Musta aukko ja luotain

 Tomi Hyvönen

Johdanto

Kuten kaikki itseään kunnioittavat tarinat, alkaa tämäkin tarina sanoilla olipa kerran.

Olipa kerran erään galaksin reunamilla sivistyskansa, joka kaipaili muutosta nykyiseen elämänmenoonsa. Niinpä heidän viisaat ja alati kansastaan huolehtivat päättäjät päättivät kaikessa viisaudessaan vaihtaa maisemaa. Perustettiin neuvoa-antava komitea, mutta tietäähän sen, että riita siitä vain syntyy. Yksi haluaisi pienelle punaiselle tähdelle, toiselle sellainen on aivan liian vaatimaton ja vaatii päästä vähintään keltaiselle tähdelle. Parin jäsenen mielestä vain isoin on kyllin parasta heille, joten ilmoittivat he kuuluvaan ääneen haluavansa rakentaa uuden uljaan sivistyksen kauniisti loistavan sinisen tähden ympärille.

Komitean menoon tuskastuneena otti ah niin viisaan kansan valitsema johtaja, kunnianarvoisalta titteliltään Suuri Päättävä Elin, päätöksenteon omiin räpylöihinsä. Elin keskeytti komitean kakofonian ja ilmoitti tehneensä kompromissipäätöksen. Jos tähden väristä ei päästä yksimielisyyteen, olkoon sitten niin, että uusi asuinpaikka perustetaan mustalle tähdelle. Tämä aiheutti valtaisan kohahduksen komitean jäsenissä, mutta tyytyivät he lopulta Elimen päätökseen.

Niin alkoi sopivan kohteen etsintä. Etsi siinä sitten musta taivaankappale yön pimeydestä. Tietäähän sen, että hankaluuksia tulee. Vaikeuksien kautta komitea kuitenkin löysi kuin löysikin sopivan kohteen, jonka ympärille he ajattelivat sivistyksensä siirtää. Mustalla kohteella, jota he aukoksi kutsuivat, ei kuitenkaan ollut sopivaa kiertolaista. Eipä hätiä mitiä! Mitäpä ei paikalliset ingenjöörit rakentaisi. He tekivät laskelmia räpylät suhisten päätyen lopulta ratkaisuun, jossa päätettiin rakentaa pallonkuori aukon ympärille etäisyydelle r₀ = 10M. Muistetaan, että paikalliset käyttävät yksikköjärjestelmää, jossa G = c = 1 ja massa mitataan kilometreissä. Tällöin saadaan vastaavuus 1 km ≈ 10³⁰ kg. Mustan aukon säde on 2M, joten rakennettava kuori tulisi olemaan 5 kertaa kauempana kuin tapahtumahorisontti.

Niinpä joukko rohkeita tyyppejä pakkasi työkalut kassiin, istuivat rakettiin ja suuntasivat kohti

tulevaa taivaallista paratiisia. He nikkaroivat, naulasivat, sahasivat, kiroilivat… mutta lopulta oli uusi uljas pallonkuori valmis. Hieman se gravitaationpahalainen oli erilainen kuin kotipuolessa ja erinäisissä ulokkeissa tuntui, mutta valmista tuli. Niinpä he päättivät lähettää luotaimen viemään sanaa entiselle kotiplaneetalleen, että ”pöytä on katettu”.

 

 Lue artikkeli lopuun tästä pdf-tiedostosta!