 A6 (Lemmon) on siis todellinen Aurinkokunnan reunamilta saapuva vierailija — ja jos kirkastuminen jatkuu nykyisellä vauhdilla, siitä saataneen yksi tämän vuosikymmenen näyttävimmistä komeetoista myös suomalaisille taivaan tarkkailijoille.

Viitteet

[1] Tämänhetkinen kirkkaus on mv= 7,8 ja koman halkaisija noin 6 kaariminuuttia. Komeetta pitäisi näkyä pimeässä paikassa tähtikiikareilla helpohkosti.

Lähteet:

1.       Ursa ry:n lehdistötiedote 6.10.2025.

2.       The SkyLIve.

3.       COBS

4.       Ursa ry:n tähtikartat



 

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Yöpilvikausi on alkanut Tampereella

Hohtavat (valaisevat) yöpilvet (NLC) ovat vaaleita kuitumaisia pilviä, jotka esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa yläilmakehän mesopaussissa. Yöpilvet näkyvät kesällä, kun Aurinko on 4 – 16 astetta havaitsijan horisontin alapuolella. Tällöin pilvet ovat auringonvalossa mutta havaitsija itse hämärässä kesäyössä. Auringon ollessa lähempänä horisonttia tai päivällä, taivas on liian kirkas yöpilvien näkymiselle.

Hohtavat yöpilvet Tampereen Ursan tähtitornin videokameraan tallentuneena. Sinertävä väri ja kuituinen rakenne erottaa ne tavanomaisesta pilvestä. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure.


Yöpilvet ovat yleensä sinertävän valkoisia, mutta lähellä horisonttia niiden väri voi punertua tai muuttua ruskehtavaksi ilmakehän sirottaessa lyhyemmät valon aallonpituudet pois. Yöpilvistä heijastuva valo on polarisoitunutta ja tätä ilmiötä voi käyttää niiden tunnistamiseen, jos niiden tunnistaminen muutoin on vaikeaa.

Yöpilvien havaitseminen vaatii melko pilvettömän sään, ja ne näyttävät kuituisilta, tasaisilta kerrokselta, aalloilta tai pyörteiltä. Yöpilviä on yleensä nähtävissä kesäkuulta elokuun alkupuolelle. Aivan etelärannikolla niitä on joskus nähty jo toukokuussa. Tampereella yöpilvikausi on yleensä heinäkuun puolivälin tienoilta elokuun alkupuolelle.

Vaikka valtaosa valaisevista yöpilvistä esiintyy noin 82 kilometrin korkeudessa, korkeuden vaihteluväli on 75 – 90 km. Yöpilvet ovat hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä vesijääkiteitä, ja niiden tiivistymisytimet (kiinteä pöly) voi olla peräisin meteoreista ja tulivuorenpurkauksista. Vesihöyryn on ajateltu kohonneen mesosfääriin alemmista ilmakerroksista. Hohtavien yöpilvien perimmäistä luonnetta ja syntytapaa ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mutta ne ovat ilmeisesti melko tuore ilmiö. Ensimmäinen maininta kirjallisuudessa yöpilvistä on vasta vuodelta 1885, hieman Krakataun purkauksen jälkeen. On myös arveltu, että ne saattavat liittyä jollakin tavalla ilmastonmuutokseen.

Yöpilvet (12.7.2024) ovat hyvin harvinaisia etelätaivaalla Tampereen leveydellä. Näin näkyäkseen pilvien tulee olla levittäytyneenä epätavallisen laajalle alueelle lähelle keskileveyksiä. Video on nähtävissä Taivaanvahdissa. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure.

Hohtavia yöpilviä nähdään pohjoisilla leveysasteilla, ja esiintymisalue ulottuu 45 – 85 asteen leveysasteille. Mitä pohjoisempana ollaan sitä lyhyemmän aikaa valaistusolosuhteet mahdollistavat yöpilvien näkymisen. Suomessa Oulun pohjoispuolella yöpilviä nähdään hyvin harvoin.

Yöpilvien määrä vaihtelee vuosittain. Usein on hyvin niukkoja vuosia mutta mukaan mahtuu vuosia, jolloin yöpilvikausi alkaa varhain, pilvet ovat runsaita ja ne leviävät pitkälle, lähes keskileveyksille asti. Tämän vuosi 2024 on ennakkotietojen mukaan tällainen runsaiden yöpilvien vuosi.

 

Tunnistus

Yöpilvet eroavat tavallisista pilvistä useilla tavoilla:

·         Korkeus: Yöpilvet muodostuvat erittäin korkealla, noin 82 kilometrin korkeudessa, kun taas tavalliset pilvet ovat lähempänä maanpintaa.

·         Koostumus: Yöpilvet koostuvat vesijääkiteistä, kun taas tavalliset pilvet voivat olla vesipisaroita tai jääkiteitä.

·         Rakenne: Yöpilvet ovat usein kuituisia, ne voivat muodostaa aaltoja ja erikerroksissa olevat pilvet voivat suunnaltaan olla erilaisia, jolloin ne näyttävät muodostavan verkkoja.

·         Liike: Yöpilvien liike on hidasta mutta pitkään havaitessa, niiden voidaan todeta liikkuvan idästä länteen.

·         Valo: Yöpilvet heijastavat auringonvaloa, vaikka maanpinta on jo varjossa. Troposfäärissä olevat tavalliset pilvet näkyvät tummina varjoina vaaleaa taivasta vasten.

·         Havaitseminen: Yöpilvet vaativat selkeän, pilvettömän sään sekä Auringon sopivan horisonttikulman.

·         Väri: Yöpilvet ovat usein sinertävän valkoisia. Jos huomaat epätavallisen värisiä pilviä, erityisesti sinertävää, ne voivat olla yöpilviä.

·         Näkyvyysalue: Yöpilvien näkyvyysalueen eteläinen reuna muodostuu Maan varjosta. Aurinko ei enää valaise aivan eteläisen horisontin pilviä, ja Maan varjo liikkuu nopeasti saavuttaen pohjoisen horisontin. Tämä on havaittavissa laajoissa yöpilvinäytelmissä.

·         Epävarmat havainnot: Jos olet epävarma, tee havainto ja varmista jälkeenpäin muilta havaitsijoilta, näkyikö kyseisenä yönä yöpilviä. Jos käytettävissäsi on polarisaatiosuodin tai polaroivat aurinkolasit, voit tarkistaa näkemäsi pilvien mahdollinen valon polaroituminen. Tavallisien pilvien heijastama valo ei ole polaroitunutta. Tee raportti ja kerro kuitenkin selvästi, että kyseessä on epävarma havainto.

·         Jos otit valokuvia, voit julkaista ne Taivaanvahdissa!

 

Valokuvaaminen

Yöpilvien kuvaaminen voi olla upea kokemus! Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla voit ottaa upeita valokuvia yöpilvistä:

·         Valmistaudu: Valitse selkeä yö, jolloin taivas on mahdollisimman pilvetön. Yöpilvet näkyvät parhaiten pilvettömällä taivaalla.

·         Käytä jalustaa: Koska yöpilvet ovat heikosti valaisevia, pitkä valotusaika on tarpeen. Käytä jalustaa tai aseta puhelin tukevalle alustalle.

·         Matala ISO-arvo: Pidä ISO-herkkyys matalana (esim. ISO 100 – 400), jotta vältät kohinaa kuvassa.

·         Aukon säätö: Käytä suurta aukkoa (pieni f-arvo, esim. f/2.8), jotta saat terävän kuvan ja valoisat yöpilvet.

·         Manuaalitila: Jos mahdollista, käytä manuaalitilaa ja säädä herkkyys, valotusaika ja aukko koekuvien avulla.

·         Valotusajan säätö: Kokeile pitkiä valotusaikoja (esim. 10 – 30 sekuntia) saadaksesi yöpilvet selkeästi esiin.

·         Käytä lanka- tai etälaukaisinta, jotta kuva ei tärähdä! Jos sinulla ei ole sellaista, käytä 10 sekunnin itselaukausta. Järjestelmäkameralla voit ottaa myös kuvasekvenssejä tai tehdä time-lapse -videoita.

·         Kuvakulma: Etsi mielenkiintoisia kuvakulmia, kuten vesistöjen tai maiseman kanssa. Erityisesti järven pinnasta heijastuvat yöpilvet tekevät valokuvasta erityisen mieleenpainuvan.

Rauhallista kuvaushetkeä yöpilvien parissa!



perjantai 3. elokuuta 2018

Aurinko peittyy himenen Kuun taakse

Tamperella auringonpimennys syvimmillään näyttää suunnilleen
tällaiselta. Kuva © Kari A. Kuure.

Teksti ja kuva Kari A. Kuure

Auringonpimennys on 11. elokuuta. Pimennys alkaa kello 11.45.41, jolloin Kuu siirtyy Auringon eteen suunnassa 347 astetta – siis vasemmalta ylhäältä (noin kello 11 suunnalla Auringon kiekolla). 

Maksimaalinen peittyminen saavutetaan hyvin nopeasti, sillä se tapahtuu jo puolen tunnin kuluttua kello 12.16.33. Aurinko on tällöin noin 42 asteen korkeudella. Pimennys päättyy myös hyvin nopeasti sillä kello 12.47.43 Kuu on siirtynyt pois Auringon edestä. Pimennyksellä on siis kestoa kutakuinkin 62 minuuttia.

Tampereella maksimaalisen peittymisen aikaan noin 11 % Auringon säteestä on peittynyt Kuun taakse. Suomessa peittyminen on syvin Utsjoella, jossa noin 31 % Auringon kiekosta on Kuun takana. Helsingissä peittyminen on 7,9 % ja Maarianhaminassa vain 6,5 %.
Auringonpimennystä voi seurata myös mistä tahansa paikasta jossa Aurinko näkyy. 

Auringonpimennyksen seuraamiseen tarvitset silmiä suojaavan suodattimen, jollaisia on Ursa myynyt vuosien varrella tuhansia. Toinen vaihtoehto on kaasuhitsauksessa käytettävä hitsaussuojalasi, joka on riittävän tumma (DIN14).  Valitettavasti rautakaupat eivät yleensä näin tummaa hitsaussuojalasia pidä varastossa, joten sellaisen joutuu hankkimaan esimerkiksi Tampereen Ursasta. 

Tampereen Ursa tähtitorni on avoinna yleisölle torstaina 9.8. kello 23 alkaen, jolloin Elokuun tähtiyö -tähtinäytös. Tällöin on ainoa mahdollisuus hankkia suojalasi Tampereen Ursasta. Monilla harrastajilla onkin suojalasi omassa varastossaan aikaisempien pimennysten ajalta.



sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Havaintovinkki: Kuunpimennys 31.1.2018


Kuunpimennyksen vaiheet. Piirros © Kari A. Kuure.

Tammikuun 31. päivänä on täysikuu kello 15.27 Suomen aikaa. 

Silloin Kuun keskipisteen etäisyys on 360 778 km, joten aivan tarkkaan ottaen tämä täysikuu ei ole superkuu, vaikka netin englannikielisillä sivuilla hyvin usein näin väitetään.

Kuu saavuttaa perigeumin 30.1.2018 kello 11.30 aikaan ja silloin Maan ja Kuun keskipisteiden välinen etäisyys on 360069 km. Täydenkuun aikaan etäisyys (360 778 km) on pidempi kuin superkuun rajana pidetty 360 000 km ja pidempi kuin kuunpimennyksen syvimmän vaiheen etäisyys (360 763 km), vaikka niiden ajallinen ero on vain pari minuuttia.

Kuunpimennys alkaa (P1) kello 12.50, jolloin Kuun reuna koskettaa puolivarjoa. Täydellinen vaihe (U1) alkaa kello 13.48 ja Kuu on täysin pimentynyt (U2) kello 14.51. Pimennyksen syvin vaihe on kello 15.29. Täydellinen vaihe päättyy (U3) kello 16.07, osittainen vaihe päättyy (U4) kello 17.10 ja puolivarjopimennys päättyy (P4) kello 18.08.


Pimennyksen alkupuoliskolla Tampereen horisontissa Kuu ei vielä ole noussut! Kuunnousu tapahtuu kello 16.29 eli maksimipimennyksen jälkeen ja näemme pimennyksen päättymisen vaiheet.


Kuunpimennyksen näkymisalue maapallolla. Suomessa Kuu nousee pimentyneen.
Kuva © Kari A. Kuure.
 Molempien kuvien lähteenä on käytettä NASAn julkaisemia ja Fred Espenak'in laatimia pimennyskarttoja.