ISSn ylikulku

Kansainvälinen avaruusalus näkyy yötaivaalla muutaman vuorokauden ajan. Siitä on helppo tehdä havaintoja jos vain tietää, milloin asema on horisontin yläpuolella. Ylilento kestää muutaman minuutin ja sen suunta  on eteläisen horisontin läheisyydessä lännestä itään.

ISSn ylikento 19.7.2020 kello 00.32 – 00.36.  Kuvan alareunassa olevat viirut ovat Jupiter ja sen vasemmalla puolella Saturnus. Kuva © Kari A. Kuure.

Seuraavassa taulukossa on lähipäiville ennusteita tulevista ylikuluista. Ajat ovat ISSn ollessa yli 10 ja 5 asteen korkeuksissa.

Havaintomatka Madeiralle

Kari A. Kuure

Viime elokuun alkupuolella julkaisin artikkelin^[1] Merkuriuksen ylikulusta. Siinä tarkastelin itse ylikulkua ja kuinka sitä pitäisi havaita. Tässä jutussa kerron kuinka oma matkani Madeiralle ja  Merkuriuksen ylikulkuhavainnot onnistuivat.

Merkuriuksen ylikulun havaintopaikkana toimi hotellihuoneen parveke. Kuva © Kari A. Kuure.

3 kk ylikulkuun

Tein matkavarauksen itselleni ja vaimolleni Madeiran saarelle, jossa ylikulku näkyisi alusta loppuun, jos vain sää sen mahdollistaisi. Säästä tulikin jännitysnäytelmä, sillä sääennusteet eivät loppujen lopuksi lupailleen ainakaan täysin aurinkoista säätä marraskuun 11. päiväksi.

Visuaalihavaintohin käyttämäni kaukoputki Scopos 62. Kuva © Kari A. Kuure.

Tehtyäni matkavarauksen elokuussa, olikin aikaa miettiä sitä, kuinka oikeasti havaitsisin Merkuriusta. Mukaan piti saada kaukoputki mukaan visuaalihavaintoja varten ja tietysti kameravarustus ja sille oma seurantalaitteisto. Ongelmaksi muodostui se, että lentokoneeseen sai ottaa enintään 23 kg painavan matkalaukun ruumaan ilman lisämaksua tai jos lisämatkalaukku tulisi mukaan, niin siitä joutuisi mennen tulleen maksamaan aika suuren rahtimaksun. Niinpä lähtökohta oli se, että kaikki laitteet + muut matkatavarat piti mahtua yhteen laukkuun.

Ensimmäinen suunnitelmani oli ottaa mukaan Sky-Watcher Supatrak kaukoputki (D=80 mm, F=1000 mm, Maksutov), johon voisi kytkeä järkkärirungon valokuvausta varten. Visuaalihavaintoja varten tarvitsisin toisen kaukoputken ja kamerajalustan. Molemmat löytyivät omista laitteistani, se ei siis olisi ongelma, varsinkin kun vaimoni suostui ottamaan omaan matkalaukkuunsa kamerajalustan.

Supatrakissa oli kuitenkin oma ongelmansa, ehkä vaikein niistä oli järjestelmäkameran rungon ja sen varusteiden mukaan ottaminen. Painoa tulisi liikaa. Näin ollen ensimmäisestä suunnitelmasta syksyn aikana aloin luopua samalla kun toinen suunnitelma alkoi mielessäni muotoutua.

2 kk ylikulkuun

Toinen suunnitelma oli se, että kun joka tapauksessa kameravarustukseen tulisi kuulumaan kaksi superzoom-puolijärkkäriä, niin miksi en käyttäisi niitä ylikulun kuvaamiseen? Se kuitenkin edellytti uuden seurantalaitteiston hankintaa, koska muutoin toisella kameralla sekvensikuvausta en pystyisi tekemään. Tarkoitus oli, että ottaisin kuvan kummallakin kameralla 30 sekunnin välein koko ylikulun ajan. Tämä merkitsisi sitä, että kuvia tulisi kumpaankin kameraan noin 650 kpl eli yhteensä noin 1300 kuvaa.

Kahden kameran kuvauslaitteisto kiinnitettynä S-W Star Adventure seurantalaitteistoon. Kuva © Kari A. Kuure.

Toista kameraa varten oli hankittava ohjelmoitava laukaisin. Toisessa kamerassa se oli sisäänrakennettu toiminto. Kuvausaika olisi noin kuusi tuntia, joten kameroiden omat akut eivät tulisi pitämään kameroita toiminnassa näin kauan. Siispä molemmille kameroille piti hankkia verkkolaitteet. Ne löytyivätkin Saksasta Ebayn välityksellä.

Kuvausjalustaksi valikoitui aluksi S-W Star Adventure mini, jota Verkkokauppa.com oli pitänyt nettilistoillaan myynnissä. Tässä vaiheessa elettiin jo syyskuun loppua. Hyvin pian tilauksen jälkeen kuitenkin selvisi, että ko. laitteen toimitusaika olisi jopa 6 viikkoa, eli se tuli minulle vasta Madeiralta palattuani. Mitä tehdä  –  peruuttaa tilaus ja palata suunnitelmaan 1!

1 kk ylikulkuun

Peruutin tilauksen ja aloin suunnitella muita vaihtoehtoja. Tampereen Ursan yhteistyökumppani Teleskope Service tarjosikin samaa laitetta sekä hieman jykevämpää seurantalaitetta hyllystään noin viikon toimitusajalla ja vielä varsin kohtuulliseen hintaan. Päädyin jälkimmäiseen: tilaus sisään ja laitetta odottamaan. Se saapuikin ilmoitetussa ajassa ja pääsin jopa kerran harjoittelemaan kuvausta eräänä selkeänä syyspäivänä. Tämä harjoittelu olikin hyvin tärkeä, sillä se paljasti muutaman korjattavan kohdan, jotka tulisivat olemaan ratkaisevassa asemassa ylikulun onnistuneessa kuvauksessa.

Kamera suojasin Auringon suoralta lämpösäteilyltä aluminoidulla suojapeitteellä. Kameroiden aurinkosuodattimet valmistin AstroSolar-kalvosta. Kuva © Kari A. Kuure.

Parin viikkoa ennen H-hetkeä alkoi sääennusteiden aktiivinen seuranta. Ilmatieteenlaitos ennusteli vuoroin sadetta, pilvistä säätä ja taisi kerran myös ennusteessa olla sen verran selkeää säätä tiedossa, että olisi päässyt oikein kuvaamaankin. Foreca puolestaan oli hieman samoilla linjoilla, mutta hieman eri aikoina. Näin ollen matkalle lähtiessämme säätila ylikulun aikaan oli vielä suuri jännittämisen paikka.

1 vk ylikulkuun

Saavuimme Madeiraan kuusi päivää ennen ylikulkua. Saari on meille aikaisemmilta reissuiltamme tuttu mutta hotelli oli meille aivan uusi tuttavuus. Olimme sen toki edellisenä vuonna nähneet ja tiesin suunnilleen mihin suuntaan sen parvekkeilta näkyisi – suunta oli kaakosta länteen, siis aivan oikea. Oli siinä vielä pari yksityiskohtaa, jotka olisi saattanut sotkea suunnitelman, mutta onneksi ne eivät toteutuneet ja pystyin tekemään havainnot hotellin tilavalta parvekkeelta. Jo olisi ollut toisin, kuvauspaikka olisi pitänyt etsiä jostakin muualta ja akkujen vaihdosta johtuen, ajoittain ainakin vain yhtä kameraa olisi voinut käyttää kuvaukseen.

Itsekin pääsin kuvaan havaintolaitteiden kokoamisvaiheessa. Kuva © Terttu Kuure.

Madeiralla on aina paljon tekemistä näin luontokuvauksesta kiinnostuneelle ja nytkin edessä olevat päivät kuluivat maastossa kamerat mukana hyvin nopeasti. Parina iltana harjoittelin seurantalaitteen suuntaamista ja käyttöä, mutta auringonlaskettua tähtitaivaalta ei paljoa näkynyt (Venus, Jupiter ja Saturnus nyt kuitenkin). Syy siihen oli se, että syksyn kosteutta oli runsaasti ilmakehässä ja vaalea utu peitti taivaan niin tehokkaasti, että vain kirkkaimmat tähdet näkyivät. Olimmehan kaupungin alueella, joten valosaastetta sieltäkin löytyy aivan liian kanssa ja täysikuuta lähestyvä Kuu valaisi utua yöaikana.

Ylikulkupäivän lähestyessä sääennusteita tuli seurattua tihenevään tahtiin. Suomalaisten ennusteiden lisäksi paikallisen ilmatieteen laitoksen ennusteet tulivat tutuksi. Vielä lauantaina (ylikulku oli seuraavana maanantaina) paikallinen ennustuslaitos kertoi maanantaina olevan vesisadetta koko päivän. Tässä vaiheessa mieli oli aika synkkä, tosin ennusteet ei olleet muutoinkaan pitäneet kovin hyvin paikkaansa, sää oli liian vaihtelevaa, jotta ennusteet olisivat osuneet kohdalleen. Tunnelmia hieman kevensi se, että sateita oli lupailtu edelliselle viikolle melkein joka päivälle. Ennusteista huolimatta sää oli osittain aurinkoinen ja ainoastaan iltapäivisin oli enempi tai vähempi pilviä, nekään eivät olleet isoina lauttoina vaan aivan yksittäin.

Ylikulkupäivä

Viimein valkeni odotettu ylikulkupäivä aurinkoisena. Taivas oli pilvetön, vaikka kosteuden tuoma utuisuus oli selkeästi havaittavissa. Tunnelmat olivat siis hyvin toiveikkaita havaintojen onnistumisen suhteen.

Merkurius on edennyt Auringon eteen jo jonkin matkaa. Kuva © Kari A. Kuure.

Aamiaisen jälkeen alkoikin laitteiden kokoaminen ja kuvauslaitteiston suuntaaminen. Olin edellisenä iltana suunnannut seurantalaitteiston Fomalhautin mukaan ja vielä maanantaiaamuna Siriuksen mukaan etelään. Kaikki siis pitäisi olla kunnossa. Kamerat kiinni jalustaan, ja voi kauhistus, ne eivät näyttäneet samaan kohteeseen eli Aurinkoon. Säätämistä siis olisi tarjolla, olin onneksi varautunut tähänkin ja mukanani oli tarvittavat työkalut.

Lopulta ennen h-hetkeä kaikki oli kunnossa – niinhän luulin! Ylikulku alkoi ajallaan (kello 12.33 paikallista aikaa) ja niin myös kameroiden sekvenssikuvaus alkoi. Jostakin syystä Aurinko ei kuitenkaan pysynyt kameroiden kuvakentässä, joten jouduin säätämään myös seurannan virhettä. Missä vika, kaikenhan piti olla kunnossa? Paljastuihan se ongelma kohta: seurantakoneiston ja kamerajalustan välinen liitos oli löystynyt (liukas metalli metallissa) jossakin vaiheessa ja seurantakoneiston eteläsuuntaus oli hukassa. Väänsi liitoksen uudelleen tiukaksi mutta täydellinen suuntaus oli ja pysyi tiessään. Niinpä jouduin korjaamaan deklinaatiokorjausta molemmille kameroille sitten koko ylikulun aikaa.

Aurinko paistoi parvekkeelle kuumasti, vaikka raikas merituuli helpottikin oloa. Tuuli oli virinnyt aamupäivän aikana. Välillä oli vetäydyttävä hotellihuoneeseen, kameroiden jatkaessa kuvaustaan ohjelmoituina. Havaintokelissä olisi ollut paljonkin toivomisen varaa. Vaikka olikin pilvetöntä, niin tuuli ja kosteuden tuoma utuisuus heikensivät niin seeingiä kuin läpinäkyvyyttä. Aika ajoin seeing oli todella huono. Läpinäkyvyys ei juurikaan vaihdellut ja se näkyykin sitten kuvissa alentuneena kontrastina.

Merkurius ylikulun keskivaiheilla oli hyvin lähellä Auringon kiekon keskustaa. Kuva © Kari A. Kuure.

Seeing vaihteli suhteellisen hyvästä äärimmäisen huonoksi, jolloin huonoimmillaan Merkuriuksesta kuviin tuli vain epämääräinen läikkä. Visuaalisesti tilanne ei ollut kovinkaan paljoa parempi mutta kuitenkin sen verran hyvä, että Merkurius näkyi koko ajan. Ero kuvien ja visuaalihavaintojen välillä johtuu silmän ja kameran toiminnan eroista. Silmässä integraatioaika on paljon pitempi kuin kameran lyhyt valotusaika ja tästä syystä visuaalinen kuva on ”parempi” kuin kameran ottama kuva.

Keskipäivällä seeing oli kohtalaisen hyvä aina siihen asti, kunnes Merkurius oli edennyt suunnilleen puoliväliin ylikulun matkasta. Tämän jälkeen Auringon korkeus oli jo laskenut sen verran paljon, että se alkoi näkyä heikentyneenä seeinginä. Lopulta lähellä horisonttia se oli jo todella huono.

Pitkä päivä parvekkeella päättyi lopulta kello 18 aikaan. Silloin visuaalisesti havaittuna Merkurius siirtyi Auringon edestä pois ja muutaman minuutin kulutta Aurinko puolestaan painui horisonttiin. Pikainen silmäys päivän kuvasaaliiseen kertoi onnistumisista mutta myös hyvin heikoista kuvista. Silti olin tyytyväinen tulokseen, pitkä ja kustannuksiltaan suhteellisen kallis reissu oli kuitenkin tuottanut suunnilleen sen mitä olin lähtenyt hakemaan. Seuraavana päivänä olikin sitten paluulento Suomeen.

Marraskuinen Madeira

Madeiran vihreä saari sijaitsee sen verran etelässä (n. 32,6° leveyspiirillä), että keskilämpötilat ovat marraskuussakin vielä meikäläisittäin kesäisiä. Meidänkin reissun aikana päivälämpötilojen maksimiarvot olivat luokkaa 22 –24 °C, aurinkoista, joskin ajoittain pilveilevää. Yölämpötilat olivat hieman alle 20 °C ja nukuimme hotellihuoneessa parvekkeen ovi oikein kunnolla auki. Muuta ilmastointiahan edes ”korkean luokan” hotelleissa aina ei ole!

Madeiran ilmatilaa hallitsee Kanarian tuulihaukka, joka on endeeminen näillä Atlannin saarilla. Kuva © Kari A. Kuure.

Luonto oli hieman vaisu verrattuna esimerkiksi huhti- ja toukokuun luonnon iloiseen värikylläiseen, kukkiin, lintuihin ja perhosiin. Kaikkea näitä nytkin siellä oli mutta niiden runsaus oli vain suppeampi, tunnelmaltaan hieman samaa kuin Suomessa elokuun alun aikoihin ensimmäisten syksyn merkkien ilmaantuessa. Vaikka matkallamme tällä kertaa sää olikin suotuisa, aina näin ei kuitenkaan ole. Olemme omakohtaisesti todistaneen huhtikuista myrskyä, jollaista Suomessa harvoin koetaan. Niinpä olimme ainakin henkisesti varautuneet myrskyyn myös tällä kertaa, jota kuitenkaan ei tullut, ei edes pientä sadetta kaikeksi onneksi ja erityisesti ylikulkupäivänä.

Huomautukset

[1] http://radiantti.blogspot.com/2019/08/merkurius-kulkee-auringon-editse.html

Lisää ylikulkukuvia on nähtävissä taivaanvahdissa
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/86516

Merkurius kulkee Auringon editse marraskuussa

Kari A. Kuure

Sisäplaneetat (Merkurius ja Venus) joutuvat radallaan silloin tällöin asemaan, jossa ne on mahdollista nähdä kirkasta Auringon pintaa vasten pienenä pisteenä. Tällaista tilannetta kutsutaan ylikuluksi ja ne toistuvat suhteellisen säännöllisesti tietyin väliajoin. Venus on Merkuriusta suurempi (Ø noin 1’) ja se voidaankin nähdä aurinkosuodattimen läpi ilman optista suurennusta ylikulun aikana. Merkurius on niin pieni (Ø noin 10”), että sen ylikulun näkemiseen tarvitaan aina kaukoputki.

Simuloitu kuva Merkuriuksen ylikulusta marraskuussa. Kuvan taustalla on aito Kuva Auringosta, otettu 31.7.2019 ja Merkuriusta kuvaava täplä on lisätty kuvankäsittelyssä. Kuva © Kari A. Kuure.

Kummankin planeetan ylikulku on mahdollista silloin, kun planeetta on radallaan lähellä solmupistettä. Solmupisteellä ymmärretään sitä kohta radassa, joka leikkaa ekliptikan (Maan ratatason). Solmupisteitä on kummankin planeetan radoissa kaksi: nouseva solmu silloin, kun planeetta kohoaa ekliptikan pohjoispuolelle ja laskeva solmu, kun planeetta siirtyy ekliptikan eteläpuolelle.

Merkurius on laskevan solmun läheisyydessä toukokuussa. Vastaavasti nousevan solmun läheisyydessä planeetta on marraskuussa. Ylikulun kesto vaihtelee hieman riippuen siitä, kuinka etäällä ekliptikasta planeetta näkyy ylikulun sattuessa. Toukokuun ylikulun kesto voi olla jopa 8 tuntia ja marraskuussa maksimi kesto on noin 5,5 tuntia. Tämän vuoden ylikulun kesto on hyvin lähellä pisintä mahdollista.

Ylikulkujen sarjat

Merkuriuksen ylikulku tapahtuu sarjoissa. Toukokuun ylikulun jälkeen (edellisen kerran 9.5.2016) seuraava ylikulku tapahtuu 3,5 vuoden kuluttua, jolloin se tapahtuu marraskuussa. Tämän jälkeen seuraavaa ylikulkua joudutaan odottamaan 9,5 vuotta.

Merkuriuksen ylikulut tapahtuvat sarjoina, jolloin sarjaan kuuluvien ylikulkujen paikka Auringon suhteen muuttuu. Marraskuun sarjoissa (ylärivi) Merkuriuksen perättäiset ylikulut siirtyvät kohti pohjoista ja toukokuun ylikulut (alarivi) siirtyvät kohti etelää. Piirros © Kari A. Kuure.

Tämän vuoden ylikulun jälkeen seuraava tapahtuu marraskuussa 2032 (13.11.). Tarkkaavainen lukija huomasikin, että säännön mukaan seuraava pitäisi tapahtua vuonna 2028 toukokuussa, mutta silloin olisi vuorossa sarja no 5 ja sen viimeinen ylikulku tapahtui jo vuonna 1937 ja tälle paikalle sijoittuva sarja no 11 alkaa vasta 2174.

Normaalisti ylikulut sarjoissa tapahtuvat 46 vuoden välein. Merkuriuksen kiertoaika Auringon ympäri ei ole tahdistunut maapallon kiertoajan kanssa ja se jaksottaa ylikulut uusiksi sarjoiksi; toukokuun 414 ja marraskuun ylikulut 828 vuoden välein.

Ylikulkujen sarjat on numeroitu. Marraskuun sarjan numero on 6. Sarjan sisällä ylikulut tapahtuvat tietyssä järjestyksessä. NASAn pimennyssivuilla on luettelo vuosien 1600 – 2300 ylikuluista. Sen mukaan sarjan no. 6 luettelossa oleva ensimmäinen ylikulku oli marraskuussa 1605 ja viimeinen marraskuussa 2295.

Sarjan sisällä ylikulut kehittyvät siten, että päivämäärä siirtyy myöhemmäksi. Marraskuussa sarjat alkavat Auringon eteläosan ylityksillä ja siitä ne siirtyvät kohti pohjoista, kunnes sarjan päättyessä ylikulku tapahtuu Auringon pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisreunalla. Tässä suhteessa ylikulkujen sarjoittuminen muistuttaa auringonpimennysten Saros-jaksoja.

Toukokuun sarjat (esimerkkinä toukokuussa 2016 tapahtunut ylikulku on sarjaa no 7, joka alkoi vuonna 1740 ja päättyy vuoden 2154 ylikulkuun) alkavat Auringon kiekon pohjoisreunasta ja siirtyvä kohti etelää. Ylikulun päivämäärä siirtyy myös myöhäisemmäksi samoin kuin marraskuun sarjoissa.

Ylikulku 2019

Tämä vuoden ylikulku tapahtuu siis marraskuun 11. päivänä. Tampereen horisontin mukaan ensimmäinen kontakti (Merkurius on Auringon kiekonreunan ulkopuolella) kello 14.35.27 ja toinen kontakti (Merkurius on Auringon reunan sisäpuolella) kello 14.37.11. Nämä samat ajat ovat sopivat koko Suomen alueelle, sillä paikkakuntaiset erot ovat alle 3 sekuntia. Auringonlasku Tampereella tapahtuu kello 16.50, joten Merkurius ehtii edetä Auringon edessä vain lyhyen matkaa.

Merkurius on lähes Auringon kiekon keskellä kello 15.20 UTC ja kolmas kontakti tapahtuu kello 18.02 UTC ja neljäs kontakti kello 18.04 UTC. Ajat ovat UTC aikoja koska Suomessa Aurinko ja Merkurius ovat jo horisontin alapuolella ja niitä voidaan havaita vain tietyistä paikoista kuten seuraavasta selviää.

Merkuriuksen ylikulku kokonaisuudessaan ei näy Euroopan mantereella, vaan auringonlasku tapahtuu kaikkialla ennen kolmatta ja neljättä kontaktia. Ylikulku näkyy kokonaan vain Etelä-Amerikassa ja Tyynellä merellä. Pohjois-Amerikassa Aurinko ei vielä ole noussut ylikulun alkaessa.

Lähin paikka, jossa ylikulku näkyy kokonaisuudessaan, on Madeira (Funchal) ja Teneriffa (Puerto de la Crus). Molemmissa paikoissa auringonlasku tapahtuu vain muutama minuutti myöhemmin kuin ylikulku päättyy. Toki lännempänä olevilla saarilla (Comera ja La Palma) olisi hieman paremmat paikat (ei aivan niin yhtä herkkiä horisontissa olevalle pilvisyydelle) mutta niiden länsirannikolle täytyy erikseen kulkea esimerkiksi vuokratulla autolla. Aikavyöhyke näillä molemmilla saarilla on UTC, joten edellä ilmoitettu kellonajat ovat myös paikallisaikoja.

Havaitseminen

Merkuriuksen ylikulun havaitsemiseen tarvitaan kaukoputki tai vähintään kiikari, koska Merkuriuksen halkaisija on hieman alle 10 kaarisekuntia. Ilman optista suurennusta yleensä ihmisen näkökyvyksi ilmoitetaan noin 1 kaari minuutti, joten suurennusta tarvitaan vähintään kuusinkertaisesti ennen kuin Merkurius näkyisi riittävän suurena erottuakseen Auringon kirkasta pintaa vasten. Paras suurennus on noin 50 – 100×.

Toukokuussa 2016 tapahtunut Merkuriuksen ylikulku kuvattu H-alfa aallonpituudella. Kuva © Kari A. Kuure.

Havaintoväline täytyy varustaa Auringon havaitsemiseen sopivalla suodattimella, esimerkiksi Astro Solar -kalvosta valmistetulla suodattimella. Sama koskee myös kameraa, jos valokuvaat ylikulkua. Auringon pimennykseen katsomiseen tarkoitettu hitsaussuojalasi no 14 soveltuisi myös, mutta sen kiinnittäminen kaukoputkeen voi olla hieman vaikeaa. Kiikarissa molemmat objektiivit pitäisi varustaa tällaisella suodattimella, ei siis kovinkaan kätevää. Valokuvatessa hitsaussuojalasi ei ole yleensä riittävän laadukas, jotta terävät kuvat olisivat mahdollisia.

Valokuvaamista varten tarvitaan kameran ja teleobjektiivin tai kaukoputken lisäksi tukeva jalusta. Kaukoputken seurantajalusta olisi tietysti paras mahdollinen väline, mutta käsinseuranta on täysin mahdollista.

Sanomattakin on selvää, että tarkennus täytyy tehdä huolellisesti, olipa käytössäsi sitten kaukoputki tai kameran oma optiikka. Kaukoputket ovat lähes poikkeuksetta käsitarkenteisia, joten tarkennus täytyy tehdä hyvin huolellisesti. Kameran oma optiikka voi olla ja hyvin usein on automaattitarkenteinen. Kaikkien kameroiden automaattitarkennus ei kuitenkaan toimi kunnolla äärettömään (esimerkiksi tähdet saattavat tulla kuvaan täplinä), joten tällaisessakin tapauksessa manuaaliseen tarkentamiseen siirtyminen on järkevä ratkaisu. Jälleen tarvitaan huolellisuutta ja on syytä tehdä harjoittelua ennen H-hetkeä.

Toukokuun 2016 ylikulku valokuvattu CaK-aallonpituudella. Kuva © Kari A. Kuure.

Kamerassa sopiva herkkyys (yleensä noin ISO-100), lyhyt valotusaika (noin 1/640 s) ja riittävän pieni aukko (8 – 11) ovat perusedellytyksiä onnistuneeseen valokuvaamiseen. Sopivat valotusarvot on syytä tarkistaa ennen ylikulun alkamista, mieluusti jo edellisenä päivänä. Ylivalottumisen havaitseminen kameran näyttökuvasta voi olla vaikeaa, mutta onneksi siihenkin ongelmaan löytyy ratkaisu. Nykyaikaisessa digikamerassa on mahdollisuus tarkastella kuvan historgrammia. Se paljastaa mahdollisen yli- ja alivalottumisen hyvin kätevästi. Tutustu siis histogrammin käyttöön, vaikka kameran manuaalin avulla, jolloin vältyt valotusvirheiltä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin ylivalottuneet kuvat näinkin harvoin tapahtuvan ilmiön havaitsemisessa.

Sääolosuhteet

Suomen sää marraskuussa ei ole yleensä selkeää: räntää rätkii ja tuulikin voi olla voimakas. Näin ollen hyvä vaihtoehto on hankkiutua esimerkiksi Teneriffalle tai Madeiralle talviloman viettoon. Tosin marraskuu on myös Atlantilla myrskyherkkää aikaa, joten mitään takeita selkeästä säästä kummallakaan saarella ei ole.

Seuraavat ylikulut

Merkuriuksen ylikulku tapahtuu edellä kerrotun väliajoin. Seuraava on 13.11.2032 kello 10.54.32 – 13.07.57, 7.11.2039 (kello 9.19. –12.14.) ja 7.5.2049 (kello 13.02 –19.44) tapahtuvat ylikulut näkyvät kokonaisuudessaan Suomesta, jos sää on selkeä! Vuoden 2032 ylikulun alku jää näkemättä maamme pohjoisosasta, vuoden 2039 ja 2049 ylikulut näkyvät kaikkialla Suomessa.

Venuksen ylikulku tapahtui edellisen kerran 6.6.2012 ja seuraavan kerran se tapahtuu 11.12.2117 ja 8.12.2125, kumpikaan näistä ei näy Suomessa. Seuraava Suomessa näkyvä Venuksen ylikulku tapahtuu 11.6.2247 ja 9.6.2255. Ylikuluissa on siis kyse erittäin harvinaisista tapahtumista, jollaista voisi kuvata tapahtuvaksi vain ”kerran elämässä”.