Hubble valokuvasi hajoavan komeetan

Kari A. Kuure

Avaruusteleskooppi Hubble on valokuvannut komeetan C/ 2019 Y4 (ATLAS) pariin otteeseen huhtikuun loppupuolella. Kuvissa näkyy parvi komeettaytimen jäännöksiä, joita ympäröi kaasuista ja pölystä muodostunut koma. Tutkijat ja harrastajat seuraavat tapahtumaa suurella mielenkiinnolla, sillä vaikka komeetat ovat hyvin yleisiä ja niiden pirstoutuminenkaan ei ole harvinaista, niin harvoin sitä päästää seuraamaan alusta loppuun suurella tarkkuudella. Tavallisesti komeetan pirstoutuminen tapahtuu lähempänä Aurinkoa, mutta nyt C/2019 Y4 on Marsin radan tuntumassa ja riittävän etäällä Auringon häikäisesvästä kilosta.

 Kuva NASA, ESA, D. Jewitt (UCLA), Quanzhi Ye (University of Maryland)

Komeetta C/2019 Y4 havaittiin ensimmäisen kerran joulukuussa viime vuonna Havaijilla sijaitsevalla Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System kaukoputkella. Se kirkastui nopeasti maaliskuun puoliväliin asti ja tutkijat laskivat, että siitä voisi tulla hyvin kirkas ja paljain silmin näkyvä komeetta toukokuun loppupuolella, kun se lähestyy periheliään. Kirkkauden kasvu pysähtyi kuitenkin maaliskuussa ja ensimmäiset viitteet komeetan mahdollisesta pirstoutumisesta saatiin huhtikuun 11. päivänä, jolloin tähtiharrastaja Jose de Queiroz valokuvasi komeetan ytimestä irronneet kolme osaa. Muuta havaitsijat ja observatorio vahvistivat pirstoutumisen seuraavina vuorokausina.

Hubble avaruuskaukoputki valokuvasi komeettaa suurella tarkkuudella huhtikuun 20. ja 23. päivinä. Kuvissa nähdään komeettaytimen pirstoutuneen kymmeniin kappaleisiin, joista pienimmät ovat vain omakotitalon kokoisia.

Tässä vaiheessa tutkijat voivat vain arvailla pirstoutumisen syitä. Ilmeisesti Auringon lämpö haihdutti helposti haihtuvia aineita sellaisia määriä, että niiden haihtuminen ja mahdollisesti ventiloituminen (suihkut ytimen sisäosasta) aiheutti komeettaytimen pyörimisen kiihtymisen, jolloin löyhästi yhteen liittyneet komeettaytimen osat irtosivat toisistaan.

Komeetan tuleva kehitys on vielä epävarmaa. Pirstoutuuko sen erilliset osat edelleen ja jääkö siitä jäljelle mitään. Jos komeetta jatkaa edelleen radallaan, lähimmillään se on Maata toukokuun 23.päivänä, jolloin etäisyyttä on vain 115 miljoonaa kilometriä. Komeetan periheli on 31. päivänä ja silloin sen etäisyys Auringosta on vain 37 miljoona kilometriä, eli suunnilleen Merkuriuksen etäisyys. Villi arvaus on, että komeetta pirstoutuu vielä lisää ennen periheliä ja voi olla, että perihelin saavuttaa vain suuri pöly ja kaasupilvi.

Komeetta C/2019 Y4 (ATLAS) hajoaa

Kari A. Kuure

Uusimmat havainnot ja valokuvat osoittavat komeetta C/2019 Y4 (ATLAS):sta pirstoutuneen ainakin kymmeneen erilliseen kappaleeseen. Tämä ei lupaa hyvää, sillä pirstoutuminen on hyvin tavallinen tapahtuma varsinkin suurissa komeetoissa. Pirstoutuminen johtaa yleensä komeetan himmenemiseen ja kirkkauden jäävän paljon ennustetusta kirkkaudesta. Tämä näkyy jo ensimmäisissä havainnoissa esimerkiksi Seiichi Yoshidan sivustolla. Komeetan kirkkaus on vähentynyt ainakin kaksi magnitudia vain parissa viikossa.

Komeetta C/2019 Y4 (ATLASA) :n rata perihelin läheisyydessä. Kuva on generoitu JPL:n laskentaohjelmalla https://ssd.jpl.nasa.gov/sbdb.cgi?sstr=c/2019%20Y4;old=0;orb=1;cov=0;log=0;cad=0#orb

Komeetan pirstoutumisesta saatiin ensimmäiset merkit huhtikuun alussa, kun tähtitieteilijät Quanzhi Ye (University of Maryland) ja Qicheng Zhang (Caltech) raportoivat 5. hutikuussa otetuissa kuvissa komeetan koman keskustan^[1] muuttuneen pidemmäksi. Muutoksen tiedetään johtuvan ytimen pirstoutumisesta ja niin näyttää tälläkin kertaa olevan. Ytimen pirstoutumisesta kertovia havaintoja saatiinkin pian tämän jälkeen myös muilta havaitsijoilta.

Komeetan hajoaminen perihelin lähellä johtuu muista syistä kuin gravitaatioon liittyvistä voimista. Tavallisin syy on se, että komeettaytimen pyöriminen kiihtyy ytimestä haihtuvien kaasujen toimiessa ”rakettimoottoreina”. Suihkut saavat aikaan myös rataa muuttavia voimia ja näin on tämänkin komeetan kohdalla, C/2019 Y4:n rata on hieman muuttunut.

Komeetan himmentyminen on ikävä uutinen havaitsijoille. Komeetan odotettiin muodostuvat komeaksi paljain silmin havaittavaksi toukokuussa, mutta nyt näyttää siltä, että näin ei tapahdu. Parhaimmillaan komeetta jäisi kiikari kohteeksi. Tällä hetkellä tulevan kirkkauden arviointi on äärimmäisen vaikeaa, sillä fragmentit jatkavat kohti periheliä ja jokainen niistä kirkastuu kuten erillinen komeetta mutta paljon pienempänä ja himmeämpänä kuin alkuperäinen komeetta.

Komeetta C/2019 Y4 (ATLAS) on samanlaisella radalla kuin vuoden 1844 Suuri komeetta (C/1844 Y1). Molempien komeettojen kiertoaika on noin 4 400 vuotta ja niiden perihelit ovat noin 0,25 au etäisyydellä Auringosta. Lisäksi ratojen inklinaatio on noin 45°.  Tutkijat laskevatkin, että nämä kaksi komeettaa ovat olleet yhtä ja samaa komeetta noin 5 000 vuotta sitten, jolloin hajoaminen tapahtui.

Perihelin jälkeen ATLAS-komeetan (sen osien) kiertoaika kasvaa laskelmien mukaan noin 5 200 vuoteen. Nyt kun pirstoutuminen on tapahtunut, jokainen fragmentti saa oman kiertoaikansa ja kiertoajat poikkeavat hieman toisistaan. Tämä puolestaan johtaa siihen, että ytimen kappaleet joutuvat hieman poikkeaville radoille ja erkaantuvat aina vain kauemmaksi toisistaan.

Ennen komeetan C/2019 Y4 hajoamista, tutkijat ajattelivat sen saavuttavan hyvinkin Suuren komeetan kirkkauden ja pyrstön pituuden. C/2019 Y4 kohdalla näin enää tuskin käy, mutta se saattaa kuitenkin kirkastua paljain silmin havaittavaksi. Lopullinen kirkkaus määräytyy sen mukaan kuinka lähekkäin irronneet kappaleet pysyttelevät periheliin asti. Joka tapauksessa mahdolliset paljain silmin onnistuneet havainnot menevät selkeästi toukokuulle. Onnistuvatko suomalaiset havaitsijat näkemään sen omin silmin, onkin jo aivan kokonaan toinen juttu.

Huomatukset

Komeettojen yleinen rakenne. Kuva Wikimedia Commons.

[1] Komeetan jäinen ydinkappale (nucleus) on suhteellisen pieni (yleensä muutaman kilometrin kokoinen), eikä sitä havaita tavallisissa maapäällisissä havainnoissa. Ytimen ympärille muodostuu haihtuvista kaasuista ja irronneesta pölystä ”ilmakehä”, jota kutsutaan komaksi. Koman keskusta on usein huomattavan kirkas (joskus jopa tähtimäinen) ja myös sitä usein kutsutaan ytimeksi. Näitä kahta termiä pitää varoa sekoittamasta toisiinsa.

Entsintäkartat toukokuussa

 (Klikkaa kuvat suuremmiksi!)

ATLAS-komeetta kirkastuu edelleen

Kari A. Kuure

Päivitetty 1.4.2020

Komeetta C/2019 Y4 (ATLAS) on edelleen kirkastunut, vaikka se ei vielä olekaan paljain silmin nähtävissä. Seiichi Yoshidan komeetta sivulla komeetan kirkkaudeksi ilmoitetaan hieman alla 8 magnitudia. Samainen sivu ennustaa, että komeetta voisi saavuttaa kirkkauden -1 perihelin aikaan (31.5.). Tällä hetkellä kirkkaushavainnoista ei pysty päättelemään, noudattaako komeetan kirkkauden kehitys ennakoitua käyrää.

Ennusteessa komeetan kirkkaus hidastuu juuri näihin aikoihin. Jos näin ei käy, vaan kirkkaus kasvaa samaan tahtiin kuin tähänkin asti helmikuun lopulta alkaen, perihelin aikainen kirkkaus olisi luokaa -5.

Milloin sitten komeetta tulee paljain silmin näkyväksi? Jälleen vastaus riippuu siitä, millaista kirkkauden kasvukäyrää komeetta noudattaa. Jos se kirkastuu Yoshidan ennusteen mukaan, niin silloin paljain silmin nähtäväksi se tulee vapun tienoilla. Silloin sen kirkkaus olisi noin 5 magnitudia. Jos kirkkaus noudattaakin suoraa linjaa, niin silloin 5 magnitudin raja saavutetaan huhtikuun puolivälin tienoilla.

Tähtien kirkkaudesta puhuttaessa paljain silmin näkyvien tähtien rajana pidetään kirkkautta 6. Miksi komeetan kirkkaus täytyy olla suurempi näkyäkseen paljain silmin? Komeettojen ja muiden pintakohteiden kirkkaus on kokonaiskirkkaus, joka siis kertyy koko kohteen näkyvä pinta-alan yli summattuna. Tähdet sen sijaan ovat äärettömän pieniä pisteitä, joten tähtien kirkkaus on kokonaiskirkkaus.

Jos katsot kirkasta tähteä kaukoputkella ensin kuvan ollessa terävä, näet sen edelleen pistemäisenä kohteena. Mutta jos säädät kaukoputken epäteräväksi, näet tähden kuvan pinta-alan kasvavan, samalla sen pintakirkaus vähenee. Epäterävänä näkyvän tähden kokonaiskirkkaus on edelleen sama kuin terävässä kuvassa mutta, jotta voisit sen kirkkauden määrittää, sinun täytyisi summata kirkkaushavainnot koko epäterävän levyn yli (pinta-alalta), jolloin saisit tähden kokonaiskirkkauden määritettyä. Komeetta on luonnostaan tällainen epäterävä kohde ja kokonaiskirkkaus muodostetaan samalla tavalla kuin epäterävän tähden kirkkaus.

Visuaalihavainnoissa komeetan kirkkauden voikin määrittää siten, että käyttää apuna erikirkkauden omaavien tähtien epäteräviä kuvia apuna. Säädä epäterävyys niin, että se vastaa mahdollisimman tarkasti näkemäsi komeetan kokoa. Jos epäterävän tähden pintakirkkaus on sama kuin komeetalla, niin silloin komeetan visuaalinen kirkkaus on sama kuin vertailutähden. Jos vertailutähden pintakirkkaus on suurempi tai pienempi, silloin tarvetta vaihtaa vertailutähti paremmin komeetan kirkkauteen sopivaksi.

Komeetan kirkastuessa vertailutähdiksi sopivia tähti on yhä harvemmassa. Tällöin toukokuun lopulla voi tulla eteen tilanne, että vertailutähdeksi sopiva tähti on ainoastaan Progyon (V_m=0,4). Sen jälkeen, jos kirkastuminen jatkuu, täytyykin vertailla Venukseen.

Seuraavat kuvat kertovat komeetan paikan viiden vuorokauden välein kello 1.00 huhtikuun aikana. Palaan asiaa toukokuun osalta myöhemmin. Klikkaa kuvat suuremmiksi!

Päivitys 1.4.2020. Lue myös Veikko Mäkelän juttu komeetan kirkkaudesta ja siihen vaikuttavista tekijöista ja kirkkauden mallintamisesta Verkkojulkaisu Zeniitistä
https://www.ursa.fi/blogi/zeniitti/2020/03/31/c-2019-y4-atlas-ja-muita-komeettoja/

Komeetta C/2019 Y4 ATLAS

Tänä iltana (19.3.2020) komeetan C/2019 Y4 kirkkaus on noin 8m. joten ensimmäiset kiikarihavainnot ovat mahdollisia. Kiikari tulisi kuitenkin tukea vaikkapa kamerajalustaan.

Komeetta C/2019 Y4 ATLAS sijainti 20.3.2020 kello 5.00 Suomen aikaa. Kuva © Kari A. Kuure.

Tänä iltana komeetta on näkyvissä Lähellä zeniittiä Iso Karhun tähdistössä (katso kuvaa). Se on siis hyvin korkealla taivaalla, joten se ei ole kovin helpossa paikassa kiikarihavaitsijoille. Ehkä parempi ajankohta komeetan havaitsemiseen on huomen aamulla kello 5, jolloin komeetta on noin 49 asteen korkeudella (atz 325°). Tämä korkeus on jo huomattavasti helpompi kiikarihavaitsijoille.

Uusimmat ennusteet kertovat, että komeetasta tulisi ainakin yhtä kirkas kuin vuonna 2007 nähty McNaught, jonka kuva on edellisessä jutussa.

Kevään kirkas komeetta

Kari A. Kuure

Noin nelisen kuukautta sitten Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System (ATLAS) havaitsi komeetan, joka sai luettelotunnuksekseen C/2019 Y4. Löytöhetkellä se oli vielä hyvin kaukana mutta oli lähestymässä Aurinkokuntamme sisäosia. Se on vieläkin tätä kirjoittaessani Marsin radan ulkopuolella mutta on jo kirkastunut huomattavasti siitä, mitä sen kirkkauden kehityksessä aluksi ennakointiin.

Kirkas komeetta Tampereen horisontissa oli vuonna 2006 komeetta McNaught. Tuleeko C/2019 Y4 ATLAS -komeetasta samanmoinen, jää nähtäväksi. Kuva © Kari A. Kuure.

Kirkkauden kasvu on saanut tutkijat kiinnostumaan siitä toden teolla. Mielenkiintoa lisää se, että komeetta on samanlaisella kiertoradalla kuin vuoden 1844 ”Suuri komeetta”. Jotkut tutkijat ovat spekuloineet, että C/2019 Y4 olisikin suuresta komeetasta irronnut kappale. Komeetta näyttäisi kuuluvan suureen Kreutz- auringonhipaisijoiden komeettaperheeseen. Ryhmään kuuluvien komeettojen radat vievät usein niin lähelle Aurinkoa, että ne tuhoutuvat lämmön vaikutuksesta.

Komeetan ilmakehä näyttäisi olevan jo tässä vaiheessa noin 300 000 km halkaisijaltaan, siis yli kaksinkertainen Jupiterin halkaisijaan verrattuna.

Kirkkauden odotetaan kasvavan parina seuraavan kuukautena merkittävästi, jopa niin että siitä olisi tulossa merkittävän kirkas komeetta. Komeetta on perihelissä toukokuun 31. päivänä ja silloin sen kirkkaudeksi lasketaan -5,4^m. Komeetan kokonaiskirkkaus olisi näin ollen yhden magnitudin kirkkaampi kuin Venus on juuri nyt. Tosin, kyseessä on pinta kohde, joten se kirkkaus jakaantuu koko komeetan näkyvälle pinnalle ja siitä syystä Venusta ja komeettaa on vaikea verrata toisiinsa. Jonkinlaisen käsityksen komeetan kirkkaudesta saa, jos kiikarin terävyyssäädön säätää mahdollisimman epäteräväksi ja sen jälkeen katsoo Venusta. Komeettaa on kuitenkin lähes mahdotonta havaita tähän aikaan.

Komeetan C/2019 Y4 ATLAS -sijainti 20.5.2020 kello 1.30. Kuva © Kari A. Kuure.

Tampereella pimeät yöt päättyvät huhtikuun 17. päivänä. Onneksi komeetta on yön pimeimpinä hetkinä näkyvissä pohjoisessa, joten voimme seurata sen kulkua jonkin aikaa ennen vaaleita kesäöitä. Toukokuun 1. päivänä komeetan kirkkaudeksi lasketaan noin 6,3^m ja se sijaitsee Kirahvin tähdistössä, siis korkealla pohjoisella taivaalla.

Toukokuun 5. päivänä komeetan kirkkaus on kasvanut magnitudin verran (V_m=5,3), toukokuun 10 päivänä kirkkaus on V_m=3,7, 15.5. kirkkaus on V_m=1,8, 20.5. kirkkaus on V_m=-0,6 ja 20.5 kirkkaus on V_m=-3. Nyt ollaan jo niin lähellä periheliä ja taivas on vaalea, että komeetan löytäminen taivaalta on vaikeaa huolimatta komeetan suuresta kirkkaudesta. Komeettaa on myös siirtynyt Perseuksen tähdistöön.

Komeetan rata ja sijainti 15.5.2020. Kuva © Kari A. Kuure.

Ehkä viimeisin mahdollisuus nähdä komeetta on 25.5. kello 1.30 aikaan (edelleen Perseuksessa), jolloin se on NNE-suunnassa. Korkeutta komeetalla ei ole kovinkaan paljon, sillä se näkyy noin 9 asteen korkeudella. Jos ja kun mitä ilmeisemmin komeetalle kehittyy pyrstö, se osoittaa Auringosta poispäin eli tässä vaiheessa oikealle ylös.

Komeetta on sirkumpolaarinen (pysyttelee horisontin yläpuolella koko vuorokauden) aina 28.5 asti, jolloin se nousee kello 0.16. Tampereella.

Toukokuun 31. päivänä komeetta on perihelissään ja vain 0,25 au etäisyydellä Auringosta. Etäisyys Maahan ei ole suuren suuri, sillä se on vain 0,87 au. Tässä vaiheessa komeetta nousee horisontista kello 2.31 ja Aurinko hetkeä myöhemmin, joten ennakoidusta kirkkaudesta V_m=-5 ei juurikaan ole hyötyä komeetan näkemisen suhteen.

Perihelin aikaan komeetta näkyy niin lähellä Aurinkoa, että sen havaitseminen on jo mahdotonta. Kuva © Kari A. Kuure.

Perihelin jälkeen komeetta ei enää näy Suomessa yön pimeimpinä hetkinä. Kesäaikana se on vain päiväaikaan horisontin yläpuolella ja syksyn tullessa komeetan kirkkaus on painunut havaittavuuden alapuolelle.

Havaintoja varten tästä linkistä voi laskea tarkat koordinaatit kullekin havaintosesssiolle. Huomaa, että sivun oletusarvona on maapallon keskipiste, joten jos halua toposentriset koordinaattit, joudut syöttämään ne ohjelmalle.

https://ssd.jpl.nasa.gov/horizons.cgi?find_body=1&body_group=sb&sstr=C/2019%20Y4

Jos joku onnistuu kuvaamaan komeettaa, niin Radiantti julkaisee mielellään nämä kuvat.

Kokouskutsu kevätkokoukseen

Tampereen Ursa ry:n sääntömääräinen kevätkokous pidetään 17. maaliskuuta 2020 kello 18.00 alkaen (Kaupinpuistonkatu 28, 33500 Tampere).

Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat kuten hyväksytään Toimintakertomus 2019, Tilinpäätös ja Tase 2019 sekä päätetään vastuuvapauden myöntämisesti tilivelvollisille.

Tampereella 16.2.2020
Hallitus

Hieno tulipallo tallentui videolle

Kari A. Kuure

Tampereen Ursan tähtitornilla taivasta valvovat kamerat tallensivat kovalevylle hienon tulipallon torstai-iltana (20.2.2020) kello 18.20.15 alkaen. Tulipallo oli näkyvissä noin 6 sekuntia. Ilmiö oli tämän vuoden kirkkain ja samalla myös hitain.

Videokuvasta yksittäiset kuvat yhdistettynä tulipallo näyttää erityisen komealta. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tulipallot ovat avaruudesta maapallon ilmakehään syöksyviä kappaleita, useimmissa tapauksessa kiviä. Ne eroavat tavallisista meteoreista siinä, että valoilmiön aiheuttanut kivi on tavallista massiivisempi. Tavalliset meteorit aiheutuvat muutaman gramman tai ehkä muutaman sata gramman massaisista kappaleita, mutta tulipallojen massat vaihtelevat muutamasta kilosta muutamaan sataan kiloon tai joskus, hyvin harvoin, vieläkin massiivisempiin kappaleisiin.

Tunkeutuessaan ilmakehään, ilmakehä vastustaa kiven putoamista. Ilma kappaleen edessä kompressoituu, kuumenee muutamaan tuhanteen asteeseen ja sulattaa ja höyrystää kiven pintamateriaalia. Useimmat avaruudesta tulevat kivet ovat rakenteeltaan jonkin verran huokoisia. Kompressoitunut ilma tunkeutuu kiven huokosiin ja nostaa paineen korkeaksi. Korkea paine pirstoo kiven pieniksi kappaleiksi ja ne edelleen vielä pienemmiksi kappaleiksi. Yleensä lopulta koko kivi on pirstoutunut ja höyrystynyt ilmalennon aikana.

Yllä oleva video alkaa noin 6 sekuntia ennen tulipallon ilmaantumista. Video © Tampereen Ursa ry.

Joissakin tapauksissa kaikki kiviaines ei ehdi höyrystyä, kun putoaminen on ehtinyt noin 40 km korkeuteen. Tässä korkeudessa syöksyn nopeus on pudonnut jo niin hitaaksi, että kappaletta ympäröivän ilman lämpötila ja kompressio on pudonnut niin alas, että plasmaa eikä valoilmiötä ei enää synny. Tämän jälkeen vauhti hidastuu edelleen ja lopulta mahdollisesti jäljelle jääneet kappaleet putoavat maanpinnalle ilmakehän mahdollistavalla vapaan kappaleen putoamisnopeudella, yleensä noin 60 – 100 m/s.

Kiveä ympäröivän kuuman plasman vaikutus rajoittuu vain kiven pintakerrokseen. Avaruuden kylmyydessä kappaleen lämpötila saattaa olla hyvin alhainen, ja se ei ehdi nousta kovinkaan korkeaksi muutaman sekunnin ilmakehän läpäisyn aikana. Näin ei olekaan yllättävää, että maanhan pudonneet kivet voivat olla niin kylmiä, että keräävät itsensä ympärille huurrekerroksen, joka tietysti sulaa, kun kappale lämpiää lojuessaan maanpinnalla.

Maahan pudonneista kappaleista suurin osa on kiviä. Vain pieni osa, vain pari prosenttia, on rautaa ja nikkeliä sisältäviä ja saman verran kiveä ja metalleja sisältäviä. Meteoriittien mineraalivalikoima on varsin runsas mutta useimmissa on rautaa sisältäviä mineraaleja kuten oliviina. Kivet eivät siis kovinkaan helposti erotu maanpinnan kivistä ja niinpä niiden tunnistaminen voi olla todella vaikeaa.

Varmin todiste kiven kosmisesta alkuperästä on pinnan tumma väli ja selvät sulamisjäljet. Jos kivi on pirstoutunut maanpintaa törmätessään, voidaan havaita, että sulanut kuori on vain muutaman millimetrin vahvuinen. Maankivien kanssa samankaltaisuus tekee myös meteoriittien tunnistamisen ja löytämisen vaikeaksi. Muutamassa vuodessa sulanut pinta rapisee pois, jolloin ei ole mitään tunnistettavaa merkkiä kiven alkuperästä, jos sellaiseen vaikka sattuisi törmäämään.

Tulipallojen ratoja määrittää Ursan Tulipalloryhmä. Eri valokuvista ja videoista määritetään kolmiomittauperiaatteella ilmakehään syöksyneen kappaleen rata ja laskelmilla, sekä meteorologisten havaintojen avulla pyritään määrittämään mahdollisien pudokkaiden sijainti. Vaikka havainnot olisivat hyviä, niin valitettavan harvoin maastosta löydetään meteoriitteja muutoin kuin aivan sattumalta kiviaidasta tai saunan kivijalasta. Silti maastossa kulkiessaan on syytä pitää silmänsä auki ja tutkiskella vähän lähemmin kaikki erikoisen näköiset kivet, varsinkin jos niissä on tumma, lasittunut kuori.