Uutuuskirja: Eksoplaneetat

Heikki Oja
Eksoplaneetat
Ursa ry 2020
Nid. 256 sivua
ISBN 978-952-5985-82-5

 

Kukapa ei olisi kuullut eksoplaneetoista, siis planeetoista, jotka kiertävät muiden tähtien kuin Auringon kiertoradoilla. Tällä hetkellä niitä tunnetaan pyörein luvuin noin 4 000 ja lisää löytöjä tehdään viikoittain. Näyttääkin siltä, että Linnunradassa eksoplaneettoja on paljon enemmän kuin tähtiä, ja se on paljon se.

Kuten arvata saattaa, eksoplaneettoja on hyvin erilaisia. Oman Aurinkokuntamme planeetatkin ovat erilaisia, varsinkin kun verrataan esimerkiksi Merkuriusta Jupiteriin. Samankaltaiset erot vahvistettuna kertoimella kymmenen on havaittavissa eksoplaneetoista ja tulevaisuus paljastaa aivan varmasti vielä enemmän erojen eri eksoplaneettojen välillä. Planeetat omassa Aurinkokunnassamme ovat teema ja eksoplaneetta ovat sen lukemattomat muunnelmat ja variaatiot.

Heikki Oja on paneutunut kirjassaan Eksoplaneetat näin muunnelmiin hyvin perusteellisesti. Äkkiseltään tuntuu kuin Heikki olisi lukenut jokaisen tutkimuksen, joka eksoplaneetoista on ikinä tehty. Näin ei tietystikään ole mutta aivan varmasti niitä luettuja tutkimuksia on hyvin paljon.

Eksoplaneettojen ominaisuudet, kuten koot, vaihtelevat suuresti. Samoin lämpötila laavaplaneetoista ikuisesti jäässä oleviin planeettoihin asti. Ilmakehän paksuus ja koostumus vaihtelee hyvin paljon, samoin vesipitoisuus: toiset ovat hyvin kuivia aavikkoplaneettoja ja toiset vesiplaneettoja, joista ei kuivaa maata löydy. Yksi erityinen eksoplaneettojen ryhmä on tutkijoiden suuren mielenkiinnon kohteena: maapallon kaltaiset (Maa v.2) tai hieman massiivisemmat supermaat. Niitä on huomattavan vaikea havaita, mutta siitä huolimatta niitäkin on löytynyt koko joukko, ei kuitenkaan niin paljoa kuin Jupiterin tai Neptunuksen koko luokaa olevia.

Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista ja eroista Aurinkokuntaamme verrattuna on se, millaisilla radoilla eksoplaneetta kiertävät omaa tähteään. Etäisyys määrittelee hyvin monia eksoplaneettojen ominaisuuksista. Monet eksoplaneetat kiertävä radoilla, jotka ovat hyvin lähellä tähteään. Usein tällaisessa tapauksessa moniplaneettaisien järjestelmien kaikki kiertoradat mahtuisivat Merkuriuksen radan sisäpuolelle.

Tämänhetkistä tutkimusta rajoittaa se, että suurin osa tehdyistä löydöistä on tehty ylikulkumenetelmällä. Meistä katsottuna eksoplaneetan kulkiessa tähden editse, se himmentää tähden valoa aavistuksen verran. Ongelmat tässä tavassa havaita eksoplaneettoja on kahdenlaisia: Yleensä vain planeetan koko ja etäisyys tähdestä on mahdollista määrittää. Sen sijaan moni muu asia, kuten esimerkiksi planeetan massa jää selvittämättä. Ylikulkuja havaitsemalla on myös mahdollista havaita vain 1 – 2 % kaikista planeetoista, muut planeetat jäävät löytymättä tai ainakin niiden löytöjen määrä on huomattavasti vähäisempi. Tämä selittyy sillä, että muut menetelmät vaativat havaintoaikaa isoista kaukoputkista ja kuten tiedetään, näiden laitteiden havaintoajat ”ovat kortilla”.

Eksoplaneetat-kirja on hyvin perusteellinen. Se kertoo lähes kaiken sen, mitä eksoplaneetoista tiedetään, ja vieläpä hyvin ymmärrettävästi. Eksojen rinnalla myös oman Aurinkokuntamme planeettoja käsitellään siten, että se avaa uusia näkökulmia niiden ominaisuuksiin.

Kirjan ulkoasu on loistava. Kirjassa on erinomainen kuvitus ja luettavat luvut ovat lyhyitä, kerralla luettavia. Lisäksi kirjassa on varmasti saman verran tietolaatiokoita, jossa kerrotaan esimerkkejä kulloinkin käsiteltävästä asiasta. Näin teoria puoli saa ”lihaa luiden ympärille”. Laaja liiteosa on myös mielenkiitoinen ja helposti saavutettava, sillä näiden asioiden löytäminen Internetin syvyyksistä ottaisi varmasti jokusen tovin.

Jälleen kerran kirjoittajan, kirjan taittajan (Heikki ja Arja Oja) ja Ursan (kustannustoimittaja Suvi Syrjä) yhteistyönä on syntynyt kirja, jota on helppo suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Kari A. Kuure