Osittainen auringonpimennys 12. elokuuta Tampereella

KAK – Osittainen auringonpimennys nähdään (jos sään sen mahdollistaa) osittainen auringonpimennys keskiviikkona 12. elokuuta 2026 kello 19.58.48 alkaen. Pimennyksen alkaessa Aurinko näkyy läntisessä horisontissa hyvin matalalla. Matalasta sijainnista huolimatta pimennyksen havaitsemiseen täytyy käyttää suojalaseja. Ilman suojaa auringonkirkkaus voi vahingoittaa silmiä.

Voit katsoa animoidun videon tästä videosta! 

Tampereella pimennys näkyy osittaisena[1]. Pimennyksen saavuttaessa maksiminsa kello 20.51.04 noin 83,4 % Auringon pinnasta on peittynyt Kuun taakse. Tämä on jo sen verran paljon, että se vaikuttaa valonväriin ja määrään jonkin verran, joskaan ei yhtä dramaattisesti kuin täydellisen pimennyksen aikana. Auringon korkeus horisontista on syvimmän vaiheen aikana vain 3,9°, siis vain parin sormen[2] leveyden verran horisontista.

Pimennys päättyy Tampereella[3] kuunlaskuun kello 21.33.07 ja auringonlasku tapahtuu minuuttia myöhemmin kello 21.34.00. Auringonlaskun jälkeen pimennys päättyy Tampereen horisontin mukaan laskettuna kello 21.41.34.

Pimennysalueen kartta. Täydellisen pimennyksen vyöhyke kulkee Grönlannista Islantiin ja sieltä Iberian niemimaalle. Kuvakaappaus Occult-ohjelmasta.

 

Havaitseminen

Aina Aurinkoa havaitessa täytyy noudattaa suurta varovaisuutta, sillä auringonsäteily ilman suojausta vahingoittaa silmiä. Vauriot silmissä on aina palautumattomia tai parantumattomia, joten parempi suojata silmät kuin vahingoittaa niitä. Mitään itsetehtyä, sattumalta käteen osunutta muovia tai filmiä ei pidä käyttää, sillä ne yleensä läpäisevät auringonvalon vaarallisimmat aallonpituudet siitä huolimatta, että ne ehkä himmentäisivät näkyvän valon aallonpituuksia.

Helpoin tapa havaita auringonpimennystä on katsoa sitä hitsaussuojalasin läpi. Tampereen Ursan tähtitornilla myydään[4] tähän tarkoitukseen sopivaa suojalasia.

Kiikarit ja kaukoputket ovat hyviä havaintovälineitä, mutta niihin pitää myös kiinnittää suodattimet. Hitsaussuojalasia niihin on vaikea kiinnittää ja suojalasit eivät ole optisesti niin hyviä, että niitä voisi käyttää. Visuaalisesti ne ehkä vielä menettelisivät, mutta valokuvaamiseen niistä ei ole.

Jos et halua hankkia kiikariin tai kaukoputkeen sopivaa kaupallista aurinkosuodatinta, jotka yleensä maksavat 60 – 150 euroa (Ursassa), niin edullisemmin sen voi rakentaa  Astrosolar-kalvosta. Ainakin Ursa myy tätä kalvoa A4 kokoisina arkkeina 27,80 € hintaan (tällä hetkellä). Ursasta voi hankkia myös auringonpimennyslasit, joiden hinta on 5 euroa kappaleelta. Esimerkiksi perheen lapsille tällaiset lasit ovat kaikkein kätevimmät ja varmasti turvalliset kunhan vain vanhemmat muistavat varoittaa Auringon suoran katselun vaaroista.

Hieman askartelua

Astrosolar-kalvosta voi siis rakentaa kaukoputken koko aukon peittävän maskin. Jos käytössäsi on isohko kaukoputki, niin silloin voit maskissa käyttää pienempää aukkoa (<= 100 mm), muun osan ollessa valoa läpäisemätöntä materiaalia (esimerkiksi pahvia). Maskin kiinnitys täytyy olla sellainen, että tuulenpuuska ei sitä kaukoputkesta irrota. Itse suosin solumuovista (esimerkiksi retkipatja) tehtyä kehystä, jonka saa koottua kuumaliimalla. 

Solumuovista kuumaliimattu aurinkosuodin. Solumuovin lisäksi tässä on käyteetty pahvia ja Astrosolar-kalvoa. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Sopivan suotimen aluksi tehdään kehys solumuovi suikaleesta (leveys noin 5 cm) siten, että se kiertää koko objektiivin (kameran optiikan) ulkopuolen tai esimerkiksi Newton-tyyppisen kaukoputken putkiosan. Päät liimataan yhteen, jolloin syntyy rengas. Seuraavaksi renkaaseen kiinnitetään liimaamalla pahvikiekko, jonka keskellä (SC-kaukoputkissa[5] laidassa) on halutun kokoinen pyöreä aukko ja siihen teipattu suodinkalvo. Kuumaliiman kanssa työskennellessä on varottava liiman joutumista optisille pinnoille ja polttamasta omia sormiaan. Siinä se, suodatin on valmis ja turvallinen käyttää.

AstroSolar-kalvo on riittävän tiheä, jotta sen käyttäminen Auringon visuaaliseen katseluun on turvallista. Sama kalvo sopii myös valokuvauskäyttöön, sillä valotusajat eivät tule turhan pitkiksi.

Jos käytät pitkäpolttovälistä teleobjektiivia, silloin on syytä myös käyttää tukevaa kolmijalkaa. Kaukoputkissa yleensä on kohtalaisen tukeva jalusta ja seurantakoneisto. Ilman seurantaa valotusaikojen tulisi olla mahdollisimman lyhyitä.

Tämäkin aurinkosuodin on valmistettu AstroSolar-kalvossa tekstissä kerrotulla tavalla. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Pimennyksen kuvaaminen

Useat harrastajat haluavat valokuvata pimennystä. Kuvaamiseen on valmistauduttava hyvin, sillä ellei ole kokemusta tähtitaivaan kohteiden kuvaamisesta, voi helposti tehdä virheen, joka pilaa kaikki kuvat.

On joitakin varusteita kameran lisäksi, joita tarvitset kuvaamisessa. Näitä ovat kameraan vara-akku (tai paristot), aurinkosuodatin (kts. edellä), tukeva jalusta tai seurantalaite, etälaukaisin kameraan. Jos seurantalaite on moottoroitu, tarvitse siihen myös ulkoisen virtalähteen, tietysti täyteen ladattuna.

Auringon valokuvaaminen voi olla kokemattomalle kuvaajalle vaikeaa, jotta lopputulos olisi edes tyydyttävä. Kaksi asiaa on ylitse muiden: oikea valotus ja tarkkuus. Mikään ei ole masentavampaa kuin epäterävä ja ylivalottunut kuva, ja tämä paljastuu usein vasta kotona tietokoneen ääressä kuvia katsellessa ja mahdollisesti käsiteltäessä.

Aurinko saattaa näyttää vaalealta kiekolta vailla mitään yksityiskohtia. Jos olet aina ottanut tällaisia kuvia, niin silloin olet myös aina ylivalottanut kuvasi. Oikein valotetussa Auringon kuvassa on näkyvissä ainakin reunatummentuma ja mahdollisesti auringonpilkkuja. Useimmissa kameroissa on käytettävissä histogrammi, jonka avulla voit määrittää oikean valotuksen. Opettele siis sen käyttö. Ja harjoittele kuvaamista etukäteen, jolloin pimennystä kuvatessasi tiedät mitä olet tekemässä.

Sama koskee myös kuvan tarkentamista. Jos käytät järjestelmäkameraa sen omalla optiikalla, niin huomaa että automaattitarkennus ei välttämättä tuota täysin terävää kuvaa. Useimmat kamerat tarkentuvat automaattisesti vain ehkä noin 60 metrin etäisyyteen esimerkiksi maisemia kuvattaessa. Kauempana olevien maisemien yksityiskohtien kameroiden valmistajat olettavat tulevan syvyysterävyysalueen syväyksen perusteella riittävän teräväksi. Maisemakuvissa syväterävyys voikin olla riittävä, mutta se ei toimi tähtikuvauksessa sen paremmin kuin Aurinkoa tai Kuuta kuvattaessa.

Jos ja kun useimmissa kameroissa ei ole tähtitaivaan kohteiden kuvaamiseen tarkoitettua ohjelmaa (joissakin on, esimerkiksi Nikonin muutamissa superzoom kameroissa), ainoaksi vaihtoehdoksi jää manuaalinen tarkennus. Objektiiveissa on usein manuaalitarkennuksen valinta, joten siirtyminen on helppo: kytkin vain toiseen (M) -asentoon.

Useimmissa järjestelmäkameroissa on etsimen diopterisäätö, joten käytä sitä luotettavan tarkennuksen varmistamiseksi. Ja ennen kaikkea, harjoittele etukäteen tarkentamista niin manuaalisesti kuin kameran astrokuvausohjelman käyttöä, jos laitteessasi sellainen on.

Kun tekninen puoli on hallussasi, niin sitten on aika miettiä myös mitä asioita kuvaat, ja mitä laitteita siihen tarvitset. Yleisimmin kuvataan pimennystä mahdollisimman suurena pitkällä polttovälillä. Tällaiset kuvat ovat tietysti se oleellinen juttu, mutta jos ne jäävät ainoaksi tilanteessa otetuksi, niin asia voisi olla toisinkin.

Usein valokuvauksen harrastajalla on käytössään useita kameroita ja jalustoja. Voit asentaa tällaisia lisäkameroita jalustoille ja asettaa kamerat kuvaamaan automaattisesti esimerkiksi maisemia. Nyt kun pimennys tapahtuu hyvin lähellä horisonttia, niin se tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tunnelmallisten kuvien ottamiseen. Valitse siis kuvauspaikkasi, jos mahdollista, myös maisemallisesti mielenkiintoinen paikka, olipa se sitten järven ranta, tai vaikkapa viljapellon reuna.

Jos saat vielä sijoitettua samaan kuvaan Kuun taakse peittyneen Auringon kanssa myös ihmisiä sitä katselemassa, niin kuvistasi tulee entistä mielenkiintoisempia. Jos muita ihmisiä ei ole, niin voit aina kuvata itseäsi kuvaamassa pimennystä. Tällaisten monielementtisten kuvien ottaminen voi olla haaste, jota myös täytyy harjoitella ja parantaa kuvausmenetelmää moneen kertaan ennen H-hetkeä.

---

[1] Täydellinen auringonpimennys nähdään tällä kertaa Espanjassa Iberian niemimaan pohjoisosassa ja Islannin länsiosassa.

[2] Sormenleveydet nähtynä suoristetussa kädestä.

[3] Muille paikkakunnille tarkat ajat on esitetty tässä taulukossa.

[4] Tampereen Ursa järjestää tähtitornillaan auringonpimennysnäytöksen. Katso tarkempia tietoja yhdistyksen nettisivulta www.tampereenursa.fi

 [5] Schmidt-Cassegrain tai Maksutov-Cassegrain -typpisten kaukoputkien korjauslasin tai objektiivin keskellä on apupeili, jonka kohdalle suodatinkalvoa on turha ulottaa. Näissä kaukoputkissa suodatinaukko voi olla halkaisijaltaan vain objektiivin säde vähennettynä apupeilin säteellä. Jos aukko tuntuu pieneltä, voit samaan maskiin tehdä enintään kaksi lisäaukkoa. Jos käytät tällaista useampiaukkoista maskia, voit havaita, että kuvat eivät ole päällekkäin, jos kaukoputken tarkennus ei ole oikea. Tarkkuudella ollessa optimaalinen, kuvia on vain yksi.