Tomi Hyvönen
1 Johdanto
Sata vuotta sitten tähtitieteilijä Edwin Hubble mittasi galaksien spektrejä ja havaitsi hy vin mielenkiintoisen ilmiön. Mitä kauempana galaksi näyttää olevan, sitä nopeammin se etääntyy. Galaksit näyttivät liikkuvan laajenevassa avaruudessa kuin venytettyyn kumi nauhaan liimatut napit. Tämä havainto tunnetaan nykyisin Hubblen lakina. Lukematto mat havainnot vuosisadan aikana ovat vahvistaneet ja tarkentaneet Hubblen alkuperäisiä havaintoja.
Reilu sata vuotta sitten maailmankaikkeuden ajateltiin koostuvan aineesta ja avaruuden tasaisesti täyttävästä eetteristä. Kaikuna tästä toimittajat yhä edelleen silloin tällöin hih kaisevat mikrofoniin#nyt ollaan eetterissä#. Havaintoyrityksistä huolimatta eetteriä ei kui tenkaan koskaan havaittu ja lopullisen iskun eetterin arkkuun löi Albert Einstein suppeal la suhteellisuusteoriallaan. Muutama vuosikymmen sitten maailmankaikkeuden ajateltiin sisältävän vain ainetta ja vieläpä täsmälleen sen verran, että avaruus on geometrialtaan tasainen. Tämä tunnetaan Einstein–deSitter -mallina ja se oli kosmologian standardimalli viime vuosituhannen vaihteeseen asti.
Mallin mukaan avaruuden laajeneminen on aina ollut, ja tulee aina olemaan, hidastuvaa aineen gravitaatiosta johtuen. Vuosituhannen vaihteessa havainnot kuitenkin viittasivat vahvasti siihen, että maailmankaikkeuden aine-energiaa hallitseekin aineen sijasta pimeä energia. Meille tutun, atomeista koostuvan, aineen osuus on vain noin 5 % kaikesta siitä, mitä maailmankaikkeus näyttää sisältävän. Maailmankaik keuden sisältöä hallitsee pimeä energia (70 %) ja pimeä aine (25 %). Toisin kuin aine, pimeä energia saa avaruuden laajenemaan kiihtyvästi.
…
Lue koko artikkelitästä linkistä (pdf-versio)!
