Marsin oppositio 2020

Kari A. Kuure 

Lähestymme Marsin oppositiota, joka on näkyvyydeltään parhain ainakin seuraavaan 15 vuoteen ja joka on parempi kuin elokuussa 2018 nähty oppositio. Näin ollen tähtiharrastajien mielenkiinto pitäisikin kohdistua juuri Marsiin, sillä tämän syyskauden jälkeen joudumme odottelemaan pitkään vähintään yhtä hyvää oppositiota.

Marsin oppositiot toistuvat keskimäärin 26 kuukauden välein. Koska Marsin rata on yllättävä soikea, opposition aikainen etäisyys Maan ja Marsin välillä vaihtelee kertoimella 2. Tästä syystä jotkut oppositiot ovat parempia kuin toiset, sillä mitä lähempänä Mars on sitä paremmin ja tarkempia havaintoja pystymme siitä tekemään.

Marsin oppositiot vuosina 2003 – 2029. Kuva © Kari A. Kuure.

Tätä kirjoittaessani, parhain havaintohetki on jo takana päin, sillä Maan ja Marsin välinen etäisyys oli lyhyimmillään 6.10.2020 kello 17.17. Etäisyyttä oli silloin 62,07 miljoonaa km ja Mars näkyi 22,6 kaarisekunnin kokoisena. Kirkkauttakin oli riittävästi -2,6^m.

Tulevan opposition aikaa nämä samat luvut ovat: etäisyys 62,89 miljoonaa km, näennäinen koko 22,3 kaarisekuntia ja kirkkaus -2,6^m. Erot näiden kahden tapahtuman välillä ei ole suuren suuri, joten havaintoja tulisikin tehdä jokaisena selkeänä yönä.

 

Oppositio, mikä se on?

Opposition nimestä jo voi päätellä sen, että sillä on jotain tekemistä vastapuolen tai vastakkaisen asian kanssa. Tässä tapauksessa kyse on jonkin kohteen sijaintia taivaalla siten, että se on vastakkaisella puolella taivasta kuin Aurinko.

Marsin tai minkä tahansa ulkoplaneetan oppositio tarkoittaa siis sitä, että linja Auringosta Maan kautta kohdeplaneettaan on suora. Yleensä näin tapahtuu, kun samalle suoralle asettuvat näiden kolmen kappaleen keskipisteet. Usein kuitenkin planeetta on ekliptikan (Maan ratataso Auringon ympäri) pohjois- tai eteläpuolella.

Tilanne kuitenkin muuttuu jonkin verran, kun tarkastellaan tilannetta havaintojen kannalta. Maapallo on kolmiulotteinen kappale ja yksikään havaitsija ei ole perustanut observatoriotaan maapallon keksipisteeseen. Tällöin kuvaan mukaan tulee ilmiö nimeltään parallaksi. Se saattaa tuntua tutulta muista yhteyksistä tähtitieteessä.

Tässä tapauksessa se ilme siten, että maapallolta erikohdista samanaikaisesti havaittuna esimerkiksi Marsin paikka näyttääkin poikkeavan toisistaan, kun planeetalle määritetään koordinaatit missä se juuri sillä hetkellä sijaitsee. Tällä kertaa Marsin maksimiparallaksi on peräti 21 kaarisekuntia, muissa oppositioissa se poikkeaa hieman tässä riippuen planeetan etäisyydestä.

Jos opposition ajankohta on ilmoitettu esimerkiksi maapallon suhteen (käytännössä siis maapallon keskipisteen suhteen) se ei tarkoita havaitsijakohtaista, toposentristä oppositiota, joka poikkeaa ilmoitetusta jonkin verran. Onko poikkeamalla sitten mitään käytännön merkitystä harrastajille, onkin sitten jo aivan toinen kysymys. Ammattilaiset joutuvat ottamaan sen huomioon kuvauksiaan suunnitellessa.

Marsin parallaksi. Kuva © Kari A. Kuure.

Oppositio, milloin se on?

Opposition ajankohdaksi on ilmoitettu 14.10.2020 kello 02.20 Suomena aikaa. Kun laskee opposition ajankohtaa erilaisilla tähtikartta- ja planetaario-ohjelmilla, saa tulokseksi hieman toisistaan poikkeavia tuloksia, riippuen siitä millaista tarkkuutta ohjelmat käyttävät.

Tein vertailuja muutaman ohjelman kesken ja tulokset olivat hämmästyttäviä sen vuoksi, että ne kaikki antoivat aivan eri tuloksen. Vertailussa mukana olivat: RedShift 8, Starry Nigth 8 Entusiast, Occult v. 4.10.1, Mobile Observatory Pro (Android), Mobile Observatory (Android),  SkySafari 6 Pro (Android) ja SkySafari 6 Plus. Tulokset alla olevassa taulukossa.

Ohjelma	Opposition ajankohta	Toposentrinen oppositio
RedShift 8	13.10.2020 kello 19.19	15.10.2020 kello 00.08
Starry Night 8 Entusiast	13.10.2020 kello 23.00	15.10.2020 kello 00.01.40
Occult v. 4.10.1	14.10.2020 kello 02	-
Mobile Observatory Pro	15.10.2020 kello 00.11	15.10.2020 kello 00.02
Mobile Observatory	15.10.2020 kello 00.16.48	15.10.2020 kello 00.02
SkySafari 6 Pro	14.10.2020 kello 05.07.57	15.10.2020 kello 00.10.00
SkySafari 6 Plus	14.10.2020 kello 04.55.28	14.10.2020 kello 23.55.20

 

Kuten nähdään, laskennallinen opposition ajankohta vaihtelee hyvin laajasti. Ilmeisesti se selittyy ohjelmien algoritmeilla, toiset laskevat tarkemmin kuin toiset. Toposentrisen opposition laskemiseen käytin kunkin ohjelman ilmoittamaan rektaskensiota. Ne on yleensä ilmoitettu vähintään 0,1 kaarisekunnin tarkkuudella, joku ohjelma jopa 0,01 kaarisekunnin tarkkuudella. Näin ollen toposentrinen oppositio tapahtuu silloin kun Auringon ja Marsin rektaskensioiden ero on tasan 12 tuntia. Retaskensiot molemmille kohteille kuitenkin muuttuvat sen verran hitaasti, että opposition ajankohdaksi riittää hyvin minuutin tarkkuus.

Käyttämistäni ohjelmista Occult näyttää laskevan tarkimmin ilmoitettuun opposition ajankohtaan verrattuna. Tämä voi olla pelkästään sattumaa, sillä ohjelma ilmoittaa ajankohdan vain tunnin tarkkuudella, eli sen ilmoittama ajankohta kello 02 voikin tarkoittaa laskelman tuloksena väliä 01.30.01 – 02.29.59. Mobile Observatoryn molemmat versiot laskevat tarkimmin toposentrisen opposition ajankohdat. Eroa on vain muutama minuutti. Kaikki muut, paitsi Occult, myös yrittävät sitä, mutta tulos näyttää jäävän aika tavalla epätarkaksi. Ilmeisesti algoritmeja on lyhennetty aivan liikaa, jotta lopputulos olisi edes jossain määrin tarkka.

 

Marsin havaitseminen

Jos Marsia ei ole ehtinyt tai voinut havaita ennen sen oppositiota, niin nyt siihen kannattaisi panostaa. Mars Nousee illalla jo kello 18 jälkeen ja on etelässä kello 01.10 noin 34° korkeudella. Horisonttiin se vajoaa vasta aamuhämärissä. Näin ollen Marsia voi havaita hyvin monta tuntia yhden yön aikana, jos vain sää sen mahdollistaa.

Havaintovälineeksi pitäisi valita kaukoputki, sillä planeetan näennäisen koon pienuus (Ø 22,3”) vaatii jonkin verran suurennuskykyä. Esimerkiksi 100× suurennuksella, okulaarissa Mars näkyy 2230” kaarisekunnin kokoisena, eli suunnilleen 1,2× täysikuun kokoisena (paljain silmin). Näin suuren suurennuksen käyttäminen kuitenkin vaatii sen, että sää on hyvä ja havaintokeli on erinomainen. Jos näin ei ole, niin suurennusta täytyy vähentää, muutoin kuva ”kiehuu” aivan liiaksi.

Marsin valokuvaaminen onnistuu sellaiseltakin harrastajalta, joka ei ole kovinkaan paljoa kuvia ottanut, kaukoputken okulaarin läpi. Tällöin kamera, vaikkapa kännykkä, täytyy kiinnittää okulaariin tai sen pitimeen hyvin tukevasti, sillä valotusajoista tulee pitkiä. Sopivia kiinnityslaitteita on saatavana kaukoputkikauppiailta, esimerkiksi Ursasta. Menetelmä tunnetaan digiscopingina.

Valokuvaaminen onnistuu myös esimerkiksi järjestelmäkameran rungolla käyttäen kaukoputkea optiikkana. Silloin Marsin koko kuvassa määräytyy kaukoputken polttovälin mukaan ja se pitäisi olla aika pitkä. Tästä seuraa, että myös valovoima (aukkosuhde) pienennee ja valotuksista tulee pitkiä, joten seuranta on välttämättömyys.

Paras tapa kuvata Marsia on tietysti käyttäen kaukoputkea ja ccd-kameraa. Valitettavasti kovin monella harrastajallakaan ei ole käytettävissä näitä laitteita. Näin korona aikana Tampereen Ursassa yhdistyksenä emme pysty auttamaan asiassa, sillä emme voi järjestää minkäänlaisia kokoontumisia tähtitornilla tautiriskin vuoksi.

 

 

Kaukoputki-kurssi etänä

Tampereen Ursa ry järjestään kaukoputki-kurssin Internetissä alkaen torstaina 29. lokakuuta kello 18.00 ja opintoiltoja on kuusi, aina torstaisin.

Kurssi on tarkoitettu kaukoputken hankintaa suunnitteleville ja kaukoputken toiminnasta ja käyttämisestä kiinnostuneille.

Kurssilla käsitellään kaukoputken toimintaa, tarvittavia lisälaitteita ja annetaan opastusta ja suosituksia ensimmäisen kaukoputken hankintaan.

Kurssimaksu on 20 € (jäsenille 10 €) ja ilmoittautuminen sähköpostitse osoitteeseen kari.kuure@tampereenursa.fi.

Ilmoittautumisen jälkeen saat muutaman vuorokauden kuluessa ohjeet kurssimaksun maksamiseksi. Maksettuasi maksun, saat sähköpostiisi paripäivää ennen kurssin alkua ohjeet kuinka kurssia pystyy seuraamaan tavallisella nettiselaimella. Mitään ohjelma-asennuksia ei tarvita.

Lisätietoja kurssista löytyy Tampereen Ursan nettisivulta www.tampereenursa.fi

Uutuuskirja: Eksoplaneetat

Heikki Oja
Eksoplaneetat
Ursa ry 2020
Nid. 256 sivua
ISBN 978-952-5985-82-5

 

Kukapa ei olisi kuullut eksoplaneetoista, siis planeetoista, jotka kiertävät muiden tähtien kuin Auringon kiertoradoilla. Tällä hetkellä niitä tunnetaan pyörein luvuin noin 4 000 ja lisää löytöjä tehdään viikoittain. Näyttääkin siltä, että Linnunradassa eksoplaneettoja on paljon enemmän kuin tähtiä, ja se on paljon se.

Kuten arvata saattaa, eksoplaneettoja on hyvin erilaisia. Oman Aurinkokuntamme planeetatkin ovat erilaisia, varsinkin kun verrataan esimerkiksi Merkuriusta Jupiteriin. Samankaltaiset erot vahvistettuna kertoimella kymmenen on havaittavissa eksoplaneetoista ja tulevaisuus paljastaa aivan varmasti vielä enemmän erojen eri eksoplaneettojen välillä. Planeetat omassa Aurinkokunnassamme ovat teema ja eksoplaneetta ovat sen lukemattomat muunnelmat ja variaatiot.

Heikki Oja on paneutunut kirjassaan Eksoplaneetat näin muunnelmiin hyvin perusteellisesti. Äkkiseltään tuntuu kuin Heikki olisi lukenut jokaisen tutkimuksen, joka eksoplaneetoista on ikinä tehty. Näin ei tietystikään ole mutta aivan varmasti niitä luettuja tutkimuksia on hyvin paljon.

Eksoplaneettojen ominaisuudet, kuten koot, vaihtelevat suuresti. Samoin lämpötila laavaplaneetoista ikuisesti jäässä oleviin planeettoihin asti. Ilmakehän paksuus ja koostumus vaihtelee hyvin paljon, samoin vesipitoisuus: toiset ovat hyvin kuivia aavikkoplaneettoja ja toiset vesiplaneettoja, joista ei kuivaa maata löydy. Yksi erityinen eksoplaneettojen ryhmä on tutkijoiden suuren mielenkiinnon kohteena: maapallon kaltaiset (Maa v.2) tai hieman massiivisemmat supermaat. Niitä on huomattavan vaikea havaita, mutta siitä huolimatta niitäkin on löytynyt koko joukko, ei kuitenkaan niin paljoa kuin Jupiterin tai Neptunuksen koko luokaa olevia.

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja eroista Aurinkokuntaamme verrattuna on se, millaisilla radoilla eksoplaneetta kiertävät omaa tähteään. Etäisyys määrittelee hyvin monia eksoplaneettojen ominaisuuksista. Monet eksoplaneetat kiertävä radoilla, jotka ovat hyvin lähellä tähteään. Usein tällaisessa tapauksessa moniplaneettaisien järjestelmien kaikki kiertoradat mahtuisivat Merkuriuksen radan sisäpuolelle.

Tämänhetkistä tutkimusta rajoittaa se, että suurin osa tehdyistä löydöistä on tehty ylikulkumenetelmällä. Meistä katsottuna eksoplaneetan kulkiessa tähden editse, se himmentää tähden valoa aavistuksen verran. Ongelmat tässä tavassa havaita eksoplaneettoja on kahdenlaisia: Yleensä vain planeetan koko ja etäisyys tähdestä on mahdollista määrittää. Sen sijaan moni muu asia, kuten esimerkiksi planeetan massa jää selvittämättä. Ylikulkuja havaitsemalla on myös mahdollista havaita vain 1 – 2 % kaikista planeetoista, muut planeetat jäävät löytymättä tai ainakin niiden löytöjen määrä on huomattavasti vähäisempi. Tämä selittyy sillä, että muut menetelmät vaativat havaintoaikaa isoista kaukoputkista ja kuten tiedetään, näiden laitteiden havaintoajat ”ovat kortilla”.

Eksoplaneetat-kirja on hyvin perusteellinen. Se kertoo lähes kaiken sen, mitä eksoplaneetoista tiedetään, ja vieläpä hyvin ymmärrettävästi. Eksojen rinnalla myös oman Aurinkokuntamme planeettoja käsitellään siten, että se avaa uusia näkökulmia niiden ominaisuuksiin.

Kirjan ulkoasu on loistava. Kirjassa on erinomainen kuvitus ja luettavat luvut ovat lyhyitä, kerralla luettavia. Lisäksi kirjassa on varmasti saman verran tietolaatiokoita, jossa kerrotaan esimerkkejä kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Näin teoria puoli saa ”lihaa luiden ympärille”. Laaja liiteosa on myös mielenkiitoinen ja helposti saavutettava, sillä näiden asioiden löytäminen Internetin syvyyksistä ottaisi varmasti jokusen tovin.

Jälleen kerran kirjoittajan, kirjan taittajan (Heikki ja Arja Oja) ja Ursan (kustannustoimittaja Suvi Syrjä) yhteistyönä on syntynyt kirja, jota on helppo suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Kari A. Kuure

Tähtitieteen peruskurssi jäsenillassa

Tampereen Ursan perinteinen jäsenilta on joka tiistai kello 18. Näin pandemian aikana emme kuitenkaan kokoonnut tähtitornilla, vaan verkossa. Syyskauden aikana jäseniltojen ohjelmaa koostuu monista esitelmistä mutta myös kurssista. Tähtitieteen perusteet kurssi on jo vuosikausia ollut Tampereen Ursan kurssiohjelmassa ja monet sadat ihmiset ovat käyneet sen. Kurssi tietysti uudistuu kaiken aikaa ja nyt syyskaudella järjestettävä kurssi on omassa muodossaan täysin uusi. Tällä kertaa uutta on myös se, että kurssi on kaikille jäsenille ilmainen.

Orionin kaasusumu on yksi lähi,istä tähtiensyntymisalueista. Kuva ESO.

Entä jos et ole Tampereen Ursan jäsen? Ei hätää, vaikka emme avaa kurssia muille kuin jäsenillemme, sinulla on mahdollisuus liittyä Tampereen Ursa jäseneksi. Vieläpä puoleen hintaan, loppuvuodesta annamme jäsenmaksuun 50 % alennuksen ja tehtyäsi jäsenhakemuksen, voit heti liittyä kurssille.

Nettikurssi toimii siten, että viikoittaisessa jäsentiedotteessamme kerromme kurssin tunnuksen. Klikkaamalla sitä ja kirjoittamalla avautuvaan ikkunaan nimesi ja lähettämällä se kurssin alkaessa, liityt automaattisesti kurssille.

Ensimmäinen oppitunti pidetään 6. lokakuuta kello 18.00 alkaen ja yhden luennon kesto on noin 1 – 1,5 h. Luentoja on kaikkiaan viisi ja luennoitsijoina ovat kari A. Kuure ja Tomi Hyvönen.

Tervetuloa mukaan

Jäsenillat netissä syyskaudella

 Kari A. Kuure (kari.kuure@tampereenursa.fi)

Covid-19 epidemian vuoksi jäsenillat on siirretty toistaiseksi pidettäväksi etänä. Näin sen vuoksi, että tähtitornilla on vaikea pitää turvallisia etäisyyksiä ja ennen kaikkea tiloissamme ei käytännössä ole lainkaan ilmastointia. Tällaiset olosuhteet luovat hyvin otollisen tilanteen taudin leviämiselle, joten turhia riskejä on syytä välttää.

Jäsenillat pidetään, kuten aikaisempinakin talvina, tiistai-iltoina kello 18 alkaen. Kokoontuminen tapahtuu Google Meet -sovelluksella, joka kesän aikana on hallituksen kokouksissa todettu toimivaksi järjestelmäksi. Se on kaiken lisäksi erityisen helppo käyttää ja toimii mitä erilaisimmilla alustoilla, joten ainakaan teknisistä kysymyksistä jäseniltojen onnistuminen ei jää kiinni.

Mitä tarvitaan

Tarvitset kokoukseen osallistumiseksi toimivan tietokoneen, läppärin, tabletin tai vaikkapa puhelimen. Näihin kaikkiin on mahdollista ladata tai ottaa käyttöön nettiselain. Mitään lisäohjelmia ei tarvitse ladata. Nettiselaimista ainakin Chrome, Firefox ja Opera toimivat hyvin. Luultavasti mikä tahansa selain toimii, myös Linux- ja Android-käyttöjärjestelmissä.

Kuva 1.

Tarvitse myös osoitteen linkin, jota klikkaamalla pääset kirjautumissivulle (kuva 1). Linkki lähetetään sinulle viikoittaisessa jäsentiedotteessa sähköpostiisi ja sama linkki toimii viikosta toiseen.

Kirjautumissivulla (kuva 1) kirjoitat koko nimesi ko. kenttään ja lähetä pyyntö liittyä kokoukseen. Kokouksen koollekutsuja hyväksyy liittymisesi, jolloin yhteys kokoukseen syntyy.

Et tarvitse web-kameraa, etkä mikrofonia, ellet halua osallistua kokoukseen puhumalla. Mikrofonin tarvitset kommentoidaksesi tai kysymysten esittämiseksi. Jos sinulla on esimerkiksi kuulokemikrofoni, niin se on hyvä pitää kiinni esityksen aikana ja avata se vain silloin, kun esität kysymyksen tai kommentin. Näin toimen mikrofoniisi mahdollisesti kantautuvat taustaäänet eivät päädy muiden osallistujien kuultaviksi.

Valitettavan usein mikrofonit ovat keskustelun huonoin lenkki. Monissa tapauksissa esimerkiksi web-kameran tai läppärin mikrofonin äänen laatu on heikko ja siinä tapahtuu häipymistä ja puuroutumista. Puhelimen kaiutintoiminnolla voi esiintyä näitä samoja ongelmia. Paras tapa välttää näitä ongelmia on käyttää kuulokemikrofonia tai puhelimen handsfree-laitetta, jos sinulla sellainen on. Yleensä puhelimen mukana on tullut korvanappi-mikrofoni-yhdistelmä, jota voit kokeilla. Jos kuitenkin ääniongelma ei näillä keinoilla korjaannu, niin silloin paras ratkaisu on siirtyä Chat-tilaan kysymysten ja kommenttien esittämiseen. Tällä tavalla toimien et tarvitse edes (kuuloke)mikrofonia.

 

Meet-sovelluksen säätäminen

Jäsenillan seuraamista varten sinun ei tarvitse tehdä mitään säätöjä yhteyden muodostumisen jälkeen. Voit kuitenkin jossain määrin säätää sitä, miltä esitys ja muut osallistujat näkyvät. Kuvassa 2 on valikko eri säätöihin. Saat sen esille klikkaamalla päänäkymässä ruudun oikeassa alakulmassa olevaa kolmea pistettä. Nämä kolme pistettä näkyvät myös kuvassa 2.

Kuva 2.

Käytännössä valikosta voi valita vaihtoehtoja ”Koko näyttö” tai ”Muuta asetuksia”. Koko näyttö on tietysti itsestään selvä, joten siitä ei sen enempää. Mutta asetuksia valintaa klikatessa avautuu uusi ikkuna (kuva 3), josta voit muuttaa esityksen ja osallistujien näkymisasetuksia. Jos halut katsella vain esitystä, silloin valinta on ”Valokeila”. Jos haluat katsella esityksen lisäksi muita osallistujia, silloin valinta on ”Sivupalkki” ja ruudukkoon saat osallistujien kamerakuvat hieman isompana.

Kuva 3.

Kolmas mahdollisesti säätöä tarvitseva kohta on videon laatu. Sen voit valita kohdasta ”Asetukset”. Meet-sovelluksessa näyttää olevan videoiden laatu oletusarvoisesti varsin matala, joten valitsemalla parempi laatu (720p), videokuva ja esityskin toistuvat hieman tarkempana. Hitaalla yhteydellä tämä voi tosin tuottaa ongelmia pätkivänä kuvana.

Kuva 4.

Mikrofonin ja kameran päälle ja pois -kytkennät ovat päänäytön alareunassa keskellä (kuva 4). Mikrofoni on vasemmassa reunassa ja sitä klikkaamalla mikrofonisi avautuu. Jos käytätä kameraa, niin klikkaamalla oikeassa reunassa olevaa kameran kuvaa, saat sen päälle ja pois. Keskellä oleva puhelimen kuva puolestaan poistaa sinut istunnosta.

Kuva 5.

Päänäkymän yläreunassa on vielä valikko (kuva 5) joka kertoo mm. sen kuinka monta osallistujaa on kytkeytyneenä kokoukseen. Tässä valikossa tärkein kuvake on keskellä oleva kirjekupla. Sitä klikkaamalla saat Chat-tilan ruudun oikeaan reunaan. Voi kirjoitta tämä Chat-tilan alareunaan viestisi ja siihen vastaukset tulevat sen yläpuolelle, jos joku vastaa tai kirjoittaa oman kysymyksensä. Tämä tila on siis erityisen kätevä juuri jäsenillan-tyyppisissä kokouksessa, jolloin kysymys ei keskeytä esitystä.

Tulevaisuus

Tässäpä taisi ollakin kaikki oleelliset asiat jäsenillan onnistumiseksi. Kuinka kauan näitä jäseniltoja järjestetään tällä tavalla netissä, riippuu täysin Covid-19 -epidemian kehittymisestä ja tautitilanteesta. Jos jollakin on kysyttävää, niin vastaan mielelläni sähköpostitse.

Riippumatta epidemiasta, jäseniltojen nettiversio voi olla tulevaisuuden toimintamuoto jopa tornille kokoontumisen lisäksi. Samoin kurssit ja yleisöluennot voivat olla saatavissa netissä, kunhan opimme näitä työkaluja käyttämään sujuvasti. Itselläni on ajatuksena pitää tämän syksyn Kaukoputki-kurssi nettiversiona, mutta siitä sitten enemmän, kun tiedän itsekin enemmän.

 

ISSn ylikulku

Kansainvälinen avaruusalus näkyy yötaivaalla muutaman vuorokauden ajan. Siitä on helppo tehdä havaintoja jos vain tietää, milloin asema on horisontin yläpuolella. Ylilento kestää muutaman minuutin ja sen suunta  on eteläisen horisontin läheisyydessä lännestä itään.

ISSn ylikento 19.7.2020 kello 00.32 – 00.36.  Kuvan alareunassa olevat viirut ovat Jupiter ja sen vasemmalla puolella Saturnus. Kuva © Kari A. Kuure.

Seuraavassa taulukossa on lähipäiville ennusteita tulevista ylikuluista. Ajat ovat ISSn ollessa yli 10 ja 5 asteen korkeuksissa.

Pieni mahdollisuus nähdä komeetta paljain silmin

Kari A. Kuure

Vaikka C/2019 Y4 (ATLAS) komeetta tuottikin pettymyksen, pieni mahdollisuus nähdä paljain silmin näkyvä komeetta tarjoutuu parin viikon kuluttua. Silloin kyseessä on komeetta C/2020 F8 (SWAN), joka on jo kirkastunut paljain silmin näkyväksi. Pahaksi onneksi se on kuitenkin vielä niin etelässä ja sellaisessa osassa taivasta, että se ei näyt Suomessa.

Tilanne kuitenkin muuttuu, sillä komeetta on siirtymässä kohti pohjoista tähtitaivasta ja toukokuun 9. päivästä eteenpäin se nousee itäisestä horisontista juuri ennen auringonnousua. Riippuu siis komeetan tulevasta kirkkaudesta, kuinka hyvin se on havaittavissa täällä kesään valmistautuvassa pohjolassa. Havaitseminen tulee olemaan vaikeaa, ja se ei ehkä onnistu lainkaan, mutta kuitenkin sitä voi yrittää sään salliessa ainakin etelärannikolla missä taustataivas on ehkä riittävän tumma.

Komeetta löydettiin huhtikuun 11. päivänä, kun se kirkkaus kasvoi merkittävästi. Löydettäessä komeetan kirkkaus oli 8,4^m. Komeetta löydettiin SOHO avaruusobservatorion Solar Wind Anisotropies (SWAN) kameralla.  SWAN Hill:issa Australiassa asuva tähtiharrastaja M. Mattiazzo löysi komeetan näistä kuvista. Ilmeisesti komeetta on ensimmäisellä vierailullaan Aurinkokuntamme sisäosissa ja silloin on tavallista, että komeetan kirkkaus voi kasvaa nopeasti siinä tapahtuvien kaasu- ja pölypurkausten vaikutuksesta.

Komeetan periheli on toukokuun 27. päivänä, jolloin sen kirkkauden arvellaan muodostuvan noin 3^{m [1]}. Maapalloa lähimpänä se on jo mainittuna toukokuun 12. päivänä, jolloin etäisyyttä on 0,56 au. Se ei siis tule kovinkaan lähelle. Komeetan näyttävyyttä (siellä missä se on näkyvissä) lisää pitkäksi muodostuva pyrstö. Tässä vaiheessa se on vielä muutaman asteen mittainen, mutta ensimmäiset havainnot viittaavat paljon pitempään pystöön. Hyvin herkillä valokuvilla on onnistuttu jäljittämään pyrstön pituudeksi jopa 10 astetta. Nähtäväksi jää, kuinka pitkäksi paljain silmin näkyväksi kirkastuva pyrstö jää.

Suomessa komeetan havaintoikkuna jää valitettavan lyhyeksi, jos ollenkaan se on näkyvissä aamutaivaan kirkkauden vuoksi. Komeetta nousee horisontista toukokuun 8. päivästä alkaen aikaisemmin kuin Aurinko. Auringon ja komeetan nousuajat ovat seuraavassa taulukossa.

pvm	nousuaika	Auringon nousuaika
7.5.	5.07	4.56
8.5.	4.28	4.53
9.5.	4.27	4.50
10.5.	4.06	4.48
11.5.	3.42	4.45
12.5.	3.16	4.42
13.5.	2.47	4.40
14.5.	2.10	4.37
15.5.	1.19	4.34
16.5.	00.00	4.32

Toukokuun 16. päivänä komeetta muuttuu sirkumpolaariseksi eli ei laske horisontin alapuolelle lainkaan, jolloin sitä voi havaita yön pimeimpinä hetkinä, vaikka tähän aikaan vuodesta pimeyttä ei oikeasti ole. Parhaimmat mahdollisuudet tehdä havaintoja on etelärannikolla, jossa vallitsee nautinen hämärä vielä pitkään.

Tampereella parhaimmat mahdollisuudet havaintoihin lienee 16. päivän jälkeen, jolloin kello 3 aikoihin komeetta on noin 8 asteen korkeudella koillisessa ja Aurinko on noin 7 astetta horisontin alapuolella. Seuraavana päivänä korkeudet ovat 10/-6, 12/-6, 14/-6, 16/-6, 17/-6, 18/-5,5, 22/-5. Tässä vaiheessa havaintoaikaa pitäisi siirtää noin kello yhden ja kahden väliin, jotta taustataivas olisi riittävän tumma.

Toukokuun 24 päivästä eteenpäin kello 1.30 komeetan ja Auringon korkeudet ovat 17/-7, 17/-7, 17/-7, 18/-7, 18/-7, 18/-7, 18/-7, 18/-6,5 . Komeetan kirkkaus pitäisi olla suurin 20.5. ja sen jälkeen  kirkkaus vähenee suhteellisen nopeasti. Kaikki korkeudet on pyöristettyjä kokonaisiksi asteiksi. Huomaa että alla olevat sijaintikartat eivät anna oikeaa kuvaa horisontin läheisyydessä taivaan kirkkaudesta, sillä se on yllättävän kirkas. 

 

Komeetan sijainti 24.5. kello 1.30 aikaan. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Komeetan sijainti 31.5. kello 1.30. Kuva © Kari A. Kuure.

Huomautukset

[1] Komeetan kirkkaus voi uusimipien ennusteiden mukaan nousta suuremmaksikin, jopa -2 magnitudiin asti. Suurin kirkkaus saavutettaneen noin 20.5.2020.