Lukijan kuvia revontulista

Teksti Kari A. Kuure

Kevätkauden revontulista yön 23./24.4. revontulet olivat ehdottomasti näyttävimmät. Valitettavasti pilvisyys esti revontulien näkymisen Tampereella mutta onneksi edes jossakin päin Suomea pilvisyys ei pillannut taivaallista näytelmää. Mäntyharjulta Jukka Kytömäki onnistui löytämään pilvettömän alueen ja onnistui myös valokuvaamaan hienot hetken revontulien leiskuessa taivaalla. Hän kirjoittaa kuvien saateviestissä:

"Olipahan superreposet 23./24.4.2023 ja pääosin näytös oli eteläisellä taivaalla. Toki muutkin ilmansuunnat olivat täydessä loistossaan. Nämä kaksi kuvistani kuvaussuunta on suoraan etelään ja yksi kohtisuoraan ylös. Koronaa oli lähes yhtäjaksoisesti muutama tunti. Värit olivat voimakkaat ja laaja-alaiset. Tällaista loimotusta en ole koskaan aikaisemmin kokenut täällä eteläisessä Suomessa. Kuvieni muokkausta ei paljoa tarvinnut säädellä, jotta väriloistot erottuvat hyvin."

Hieno revontulikorona. Kuva © Jukka Kytömäki.

Toden totta, 23./24.4. yönä olleet revontulet olivat seurausta voimakkaasta magneettisesta myrskystä. Myrsky oli luokitukseltaan G4, mikä erityisen voimakas, joita sattuu vain muutaman kerran auringonpilkkujakson aikana. Toivottavasti näemme niitä lähivuosina lisää, vaikka magneettinen myrsky aiheuttaakin aina myös ei toivottuja sivuvaikutuksia niin radioliikenteelle, kuin satelliiteille ja myös maanpäälliselle tietoliikenteelle ja sähköverkoille.

Voimakkaiden magneettisten myrskyjen revontulet näkyvät usein Suomessa eteläisellä taivaanosalla. Revontulet näkyvät usein myös etelämpänä, kuten Revontulet-blogin artikkelissa Voimakas magneettinen myrsky kerrottiin. Etelässä näkyvät revontulet ovat usein pelkästään punaisia, sillä punaiset revontulet syntyvät korkealla ilmakehän yläosassa ja siten myös näkyvät kauemmaksi etelään.

Toinen kuva koronasta. Kuva © Jukka Kytömäki.

Jukka Kytömäki otti kuvat lähellä Mäntyharjua Korpijärvellä, siis Etelä-Suomessa. Jukka jatkaa kertomustaan: "Taivas Mäntyharjulla illalla oli täysin pilvinen, joten ajoin 30 km etelän suuntaan Korpijärvelle. Siellä lähes pilvetön taivas aukeni ja kuvaukset alkoivat välittömästi."

Jukka kiinnitti huomiota erityisesti siihen, että revontulet näkyivät etelätaivaalla. Etelän suunta oli myös kuvaussuunta. Ja kuten huomaatte kuvista, niistä näkyy korona, tai revontulikruunu. Yleensä ajatellaan, että korona näkyisi keskitaivaalla. Todellisuudessa korona näkyy siinä suunnassa mistä paikallisesti magneettikentän voimaviivat kohtaavat maanpinnan. Suomessa tämä suunta vaihtelee mutta on korkeuksien 73° ja 78° välillä, siis oikeastaan aika kaukana zeniitistä (90°). Koronan sijainti poikkeaa myös jonkin verran etelämeridiaanista, sillä magneettikentän eranto (deklinaatio) on Itä-Suomessa luokkaa 13,5° ja Länsi-Suomessa alle 10°.

Revontulet näkyivät myös eteläisellä taivaalla. Kuva © Jukka Kytömäki.

Laajakulmainen (>110°) kuva revontulista. Kuva © Jukka Kytömäki.

Revontulia voi valokuvata helposti tavallisella järjestelmäkameralla, jos käytettävissä on kamerajalusta. Vaikka kuvausoptiikka voi olla millainen tahansa, niin laajakulmaisella objektiivilla saa kuva-alaan sopimaan yleensä koko sen alueen, jossa revontulet näkyvät. Valotusajat voivat olla useita sekunteja mutta jos kameran kohina ei muodostu häiritseväksi, herkkyyttä voi nostaa melko suureksi, jolloin etenkin nopealiikkeisistä revontulista tulee yksityiskohtaisia kuvia valotusaikojen ollessa riittävän lyhyitä.

Kuu pimeni osittain – havaitsijoiden ottamia valokuvia.

Teksti Kari A. Kuure

Tiistaí-iltana (16.7.2019) alkoi osittainen kuunpimennys ja se kesti seuraavan vuorokauden puolelle. Tällä kertaa pimennys ei ollut täydellinen, vaan reilut puolet Kuusta oli Maan täysvarjossa. Kuu alkoi työntyä täysvarjoon muutama minuutti sen jälkeen, kun Kuu oli noussut horisontista puolivarjoon pimentyneenä.

Sääennuste teki kepposen monelle havaitsijalle. Sää- ja pilvisyys ennuste kertoi selkeän sään alkavan noin kello 3 aikaan aamulla, jolloin pimennys oli jo ohi täysvarjon osalta. Selkeytyminen alkoikin, mutta neljä tuntia ennustettua aikaisemmin. Tämä näkyy Tampereen Ursan sääkameroiden ottamista kuvista. Kuun noustessa kello 22.44 oli vielä pilvistä mutta täysvarjopimennyksen alkaessa kello 23.01 pilvet olivat vetäytyneet ja Kuu näkyi selkeästi matalalla kaakossa. Selkeää säätä riittikin sitten koko pimennyksen aikana.

Ennustettu pilvinen sää karkotti potentiaaliset havaitsijat. Itsekin vedin ”unta palloon” kun luotin sääennusteen paikkansapitävyyteen, tosin, koska se on täysin osunut oikeaan? Onneksi aivan kaikki havaitsijat eivät olleet nukkumassa, vaan joitakin kuvia saatiin myös julkaistavaksi.

Tomi Kurri oli kuvaamassa kuunpimennystä Härmälässä Pyhäjärven rannassa. Tässä hänen ottamat kuvat:

Tomi Kurrin kuvasvälineenä oli  Sky-Watcher 72ED ja kamerana iPhone.

Marko Tolvanen kuvasi Sääksmäen sillan läheisyydessä hienon kuvan pimentyneestä Kuusta ja nukkuvista valkoposkihanhista.

Marko Tolvasen kuvausvälineenä oli
Canon 1000D + Sigma 70-200mm APO @ 126mm f/8.0 ISO400 2s (17.7.2019 00:22).

Jorma Mäntylä Kangasalta kuvasi myös kuunpimennystä

Pimentyneen Kuun lisäksi Jorma Mäntylä sain vangittua ohi lentäneen Kansainvälisen avaruusaseman, joka näkyy kuvassa Kuun yläpuolell olevina kahtena viiruna. Klikkaa kuvaa suuremmaksi jos viirut eivät näy kunnolla!

Tapio Lahtinen teki tomelapse-viedon kuunpimennyksestä