Havaintomatka Madeiralle

Kari A. Kuure

Viime elokuun alkupuolella julkaisin artikkelin^[1] Merkuriuksen ylikulusta. Siinä tarkastelin itse ylikulkua ja kuinka sitä pitäisi havaita. Tässä jutussa kerron kuinka oma matkani Madeiralle ja  Merkuriuksen ylikulkuhavainnot onnistuivat.

Merkuriuksen ylikulun havaintopaikkana toimi hotellihuoneen parveke. Kuva © Kari A. Kuure.

3 kk ylikulkuun

Tein matkavarauksen itselleni ja vaimolleni Madeiran saarelle, jossa ylikulku näkyisi alusta loppuun, jos vain sää sen mahdollistaisi. Säästä tulikin jännitysnäytelmä, sillä sääennusteet eivät loppujen lopuksi lupailleen ainakaan täysin aurinkoista säätä marraskuun 11. päiväksi.

Visuaalihavaintohin käyttämäni kaukoputki Scopos 62. Kuva © Kari A. Kuure.

Tehtyäni matkavarauksen elokuussa, olikin aikaa miettiä sitä, kuinka oikeasti havaitsisin Merkuriusta. Mukaan piti saada kaukoputki mukaan visuaalihavaintoja varten ja tietysti kameravarustus ja sille oma seurantalaitteisto. Ongelmaksi muodostui se, että lentokoneeseen sai ottaa enintään 23 kg painavan matkalaukun ruumaan ilman lisämaksua tai jos lisämatkalaukku tulisi mukaan, niin siitä joutuisi mennen tulleen maksamaan aika suuren rahtimaksun. Niinpä lähtökohta oli se, että kaikki laitteet + muut matkatavarat piti mahtua yhteen laukkuun.

Ensimmäinen suunnitelmani oli ottaa mukaan Sky-Watcher Supatrak kaukoputki (D=80 mm, F=1000 mm, Maksutov), johon voisi kytkeä järkkärirungon valokuvausta varten. Visuaalihavaintoja varten tarvitsisin toisen kaukoputken ja kamerajalustan. Molemmat löytyivät omista laitteistani, se ei siis olisi ongelma, varsinkin kun vaimoni suostui ottamaan omaan matkalaukkuunsa kamerajalustan.

Supatrakissa oli kuitenkin oma ongelmansa, ehkä vaikein niistä oli järjestelmäkameran rungon ja sen varusteiden mukaan ottaminen. Painoa tulisi liikaa. Näin ollen ensimmäisestä suunnitelmasta syksyn aikana aloin luopua samalla kun toinen suunnitelma alkoi mielessäni muotoutua.

2 kk ylikulkuun

Toinen suunnitelma oli se, että kun joka tapauksessa kameravarustukseen tulisi kuulumaan kaksi superzoom-puolijärkkäriä, niin miksi en käyttäisi niitä ylikulun kuvaamiseen? Se kuitenkin edellytti uuden seurantalaitteiston hankintaa, koska muutoin toisella kameralla sekvensikuvausta en pystyisi tekemään. Tarkoitus oli, että ottaisin kuvan kummallakin kameralla 30 sekunnin välein koko ylikulun ajan. Tämä merkitsisi sitä, että kuvia tulisi kumpaankin kameraan noin 650 kpl eli yhteensä noin 1300 kuvaa.

Kahden kameran kuvauslaitteisto kiinnitettynä S-W Star Adventure seurantalaitteistoon. Kuva © Kari A. Kuure.

Toista kameraa varten oli hankittava ohjelmoitava laukaisin. Toisessa kamerassa se oli sisäänrakennettu toiminto. Kuvausaika olisi noin kuusi tuntia, joten kameroiden omat akut eivät tulisi pitämään kameroita toiminnassa näin kauan. Siispä molemmille kameroille piti hankkia verkkolaitteet. Ne löytyivätkin Saksasta Ebayn välityksellä.

Kuvausjalustaksi valikoitui aluksi S-W Star Adventure mini, jota Verkkokauppa.com oli pitänyt nettilistoillaan myynnissä. Tässä vaiheessa elettiin jo syyskuun loppua. Hyvin pian tilauksen jälkeen kuitenkin selvisi, että ko. laitteen toimitusaika olisi jopa 6 viikkoa, eli se tuli minulle vasta Madeiralta palattuani. Mitä tehdä  –  peruuttaa tilaus ja palata suunnitelmaan 1!

1 kk ylikulkuun

Peruutin tilauksen ja aloin suunnitella muita vaihtoehtoja. Tampereen Ursan yhteistyökumppani Teleskope Service tarjosikin samaa laitetta sekä hieman jykevämpää seurantalaitetta hyllystään noin viikon toimitusajalla ja vielä varsin kohtuulliseen hintaan. Päädyin jälkimmäiseen: tilaus sisään ja laitetta odottamaan. Se saapuikin ilmoitetussa ajassa ja pääsin jopa kerran harjoittelemaan kuvausta eräänä selkeänä syyspäivänä. Tämä harjoittelu olikin hyvin tärkeä, sillä se paljasti muutaman korjattavan kohdan, jotka tulisivat olemaan ratkaisevassa asemassa ylikulun onnistuneessa kuvauksessa.

Kamera suojasin Auringon suoralta lämpösäteilyltä aluminoidulla suojapeitteellä. Kameroiden aurinkosuodattimet valmistin AstroSolar-kalvosta. Kuva © Kari A. Kuure.

Parin viikkoa ennen H-hetkeä alkoi sääennusteiden aktiivinen seuranta. Ilmatieteenlaitos ennusteli vuoroin sadetta, pilvistä säätä ja taisi kerran myös ennusteessa olla sen verran selkeää säätä tiedossa, että olisi päässyt oikein kuvaamaankin. Foreca puolestaan oli hieman samoilla linjoilla, mutta hieman eri aikoina. Näin ollen matkalle lähtiessämme säätila ylikulun aikaan oli vielä suuri jännittämisen paikka.

1 vk ylikulkuun

Saavuimme Madeiraan kuusi päivää ennen ylikulkua. Saari on meille aikaisemmilta reissuiltamme tuttu mutta hotelli oli meille aivan uusi tuttavuus. Olimme sen toki edellisenä vuonna nähneet ja tiesin suunnilleen mihin suuntaan sen parvekkeilta näkyisi – suunta oli kaakosta länteen, siis aivan oikea. Oli siinä vielä pari yksityiskohtaa, jotka olisi saattanut sotkea suunnitelman, mutta onneksi ne eivät toteutuneet ja pystyin tekemään havainnot hotellin tilavalta parvekkeelta. Jo olisi ollut toisin, kuvauspaikka olisi pitänyt etsiä jostakin muualta ja akkujen vaihdosta johtuen, ajoittain ainakin vain yhtä kameraa olisi voinut käyttää kuvaukseen.

Itsekin pääsin kuvaan havaintolaitteiden kokoamisvaiheessa. Kuva © Terttu Kuure.

Madeiralla on aina paljon tekemistä näin luontokuvauksesta kiinnostuneelle ja nytkin edessä olevat päivät kuluivat maastossa kamerat mukana hyvin nopeasti. Parina iltana harjoittelin seurantalaitteen suuntaamista ja käyttöä, mutta auringonlaskettua tähtitaivaalta ei paljoa näkynyt (Venus, Jupiter ja Saturnus nyt kuitenkin). Syy siihen oli se, että syksyn kosteutta oli runsaasti ilmakehässä ja vaalea utu peitti taivaan niin tehokkaasti, että vain kirkkaimmat tähdet näkyivät. Olimmehan kaupungin alueella, joten valosaastetta sieltäkin löytyy aivan liian kanssa ja täysikuuta lähestyvä Kuu valaisi utua yöaikana.

Ylikulkupäivän lähestyessä sääennusteita tuli seurattua tihenevään tahtiin. Suomalaisten ennusteiden lisäksi paikallisen ilmatieteen laitoksen ennusteet tulivat tutuksi. Vielä lauantaina (ylikulku oli seuraavana maanantaina) paikallinen ennustuslaitos kertoi maanantaina olevan vesisadetta koko päivän. Tässä vaiheessa mieli oli aika synkkä, tosin ennusteet ei olleet muutoinkaan pitäneet kovin hyvin paikkaansa, sää oli liian vaihtelevaa, jotta ennusteet olisivat osuneet kohdalleen. Tunnelmia hieman kevensi se, että sateita oli lupailtu edelliselle viikolle melkein joka päivälle. Ennusteista huolimatta sää oli osittain aurinkoinen ja ainoastaan iltapäivisin oli enempi tai vähempi pilviä, nekään eivät olleet isoina lauttoina vaan aivan yksittäin.

Ylikulkupäivä

Viimein valkeni odotettu ylikulkupäivä aurinkoisena. Taivas oli pilvetön, vaikka kosteuden tuoma utuisuus oli selkeästi havaittavissa. Tunnelmat olivat siis hyvin toiveikkaita havaintojen onnistumisen suhteen.

Merkurius on edennyt Auringon eteen jo jonkin matkaa. Kuva © Kari A. Kuure.

Aamiaisen jälkeen alkoikin laitteiden kokoaminen ja kuvauslaitteiston suuntaaminen. Olin edellisenä iltana suunnannut seurantalaitteiston Fomalhautin mukaan ja vielä maanantaiaamuna Siriuksen mukaan etelään. Kaikki siis pitäisi olla kunnossa. Kamerat kiinni jalustaan, ja voi kauhistus, ne eivät näyttäneet samaan kohteeseen eli Aurinkoon. Säätämistä siis olisi tarjolla, olin onneksi varautunut tähänkin ja mukanani oli tarvittavat työkalut.

Lopulta ennen h-hetkeä kaikki oli kunnossa – niinhän luulin! Ylikulku alkoi ajallaan (kello 12.33 paikallista aikaa) ja niin myös kameroiden sekvenssikuvaus alkoi. Jostakin syystä Aurinko ei kuitenkaan pysynyt kameroiden kuvakentässä, joten jouduin säätämään myös seurannan virhettä. Missä vika, kaikenhan piti olla kunnossa? Paljastuihan se ongelma kohta: seurantakoneiston ja kamerajalustan välinen liitos oli löystynyt (liukas metalli metallissa) jossakin vaiheessa ja seurantakoneiston eteläsuuntaus oli hukassa. Väänsi liitoksen uudelleen tiukaksi mutta täydellinen suuntaus oli ja pysyi tiessään. Niinpä jouduin korjaamaan deklinaatiokorjausta molemmille kameroille sitten koko ylikulun aikaa.

Aurinko paistoi parvekkeelle kuumasti, vaikka raikas merituuli helpottikin oloa. Tuuli oli virinnyt aamupäivän aikana. Välillä oli vetäydyttävä hotellihuoneeseen, kameroiden jatkaessa kuvaustaan ohjelmoituina. Havaintokelissä olisi ollut paljonkin toivomisen varaa. Vaikka olikin pilvetöntä, niin tuuli ja kosteuden tuoma utuisuus heikensivät niin seeingiä kuin läpinäkyvyyttä. Aika ajoin seeing oli todella huono. Läpinäkyvyys ei juurikaan vaihdellut ja se näkyykin sitten kuvissa alentuneena kontrastina.

Merkurius ylikulun keskivaiheilla oli hyvin lähellä Auringon kiekon keskustaa. Kuva © Kari A. Kuure.

Seeing vaihteli suhteellisen hyvästä äärimmäisen huonoksi, jolloin huonoimmillaan Merkuriuksesta kuviin tuli vain epämääräinen läikkä. Visuaalisesti tilanne ei ollut kovinkaan paljoa parempi mutta kuitenkin sen verran hyvä, että Merkurius näkyi koko ajan. Ero kuvien ja visuaalihavaintojen välillä johtuu silmän ja kameran toiminnan eroista. Silmässä integraatioaika on paljon pitempi kuin kameran lyhyt valotusaika ja tästä syystä visuaalinen kuva on ”parempi” kuin kameran ottama kuva.

Keskipäivällä seeing oli kohtalaisen hyvä aina siihen asti, kunnes Merkurius oli edennyt suunnilleen puoliväliin ylikulun matkasta. Tämän jälkeen Auringon korkeus oli jo laskenut sen verran paljon, että se alkoi näkyä heikentyneenä seeinginä. Lopulta lähellä horisonttia se oli jo todella huono.

Pitkä päivä parvekkeella päättyi lopulta kello 18 aikaan. Silloin visuaalisesti havaittuna Merkurius siirtyi Auringon edestä pois ja muutaman minuutin kulutta Aurinko puolestaan painui horisonttiin. Pikainen silmäys päivän kuvasaaliiseen kertoi onnistumisista mutta myös hyvin heikoista kuvista. Silti olin tyytyväinen tulokseen, pitkä ja kustannuksiltaan suhteellisen kallis reissu oli kuitenkin tuottanut suunnilleen sen mitä olin lähtenyt hakemaan. Seuraavana päivänä olikin sitten paluulento Suomeen.

Marraskuinen Madeira

Madeiran vihreä saari sijaitsee sen verran etelässä (n. 32,6° leveyspiirillä), että keskilämpötilat ovat marraskuussakin vielä meikäläisittäin kesäisiä. Meidänkin reissun aikana päivälämpötilojen maksimiarvot olivat luokkaa 22 –24 °C, aurinkoista, joskin ajoittain pilveilevää. Yölämpötilat olivat hieman alle 20 °C ja nukuimme hotellihuoneessa parvekkeen ovi oikein kunnolla auki. Muuta ilmastointiahan edes ”korkean luokan” hotelleissa aina ei ole!

Madeiran ilmatilaa hallitsee Kanarian tuulihaukka, joka on endeeminen näillä Atlannin saarilla. Kuva © Kari A. Kuure.

Luonto oli hieman vaisu verrattuna esimerkiksi huhti- ja toukokuun luonnon iloiseen värikylläiseen, kukkiin, lintuihin ja perhosiin. Kaikkea näitä nytkin siellä oli mutta niiden runsaus oli vain suppeampi, tunnelmaltaan hieman samaa kuin Suomessa elokuun alun aikoihin ensimmäisten syksyn merkkien ilmaantuessa. Vaikka matkallamme tällä kertaa sää olikin suotuisa, aina näin ei kuitenkaan ole. Olemme omakohtaisesti todistaneen huhtikuista myrskyä, jollaista Suomessa harvoin koetaan. Niinpä olimme ainakin henkisesti varautuneet myrskyyn myös tällä kertaa, jota kuitenkaan ei tullut, ei edes pientä sadetta kaikeksi onneksi ja erityisesti ylikulkupäivänä.

Huomautukset

[1] http://radiantti.blogspot.com/2019/08/merkurius-kulkee-auringon-editse.html

Lisää ylikulkukuvia on nähtävissä taivaanvahdissa
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/86516