Meteori – valoilmiön synty

KAK –Näin loppukesästä meillä on mielenkiintoinen mahdollisuus tehdä havaintoja kirkkaista meteoreista tai jopa bolideista (joita kutsutaan tulipalloiksi). On kuitenkin yllättävää, että nykypäivänä yleinen tietoisuus meteori-ilmiön syntytavasta on edelleen lähes keskiaikainen. Tämän tästä mediassa kerrotaan valoilmiön syntyvän kitkan vaikutuksesta. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta kuin kitka, jolla on korkeintaan hyvin marginaalinen vaikutus ilmiössä. Jos kyse olisi vain ilmakehän ja avaruudesta saapuvan kappaleen välisestä kitkasta, käytännössä emme näkisi koskaan meteoreja taivaalla.

Perseidien parvessa näkynyt meteori vuonna 2014. Kuva Kari A. Kuure.

Meteori-ilmiön taustalla on kohtuullisen monimutkainen vuorovaikutus useiden erilaisten fysiikan ilmiöiden kesken. Avaruudesta saapuvan kappaleen (oli se sitten kiveä tai rautaa, iso tai pieni) ja ilmakehän välinen vuorovaikutus alkaa jo paljon korkeammalla kuin vasta valoilmiön tuottamalla korkeudella, hieman yli 100 km maanpinnasta.

Saapuvien kappaleiden suhteellinen nopeus Maahan nähden on 11 – 72 km/s. Tämä on noin 40 – 250 -kertainen äänennopeuteen verrattuna yli 100 km korkeudella. Äänennopeus on se luonnollinen nopeus, jolla painevaikutus etenee kaasussa ja se riippuu lähinnä lämpötilasta, ei ilman tiheydestä.

Mitä sitten tapahtuu kun kappale kulkee ilmakehässä moninkertaisella äänennopeudella? Suuresta nopeudesta johtuu, että meteoroidin edessä ilma kompressoituu ja sen seurauksena adiabaattisesti lämpenee. Ilmiö on sama kuin polkupyörän pumpussa, jossa kompressoitunut ilma lämmittää pumpun kuoren sitä kuumemmaksi mitä nopeammin pumppaa.

Ilman kompressoitumien johtaa sokkiaallon syntymiseen liikesuunnassa saapuvan kappaleen etupuolella. Tästä seuraa voimakas lämpötilan nousu, joka puolestaan johtaa kaasun ionisoitumiseen plasmaksi. Lämpötila kohoaa useisiin tuhansiin asteisiin, lämpötilaan, joka vastaa suunnilleen Auringon pintalämpötilaa. Korkea lämpötila höyrystää (ablaatio) ohuesti meteoroidin pintakerrosta ja ionisoituneiksi alkuaineiksi. Tapahtuma on sen verran nopea, että lämpö ei ehdi syvemmälle meteoroidiin, vaan se jää siihen lämpötilaan, joka sillä oli avaruudessa.

Korkeassa lämpötilassa plasmassa ja metallihöyryssä tapahtuu rekombinaatioita, elektronit asettuvat atomeja kiertäville orbitaaleille irrotakseen jälleen hetken kuluttua. Vapautunut energia emittoituu valona kustakin atomista ja elektronikuoresta omalla tunnetulla aallonpituudella. Näin jatkuu niin kauan kunnes meteoroidin nopeus on alentunut riittävästi, jotta ionisoivaa plasmaa ei enää synny. Tällöin meteoroidin liike muuttuu vapaaksi putoamiseksi, johon vaikuttavat ilmakehän virtaukset (tuulet) ja kappaleen aerodynaamiset ominaisuudet.

Jos olet joskus havainnut kirkasta meteoria tai bolidia, olet saattanut havaita sen olevan värillinen. Väri johtuu meteori-ilmiössä vaikuttavista alkuaineista. Yleensä valkoiselta näyttävät meteorit syntyvä kappaleista, joissa on runsaasti rautaa. Radan (Fe I) emissio tapahtuu kymmenillä eri aallonpituuksilla näkyvän valon aallonpituudella ja rauta on yleinen alkuaine lähes kaikissa meteoroidityypeissä.

Toinen yleinen meteoriväri on vihertävä. Vihreää emittoituu magnesiumista (Mg I / 516,7 nm) ja hapesta (O I / 557,7 nm). Happeahan ilmakehässä on jo valmiiksi, joten sen spektriviivoja näkyy kaikissa meteorien spektroskooopisissa havainnoissa. Usein meteori on myös keltainen, silloin kyse on natriumista (Na I / 589,0 nm ja 589,6 nm) ja siniset sävyt syntyvät kalsiumista (Ca I / 422,7 nm ja Ca II / 393,4 nm ja 396,8 nm). Kirkkaan meteorit jättävät jälkeensä usein hehkuvan vanan, joka usein näyttää punaiselta. Värin aiheuttaa jälleen happi (O I / 630,0 nm ja 636,4 nm), joka säteilee kahdella eri aallonpituudella. Vana katoaa suhteellisen nopeasti (kesto < 10 sekuntia) ionisoituneen kaasun kadotessa.

Meteorien havaitseminen

Meteoreja voi havaita visuaalisesti, joskus näin tapahtuu aivan satunnaisesti. Vuosittain kuitenkin havaitaan useita runsasmeteorisia meteoriparvia, joita harrastaja ja ammattilaiset havaitsevat säännöllisesti. Suomen sääolosuhteista johtuen vain pari kolme parvea on käytännössä säännöllisesti havaittavissa. Tällöinkin aina sääolosuhteista johtuen ne voivat jäädä näkymättä. Näin ollen havaintoja ei suinkaan kannata tehdä vain maksimin ajankohtana vaan käyttää jokainen selkeä yö havaintoihin meteoriparven esiintymisaikana. Meteoreihin erikoistunut harrastaja metsästää meteoreja ympäri vuoden lähinnä taivaskameroita hyväksi käyttäen.

Ursan julkaisemassa vuosikirjassa, esimerkiksi ”Tähdet 2026” on julkaistu luettelo Suomessa havaittavissa olevista meteoriparvista. Suurin osa parvista on kuitenkin vähämeteorisia, joiden havaitseminen kannattaa jättää kameroiden tehtäväksi.

Vain muutama parvi on sellainen, joka oikeasti on havaittavissa visuaalisesti. Perseidien parvi, jonka maksimi on elokuun 13. päivän tietämillä (ajankohta vaihtelee hieman vuosittain), on yksi harvoista parvista jota voi ja kannattaakin havaita visuaalisesti. Parvi on ensimmäinen porras meteorien havaitsemisessa, sillä jos sää on selkeä, meteorien näkyminen on varmaa. Olen kirjoittanut aikaisemmin parven synnystä ja visuaalisesta havaitsemisesta ja valokuvaamisesta kahdessa Radianttissa julkaistussa artikkelissa. Linkit näihin artikkeleihin ovat tässä:

https://radiantti.blogspot.com/2023/07/havaintovinkki-katso-meteoriparvea.html

https://radiantti.blogspot.com/2017/08/perseidien-meteoriparvi-maksimissaan.html

Meteorien visuaalinen havaitseminen on aina sykähdyttävää, mutta silloin ei jää mitään dokumenttia muistiinpanojen lisäksi. Näin ollen valokuvaaminen ja tai videon ottaminen voi olla seuraava askel harrastuksessasi.

Useat meteoriharrastajat ovat siirtyneet välineelliseen havaitsemiseen. Heidän kiinteät taivaskamerat kuvaavat joka yö taivasta. Niiden tallenteista on sitten mahdollisuus etsiä monenlaisia ilmiöitä, joukossa meteoreja ja tulipalloja. Kiinteän aseman etuja on se, että niistä saatua aineistoa on mahdollisuus käyttää tieteellisessä tutkimuksessa hyödyksi. Tällaisia esimerkkejä on suomalaisten havaitsijoiden saavutuksista melkoinen joukko. Suomi oli ensimmäisiä maita, joissa harrastajien automaattiset tulipallokamerat muodostivat lähes koko maan kattavan havaintoverkon. Se on ollut yksi syy siihen, että suomalaisia tutkijoita ja harrastajia on pyydetty mukaan useisiin kansainvälisiin meteoriittien etsintä- ja ratalaskentaprojekteihin.

Usein kuitenkin kaupunkioloissa kiinteän taivaskameran rakentaminen voi olla lähes mahdotonta tai täytyy tehdä ainakin joitakin kompromisseja esimerkiksi kameran sijoittelun suhteen. Tällöin saattaa olla parempi rakentaa itselle liikkuva järjestelmä, jonka voi helposti vielä sopivalle, vähän valosaasteiselle tai jopa mahdollisimman pimeälle paikalle. Paikka voi olla vaikkapa syrjäinen parkkipaikka tai metsäaukio, lähes mikä tahansa paikka kelpaa väliaikaiseksi havaintopaikaksi.

Välineistö ei ole välttämättä kovinkaan kallis hankinta. ZWOn edulliset ASI-sarjan kamerat toimivat hyvin myös meteorien valokuvaamisessa. Kameroita on monokromaattisella ja värillisellä kennolla varusteltuja. Monokromaattiset ovat herkempiä kun värilliset, mutta värillisillä saa tallennettua meteorin värin, joka voi olla etu, jos yritetään määrittää meteoroidin mineraaleja. Budjetin salliessa olisi tietysti mahdollisuus hankkia molemmat kameratyypit tai jopa rinnakkaiset mallit, jolloin havainnot voi tehdä molemmilla kameroilla samaan aikaan.

Sarjan kameroihin on myös saatavilla valovoimaisia ja lyhytpolttovälisiä (laaja kuvakenttä) objektiiveja. Joidenkin mallien mukana tällainen objektiivi voi olla ilman erillistä tilausta. Tarkista kuitenkin, että objektiivi tulee pakkauksessa mukana. Se soveltuu hyvin meteorien kuvaamiseen. Jos et ole tyytyväinen kameran mukana tulevaan objektiiviin, voit aina hankkia sopivamman mallin. Kameran mukana tulevassa sovitteessa on SC-kierre, joka on yleinen videokameroiden objektiiveissa käytetty kierre.

Useissa ASI-kameroissa on sopiva kierre kameran kiinnittämiseen esimerkiksi kamerajalustaan. Liikkuvan havaintoaseman rakentamisessa se on nopea tapa pystyttää laitteisto. Kameran ja jalustan lisäksi tarvitset kannettavan tietokoneen (läppäri). Nyt sinulla on lähes käyttövalmis siirrettävä meteoriobservatorio, vain ohjelmisto puuttuu.

ZWOn ASIStudio-ohjelmiston avautuva sivu, josta voi valita sopivan kuvausohjelmiston tai toiminnon. 

ZWOn ohjelmisto ASI-kameroille on ladattavissa yhtiön nettisivuilta ilmaiseksi ja ohjelma toimii yleisimmillä käyttöjärjestelmillä (Win, Linux, ja MacOS) pöytäkoneissa tai läppärissä. Ohjelma on itse asiassa hyvin monipuolinen astrokuvauksen ohjelmistopaketti alkaen Kuun, planeettojen, syvätaivaan kuvaamisesta ja sillä voi myös käsitellä kuvattuja tiedostoja (pinota) sekä ohjata seurantaa että muuttaa videoformaatteja.

ASIStudio https://www.zwoastro.com/software/asistudio/

...

Artikkelia ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä ZWOn kanssa.

 

Tulipallo taivaalla

KAK – Sunnuntai-iltana (19.10.2025) havaittiin laajalti etelä ja Keski-Suomessa kirkas tulipallo, jonka bolidivaihe oli kirkkaudeltaan suunnilleen m_v= –12, siis kutakuinkin täysikuun kirkkauden veroinen. Tulipallo oli väriltään vihertävä.

Tämä kuva on koottu videotalleenteen 14 kuvasta, jonka verran eri kuvia tallentui tulipallon kiitäessa taivaalla. Kuva© Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Ursa tulipallotyöryhmän mukaan kyseessä oli suunnilleen noin 10 kg massainen avaruuden syvyyksistä tullut kappale, joka hyvin todennäköisesti on pudottanut myös kiviä maanpinnalle. Maahan päätyneiden meteoriittien yhteismassa voisi olla noin 3 kg, sillä saapuva kappale yleensä pirstoutuu useaksi pienemmäksi kappaleeksi.

Jos pudokkaita syntyi, niin niitä pitäisi etsiä Kokkolan eteläpuolelta Pietarsaaren tai Pedersören kunnasta. Kivien löytäminen näin sulanmaan aikana on vaikeaa, joten tarvitaan todella hyvää onnea löytöjen tekemiseen.

Tulipallo tallentui myös Tampereen Ursan pohjoiskameran videoon. Oheinen kuva on videosta tehty yhdistelmäkuva noin 14 ruudusta. Pimeänaikaa videokameroiden valotusaika on pitkä, joten tallenteessa on pieniä taukoja ennen seuraavaa kuvaa. Pitkän valotusajan aikana tulipallon on edennyt joten kuvasta muodostuu hieman helminauhamainen.

Tampereen Ursa YouTbe-kanavalla on myös video tästä tapahtumasta.

 

Japanilainen tähtitieteilijä havaitsi kirkkaan välähdyksen Kuussa

Japanilainen tähtitieteilijä ja tähtiharrastaja Daichi Fujii havaitsi Kuussa 23. helmikuuta kello 20.14.30,8 kirkkaan välähdyksen Kuun eteläisellä pallonpuoliskolla. Se syntyi pienehkö meteoroidin törmättyä Kuun pintaan. Törmäyksessä syntyy kraatteri, joka on mahdollista havaita Kuuta kiertävillä luotaimilla. Toistaiseksi kraatteria ei vielä ole onnistuttu tunnistamaan.

Ensimmäisellä kuvauslaitteistolla otettu kuva törmäyksestä. Kuvakaapaus Daichi Fujii Twitter-tilillään julkaisemasta videosta. 

Kuuhun, samoin kuin Maahan, törmää jatkuvana virtana pieniä ja hieman suurempiakin meteoroideja. Maan ilmakehässä saapuvat kivet aiheuttavat meteoreiksi nimettyjä valoilmiöitä, joita varmasti jokainen meistä on joskus nähnyt, jos tähtitaivaalle hieman pitempään katselee etenkin meteoriparvien maksimin aikaan. Satunnaisiakin meteoreja näkyy silloin tällöin.

Kuussa ei ole ilmakehää, joten meteoreita siellä ei esiinny. Kaikki törmäävät kappaleet tulevat pintaan kosmisella nopeudella, joka voi olla jopa 72 km/s. Tällaisella nopeudella saapuvat myös Leonidien meteoriparven kappaleet marraskuussa. Kuuhun törmäävistä kappaleista hieman massiivisemmat aiheuttavat näkyvät plasmapallot yleensä alle sekunniksi. Törmäys roiskauttaa kuuperää jonkin verran, joista suurin osa putoaa takaisin pinnalle hyvin nopeasti, jolloin syntyy kraattereiden ympärillä näkyvät vaaleat säteet. Aikaisemmissa tutkimuksissa jo noin kahden kilogramman massainen kivi voi aiheuttaa selvästi näkyvän törmäyspilven.

Toisella kuvauslaitteistolla kuvattu törmäys. Kuvakaapaus Daichi Fujii Twitter-tilillään julkaisemasta videosta.

Osa aineesta sinkoutuu kuitenkin avaruuteen ja voi pudota Maahan ja aiheuttaa meteorin tai tulipallon ja joskus jopa Kuusta peräisin olevaa ainetta päätyy maanpinnalle asti. Tällä hetkellä tunnetaan 59 luetteloitua (Wikipedia) Kuusta tullutta meteoriittia. Tosin kirjallisuudessa ja netissä liikkuu tieto, jonka mukaan Kuusta tulleita kiviä olisi jopa yli 120 kappaletta.

Daichi Fujii tekee havaintoja kotonaan Hiratsukassa. Hän käyttää kahta kaukoputkea ja kameraa, jotta varmasti kaikki mahdolliset tapahtumat tallentuisivat. Tehtävä saattaa tuntua aika toivottamalta, mutta todellisuudessa törmäyksiä Kuuhun tapahtuu sen verran runsaasti, että vaikka kaikkein pienimmät (ja samalla runsaimmat) eivät näy kaukoputkella tai tallenteissa, niin tunnin aikana voi kuitenkin havaita jopa kahdeksan törmäystä. Toki suurin osa törmäyksistä on niin pieniä, että niistä ei uutisia sorvata, mutta silloin tällöin kirkkaampikin törmäys tallentuu kuviin.

Näkyvät törmäykset, vaikka ne ovatkin kaikista törmäyksistä suurimpia, auttaa tutkijoita märittämään maapallon radan tuntumassa liikkuvan meteoroidivuon tiheyden ja ainemäärän. Lisäksi Kuun törmäyskraatterien määrä pinta-alayksikköä kohti kertoo pinnan iästä, kun tiedetään törmäävien kappaleiden vuon ominaisuudet.

 

Erittäin kirkas tulipallo tallentui videolle

Kari A. Kuure

Lauantai-iltana 7.11.2020 kello 23.27.00 rävähti lähellä läntistä horisonttia hyvin kirkas bolidi eli tulipallo. Se ehti olla Tampereen horisontin yläpuolella vain 4 sekunnin ja mutta valaisi taivaan hyvin laajalti. Myös muualta Suomesta saatiin havaintoja, Kyyjärvellä ja Kemiönsaaressa se tarttui myös videolle.

Yhdistelmä videon yksittäisistä kuvista, jolloin bolidin koko reitti tulee näkyviin. Bolidi on keskialueen kahden kuusen välissä ja huomaa myös hyvin kirkas taivas, lähes kuin päivällä. Kello 23.27.00 on jo täysin pimeää normaalisti. Kuva © Kari A. Kuure.

Tämän suuruusluokan bolidit ovat harvinaisia. Ruotsissa kuitenkin koettiin aivan toisen luokan bolidi, sillä se aiheutti myös voimakkaan ääni-ilmiön, kuin suihkukone olisi lentänyt taivaan halki. Ruotsissa säätila oli kuitenkin pilvinen, joten useimmat havaitsijat näkivät vain pilvipeitteen yhtäkkisen kirkastumisen ja siihen liittyvän äänen.

Norjassa ja Tanskassa sää oli hivenen parempi ja bolidi tallentuikin kaikkiaan kuudelle eri kameralle, kolme Norjassa ja kolme Tanskassa.

Tätä kirjoittaessani suomalaisista havainnoista on alustavat tiedot käytettävissä. Sen sijaan Norsk Meteornettverk on saanut jo laskettua tarkan radan meteoroidille ja sen mukaan avaruudesta tullut kappale lähesty Maata suunnassa 29,1° (suunnilleen SSW → NNE). Sen lähestymiskulma maanpintaan nähden oli jyrkkä, laskelmien mukaan noin 82,5°. Nopeutta kappaleella oli 23,9 km/s. Valoilmiö alkoi noin 88,1 km korkeudella ja se sammui noin 15,9 km korkeudella. Ursan tulipalloryhmän alustavat laskelmat ovat samansuuntaisia mutta hieman epätarkempia, johtuen siitä, että Esko Lyytisen käytettävissä oli vain kaksi videota.

Norjalaiset kokosivat useiden videoiden kuvat ja määrittivät niiden perusteella määrittivät bolidin alku- ja loppupaikat. Se on vektorien yhdistymispisteessä. Kuva © Norsk Meteornettverk. 

Tampereella valoilmiö alkoi samoin kuin muuallakin 88 km korkeudella mutta pudottuaan noin 40 km korkeuteen, horisontti esti näkyvyyden. Larvikissa (Norja) kappaleen putoamista voitiin seurata aina noin 15 km korkeuteen asti.

Norjalaiset laskivat Maata lähestyneen meteoroidin radan, joka on piirretty kaavioon vihreällä/punaisella. Kuva © Norsk Meteornettverk.

Toistaiseksi ei tiedetä, kuinka isosta kappaleesta oli kysymys ja jäikö siitä jotakin jäljelle? Jos jokin kivi maahan asti on pudonnut, niitä pitäisi etsiä Sala-nimisen kaupungin eteläpuolelta Västeråsin kunnan pohjoispuolelta. Alue on osittain maanviljelysseutua ja siellä on myös metsiä. Näin ollen hyvällä onnella joku maanviljelijä huomaa pellollaan oudon kiven ja toimittaa sen tutkittavaksi.

Hieno tulipallo tallentui videolle

Kari A. Kuure

Tampereen Ursan tähtitornilla taivasta valvovat kamerat tallensivat kovalevylle hienon tulipallon torstai-iltana (20.2.2020) kello 18.20.15 alkaen. Tulipallo oli näkyvissä noin 6 sekuntia. Ilmiö oli tämän vuoden kirkkain ja samalla myös hitain.

Videokuvasta yksittäiset kuvat yhdistettynä tulipallo näyttää erityisen komealta. Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tulipallot ovat avaruudesta maapallon ilmakehään syöksyviä kappaleita, useimmissa tapauksessa kiviä. Ne eroavat tavallisista meteoreista siinä, että valoilmiön aiheuttanut kivi on tavallista massiivisempi. Tavalliset meteorit aiheutuvat muutaman gramman tai ehkä muutaman sata gramman massaisista kappaleita, mutta tulipallojen massat vaihtelevat muutamasta kilosta muutamaan sataan kiloon tai joskus, hyvin harvoin, vieläkin massiivisempiin kappaleisiin.

Tunkeutuessaan ilmakehään, ilmakehä vastustaa kiven putoamista. Ilma kappaleen edessä kompressoituu, kuumenee muutamaan tuhanteen asteeseen ja sulattaa ja höyrystää kiven pintamateriaalia. Useimmat avaruudesta tulevat kivet ovat rakenteeltaan jonkin verran huokoisia. Kompressoitunut ilma tunkeutuu kiven huokosiin ja nostaa paineen korkeaksi. Korkea paine pirstoo kiven pieniksi kappaleiksi ja ne edelleen vielä pienemmiksi kappaleiksi. Yleensä lopulta koko kivi on pirstoutunut ja höyrystynyt ilmalennon aikana.

Yllä oleva video alkaa noin 6 sekuntia ennen tulipallon ilmaantumista. Video © Tampereen Ursa ry.

Joissakin tapauksissa kaikki kiviaines ei ehdi höyrystyä, kun putoaminen on ehtinyt noin 40 km korkeuteen. Tässä korkeudessa syöksyn nopeus on pudonnut jo niin hitaaksi, että kappaletta ympäröivän ilman lämpötila ja kompressio on pudonnut niin alas, että plasmaa eikä valoilmiötä ei enää synny. Tämän jälkeen vauhti hidastuu edelleen ja lopulta mahdollisesti jäljelle jääneet kappaleet putoavat maanpinnalle ilmakehän mahdollistavalla vapaan kappaleen putoamisnopeudella, yleensä noin 60 – 100 m/s.

Kiveä ympäröivän kuuman plasman vaikutus rajoittuu vain kiven pintakerrokseen. Avaruuden kylmyydessä kappaleen lämpötila saattaa olla hyvin alhainen, ja se ei ehdi nousta kovinkaan korkeaksi muutaman sekunnin ilmakehän läpäisyn aikana. Näin ei olekaan yllättävää, että maanhan pudonneet kivet voivat olla niin kylmiä, että keräävät itsensä ympärille huurrekerroksen, joka tietysti sulaa, kun kappale lämpiää lojuessaan maanpinnalla.

Maahan pudonneista kappaleista suurin osa on kiviä. Vain pieni osa, vain pari prosenttia, on rautaa ja nikkeliä sisältäviä ja saman verran kiveä ja metalleja sisältäviä. Meteoriittien mineraalivalikoima on varsin runsas mutta useimmissa on rautaa sisältäviä mineraaleja kuten oliviina. Kivet eivät siis kovinkaan helposti erotu maanpinnan kivistä ja niinpä niiden tunnistaminen voi olla todella vaikeaa.

Varmin todiste kiven kosmisesta alkuperästä on pinnan tumma väli ja selvät sulamisjäljet. Jos kivi on pirstoutunut maanpintaa törmätessään, voidaan havaita, että sulanut kuori on vain muutaman millimetrin vahvuinen. Maankivien kanssa samankaltaisuus tekee myös meteoriittien tunnistamisen ja löytämisen vaikeaksi. Muutamassa vuodessa sulanut pinta rapisee pois, jolloin ei ole mitään tunnistettavaa merkkiä kiven alkuperästä, jos sellaiseen vaikka sattuisi törmäämään.

Tulipallojen ratoja määrittää Ursan Tulipalloryhmä. Eri valokuvista ja videoista määritetään kolmiomittauperiaatteella ilmakehään syöksyneen kappaleen rata ja laskelmilla, sekä meteorologisten havaintojen avulla pyritään määrittämään mahdollisien pudokkaiden sijainti. Vaikka havainnot olisivat hyviä, niin valitettavan harvoin maastosta löydetään meteoriitteja muutoin kuin aivan sattumalta kiviaidasta tai saunan kivijalasta. Silti maastossa kulkiessaan on syytä pitää silmänsä auki ja tutkiskella vähän lähemmin kaikki erikoisen näköiset kivet, varsinkin jos niissä on tumma, lasittunut kuori.