Kirkkain komeetta vuosikymmeniin?

Tammikuun 13. päivän aamuna on mahdollisuus havaita kirkkainta komeetta ehkäpä vuosikymmeniin? Silloin komeetta C/2024 G3 (ATLAS) on perihelissään. Ainoa ongelma vain on, että komeetta näkyy hyvin lähellä Aurinkoa, jolloin kirkas taivas saattaa estää komeetan näkymisen. Sen kirkkaudeksi lasketaan m_v= –1,4, mutta onko se riittävä komeetan näkemiseen. Paras ajanhetki yrittää havaita sitä on juuri ennen auringonnousua, Tampereella kello 9.10.

Komeetan C/2024 G3 (ATLAS) voi hyvällä onnella havaita tammikuun 13. päivän aamuna kello 9.10, kun Aurinko on vielä horisontin alapuolella. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Komeetta havaittiin Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System (ATLAS) tutkimusprojektin 0,5 m -teleskoopilla Rio Hurtado (Chile) observatoriossa 5. huhtikuuta 2024. Silloin sen kirkkaus oli mv= 19 ja se sijaitsi 4,438 au etäisyydellä Maasta. Komeetta osoittautui Oortin pilven komeetaksi ja se oli lähestymässä Aurinkoa hyvin elliptisellä radalla taivaanekvaattorin eteläpuolelta. Se määriteltiin auringonhipojaksi, sillä sen perihelietäisyys on vain 0,09 au (n. 13,5 miljoonaa km). Välimatka on niin lyhyt, että komeetan mahdollisuus selvitä perihelin ohituksesta on pieni.

Meillä pohjoisella pallonpuoliskolla komeetan havaitseminen rajoittuu pariin päivään, tammikuun 12. ja 13. päivän aamuun. Tammikuun 12. päivän aamuna komeetan kirkkaus on m_v= –0,6, joka on aivan liian vähän, jotta komeetta erottuisi kirkkaan taustataivaan läpi. Perihelipäivänä, tammikuun 13. mahdollisuudet komeetan havaitsemiseen on hieman paremman sen suuremman kirkkauden vuoksi. Jos komeetta selviää perihelistä, niin seuraavana aamuna, tammikuun 14., komeetan kirkkaus on jo pudonnut ja on noin mv= –0,9. Se tuskin riittää komeetan näkemiseen.

Koska komeetta sijaitsee meistä katsoen hyvin lähellä Aurinkoa, havainnoissa tulee olla hyvin huolellinen. Erityisen varovainen tulee olla auringonnousun jälkeen, jolloin kirkas auringonvalo saattaa vaurioittaa silmiä korjaantumattomasti. Vaikka Aurinko on horisontissa, sen kirkkaus on tuhoisaa silmän verkkokalvolle etenkin, jos Aurinkoa katselee suojaamattomalla kiikarilla tai kaukoputkella. Silloinkin paras tapa on tehdä havainnot niin, että itse Aurinko jää jonkin rakennuksen katson harjan taakse. Jos sellaista mahdollisuutta ei ole, niin silloin on parempi keskittyä vain valokuvaamiseen, sillä jos kamera rikkoutuu, niin sen saa uusittua rahalla. Nykyaikaiset kamerat kyllä yleensä kestävät juuri ja juuri horisontissa olevan Auringon kirkkauden.

 

 

Geminidihavainnot Tampereella

 Kari A. Kuure

Geminidien meteoriparven havaitseminen Tampereella maksimin aikaan (IMO 14.12. kello 01) kilpistyi tehokkaasti synkkään pilvisyyteen ja lumisateeseen. Onneksi parven maksimi on laaja (~24 h) ja parveen kuuluvia meteoreja voidaan havaita 4. – 20.12 välisenä aikana ja sitä enemmän mitä lähempänä parven maksimia ollaan. 

Joulukuun 11./12. välinen yö oli selkeä, joskin lähestyvä täysikuu hieman verotti kontrastia, joten Tampereen Ursan sääkameroihin tallentui jonkin verran kirkkaimpia meteoreja. Markku Lintisen ohjelmoima tietokone pystyi erottelemaan yli sadastatuhannesta ruudusta muutamia mielenkiintoisia ja kirkkaimpia meteoreja, joita on myös tämän artikkelin kuvituksena. Taivaanvahdissa on myös video näistä parhaimmista hetkistä.

 

Tällainen vilske Tamperen pohjoistaivaalla oli menussa 11.12.24 illalla. Kuvaan on summattu kaikki taivaalla näkyneet valot: tähdet muodostavat kiertyessään kaaria, satelliitit erisuuntaan kulkevia kaaria tai suoria ja joukkoon vielä mahtuu koko joukko meteoreja, joista osa on siis gemimidejä. Kuva © Markku Lintinen /Kari A. Kuure / Tampereen Ursa.

 

International Meteor Organisation (IMO) on tehnyt katsauksen vuoden 2024 meteoriparviin. Paperin mukaan parven ZHR-luku on 150. Tämä luku ei tarkoita näkyvien meteorien määrää, vaan on laskennallinen suure, joka kuvaa parven runsautta. ZHR-luvun laskennassa oletetaan, että kaikki meteorit tulevat zeniitistä parhaimmissa olosuhteissa radiantin ollessa myös zeniitissä. Olosuhteet ovat siis täysin teoreettiset ja todellisuus on aivan jotain muuta. Radiantin korkeus on jokaiselle havaintopaikalle omansa, näkyvyys taivaalle on usein hyvin rajoittunut eikä meteoritkaan näy zeniitissä muutoin kuin joidenkin satunnaisten osalta. 

Ilmakehä itsessään himmentää meteorien kirkkautta ja jo mainittu täysikuu vähentää kontrastia taustataivaan ja meteorin välillä. Näin ollen himmeimmät meteorit jäävät havaitsematta. Jos yksi havaitsija intensiivisellä havaitsemisellaan pystyy havaitsemaan visuaalisesti 20 – 30 % ZHR-luvun ilmoittamasta määrästä, hän voi olla hyvin tyytyväinen tulokseen. Vain kokenein meteoriharrastajajoukko yltää näin hyvään tulokseen, satunnaisempien havaitsijoiden on tyytyminen hieman heikompaan tulokseen. Onneksi havaintoja voi tehdä myös valokuvaamalla tai videoimalla. En tässä artikkelissa lähde selostamaan kuvaamisen yksityiskohtia tai menetelmiä. Niistä kiinnostuneet löytävät kyllä hyviä ohjeita vaikkapa netin välityksellä.  

 

Tässä toinen pitkän aikavälin summakuva taivasnäkymästä hieman myöhemmin yöllä. Tässä kuvassa näkyy jonkin verran vähemmän satellittien aiheuttamia jälkiä. Geminidien radiantti on nyt kuvan yläpuolella zeniitin eteläpuolella ja tästä syystä meteorti näyttävät tulevan lähes pystysuorasti alas. Pari kirkasta pistejonoa ovat lentokoneiden jättämiä jälkiä. Kuva © Markku Lintinen / Kari A. Kuure / Tampereen Ursa.

 

Tampereen Ursan tähtitornilla, kuten hyvin on tiedossa, on neljä videoivaa sääkameraa, jotka tuottavat erinomaisia kuvia monista ilmiöistä kuten revontulista, tulipalloista, haloista, raketti-ilmiöistä, salamista ja tietysti meteoreista. Kuvissa näky myös runsaasti satelliitteja ja ilmaliikennettä. Aineistoa on siis runsaasti saatavilla, kunhan kaiken analysointiin olisi vain aikaa. Valitettavasti käytettävissä oleva aika on rajallinen luonnonvara, joten meidän on tyytyminen vain parhaimpiin, ja ehkä samalla harvinaisempiin ilmiöihin. Muutamat meteoriparvet kuuluvat tähän jälkimmäiseen joukkoon.

Kuten tuli jo mainittua, yö 11./12. oli selkeä ja riittävän lähellä geminidien parven maksimia, jotta kuvista voi löytää parveen kuuluvia meteoreja. Yölle on arvioitu ZHR-luvuksi 25, joka sekin on runsaasti yli tavanomaisen keskimääräisen yön lukeman. Raa’an kuvankäsittely teki Markku Lintinen, jota varten hän on ohjelmoinut kotonaan olevat ”tehomyllyt” tällaisten kuvien etsintään. Aikaisemmin Markun koneet ovat löytäneet useita tulipalloja ja meteoriparvistakin on kaiveltu yksittäisiä kuvia. Näin siis myös tällä kertaa.

 

Tämä kirkas geminidi näkyi alkuillasta 11. päivänä. Kuva © Markku Lintinen / Kari A. Kuure / Tampereen Ursa.

Geminidit

Geminidien alkuperänä pidetään asteroidi 3200 Phathon:ia, joka lukeutuu Apollo-asteroideihin. Sitä on kuvattu ”kivikomeetaksi” osin sen komeettamaisten piirteiden vuoksi. Parker Solar Probe -luotaimelta saatujen tietojen perusteella vuonna 2023 tehdyssä tutkimuksessa^[1] ehdotettiin, että geminidit ovat saattaneet muodostua sellaisen kappaleen (asteroidin) katastrofaalisesta hajoamisesta, joka muodosti asteroidit 2005 UD:n ja 1999 YC:n Phaethon-asteroidin lisäksi. Vaikka tutkimus ei pystynytkään täysin sitovasti osoittamaan katastrofia (törmäys tai kaasuräjähdys) se kuitenkin on toistaiseksi paras selitys geminien synnylle ja havaituille ominaisuuksille. Jatkotutkimukset varmasti tuovat paljon uutta tietoa tähän asiaan.

Yhteen kierrokseen Auringon ympäri asteroidilta kuluu 1,4 vuotta. Asteroidista tai paremmin sen synnyn aiheuttanut katastrofin irrottama aines (kiviä) aiheuttaa joulukuun puolivälissä yllättävän runsaan meteoriparven. Parvi on tunnettu vuodesta 1862 ja alkuun se oli hyvin heikko, vain ZHR-luvultaan 20 – 30. Sen jälkeen parven tiheys on kasvanut ja nykyisin ZFR-luku arvioidaan olevan 120 – 160. Parven maksimin ajankohta on ollut hienoisessa liikkeessä aikaisemmaksi. Vuonna 2007 se oli joulukuun 15. päivänä mutta on sen jälkeen siirtynyt 14. päivälle ja viimeisen vuosikymmenen aikana joinakin vuonna se on esiintynyt jo 13. päivänä, esimerkiksi viime vuonna näin tapahtui.

 

Tässä toinen iltayön geminidi. geminidien säteilyn piste on Kaksosissa, joka on Otavasta (tässä kuvassa ) ylhäällä oikealla kuvan ulkopuolella. Kuva © Markku Lintinen / Kari A. Kuure/ Tampereen Ursa.

 

Parven ZHR-luku vaihtelee jonkin verran. Pienin lähdeaineistossa mainittu ZHR-luku on 109 vuodelta 2012. Sitä ennen ja sen jälkeen lukema on ollut suurempi. Kaikkein suurin lukema oli vuonna 2014, jolloin lukema oli 253.

Parveen kuuluvat meteorit ovat suhteellisen nopeita (35 km/s) ja väriltään kellertäviä. Joukkoon mahtuu kyllä erittäin kirkkaita meteoreja, jotka saattavat räjähtää bolidina. Joitakin tulipallohavaintoja tänäkin vuonna on julkaistu Taivaanvahdissa. Kirkkaiden meteorien määrää saattaa lisätä se, että parven radiantti maksimin aikaan on eteläisellä taivaalla hyvin korkealla. Kaiken lisäksi radiantti on Suomessa kaiken aikaa horisontin yläpuolella, joten havaintoja voi tehdä koko pimeän ajan iltahämärästä aamuhämärään.

Tuleville vuosille kannattaa tehdä kalenterimerkintä parvesta, jos vaikka joskus sää olisi selkeä maksimin aikaan.

 

Tässä kuvassa on parikin geminidiä myöhemmin yöllä. Kuva © Markku Lintinen / Kari A. Kuure / Tamperen Ursa.

 

Lisätiedot

[1] Formation, Structure, and Detectability of the Geminids Meteoroid Stream

W. Z. Cukier and J. R. Szalay.  Published 2023 June 15 • © 2023. The Author(s). Published by the American Astronomical Society.

The Planetary Science Journal, Volume 4, Number 6.

 

Vapaasti luettavissa.

 

 

Kolme kohdetta kerralla joulukuun aikana.

Kari A. Kuure

Joulukuun aikana voimme nähdä taivaalla monia mielenkiintoisia tapahtumia, esimerkiksi geminidien maksi, Jupiter ja Mars.

Geminidien parven radiantti on kaakossa ja myöhemmin aamuyöllä etelässä joulukuun puolivälissä. Selkeällä säällä voi nähdä useita kirkkaita meteoria lyhyen ajan sisällä. Kuva © Kari A. Kuure.

Geminidien meteoriparven maksimi on 13.12. kello 1.00, joskin maksimin kesto on pitkä, jopa 24 tuntia. Parven ZHR-luku on 120 – 150. Tämä tarkoittaa sitä, että maksin sattuessa kohdalle havaitsija voi nähdä useita kymmeniä meteoria tunnissa.

Parven säteilypiste (radiantti) sijaitsee, kuten jo nimestä voi päätellä, Kaksosten tähdistössä. Parveen kuuluvat meteorit ovat keskinopeita (noin 35 km/s, joten yksittäinen meteori on vain hetken näkyvissä. Yksittäiset meteorit voivat olla kirkkaita ja ovat väriltään kellertäviä. Parvi on tuottanut myös melko usein tulipalloja (bolideja), joten geminidit ovat ehkä vuoden merkittävin meteoriparvi perseidien ohella. Valitettavasti näkyvyyttä taivaalle heikentää kirkas kuutamo (täysikuu on 15.12.), joten aivan himmeimmät meteorit eivät näy. Myöskin joulukuun sää on hyvin usein pilvinen. Maksimin aikaan radiantti on lähes etelässä, joten aamuyö on parasta aikaa tehdä havaintoja.

Geminidien meteoriparvi on seurausta asteroidi 3200 Phaethon:n jälkeensä jättämästä sorasta. Saattaa olla mahdollisti, että asteroidi onkin ollut lyhytjaksoinen komeetta, mutta sen helposti haihtuvat kaasut ovat poistuneet ytimestä jo aikoja sitten. Asteroidin kiertoaika Auringon ympäri on vain 1,4 vuotta, joten jäiden haihtuminen kokonaisuudessaan tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa, ehkä vain parissa vuosituhannessa. Komeetta-alkuperästä ei kuitenkaan olla varmoja, sillä asteroidilla on vain vähän komeettamaisia piirteitä, esimerkiksi se, että sieltä lähtöisin olevien meteoriittien keskitiheys on 2 000 – 3 000 kg/m³ kun taas komeettojen aines on tiheydeltään vain 300 kg/m³ .

Jupiterin kuut muodostavat omituisiä kuvioita melko usein talven aikana. Kuvan esittämä kuiden muodostama suora on näkyvissä hetken joulukuun 12. päivänä kello 17.54. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Toinen joulukuun kohteita on ilman muuta Jupiter. Se oli oppositiossa joulukuun 7. päivänä, joten se on hienosti näkyvissä koko yön. Jupiterin näennäinen koko on suuri (noin 48 kulmasekuntia) joten pienelläkin suurennuksella sen yksityiskohdat ovat hienosti näkyvillä. Planeetta onkin harrastajakaukoputken kohteista ehdottomasti yksi parhaimmista.

Jupiterin neljä kirkkainta kuuta ovat helposti havaittavissa jo pienelläkin kaukoputkella tai jopa kiikarilla. Ne ovat tavallisesti totuttu näkemään suorassa jonossa Jupiterin ekvaattorintasossa. Näin tietysti on edelleenkin mutta nyt joulukuussa näemme tämän ekvaattoritason hieman kallistuneena meihin päin. Tästä syystä myös kuut voivat näkyä poikkeuksellisesti. Esimerkiksi joulukuun 12. kello 17.55 näemme Kalliston, Ganymedeen ja Ion muodostaman suoran jonon pystysuorassa Jupiterin sivussa. Europa puolestaan on kaukana Jupiterin vasemmalla puolella. Vastaavia, hieman erikoisia asetelmia tulemme näkemään myös talven aikana useammin. Näiden tapahtumien tarkkoja ajankohtia voi etsiä monien tähtikarttaohjelmien avulla.

Mars on aina milenkiintoinen, vaikkakaan ei mikään helppokohde. Tammikuussa tapahtuvan opposition vaikutksesta Mars on kuitenkin tavallista helpompi kohde. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Kolmas kohde tähtitaivaalla on epäilemättä Mars planeetta. Sen kirkkaus on mv= –0,8, joten se löytynee helposti taivaalta. Sen oppositio on tammikuun 16. (2025), joten se on jo hyvin näkyvissä koko yön. Marsin kulmahalkaisija ei ole koskaan kovin suuri, mutta nyt lähestyvän opposition vaikutuksesta voimme nähdä sen suunnilleen 13 kaarisekunnin kokoisena. Kaukoputkessa pitää käyttää suurinta mahdollista suurennusta tai jopa kaksi kertaa se, jotta mahdollisimman paljon yksityiskohtia planeetan pinnalta voisi nähdä. Onneksi etenkin aamuyön tunteina Mars on korkealla taivaalla. Tämänkertaisen opposition aikana Marsin pohjoisnapa on kallistunut meihin päin ja sen valkoinen napakalotti on näkyvissä. Tämän kun pitää mielessä, niin Marsin ilmansuunnat asetuvat kohdalleen.

Happy hunting

 

Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan–ATLAS) havaittiin tähtitornilla ja hieman muuallakin

Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan–ATLAS) on nyt ohittanut perihelinsä 27. syyskuuta ja Maata lähinnä se oli 12. lokakuuta 2024. Tähtiharrastajat ympäri maailmaa ovat aktiivisesti havainneet sen matkaa taivaalla. Tampereen Ursan tähtitornilla saatiin erinomaisia havaintoja, kun noin kymmenkunta jäsentä kokoontui tähtitornille 15. lokakuuta katsomaan tätä tässä vaiheessa jo himmenevää komeettaa.

 

Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan–ATLAS) kulki Maasta katsoen läheltä Aurinkoa. Todellisuudessa komeetta oli tässä vaiheessa Merkuriuksen ja Venuksen ratojen välissä. Kuva on otettu SOHOn LASCO C3 -kameralla lokakuun 10. päivänä kello 10.6 UTC aikaa. Huomaa Auringosta kohoava CME-pilvi. Kuva  SOHO/LASCO C3.

Havaintoja perihelin jälkeen

Ensimmäiset Ursan havaitsemat havainnot tehtiin heti perihelin jälkeen 12. lokakuuta Celestron EdgeHD 14" kaukoputkella. Komeetta oli tällöin vielä suhteellisen kirkas mutta näkyi kaukoputkessa vain kirkkaan koman osalta, sillä sää ei olut täysin selkeä. Taivaalla oli yläpilveä ja Naistenlahden savut häiritsivät havainnointia.

Tiistaina (15.10.) järjestetyssä jäsen- ja havaintoillassa jäsenet saapuivat tähtitornille mukanaan omia kiikareita ja kaukoputkia. Alkuillan esitelmän jälkeen siirryttiin havaitsemaan komeettaa. Ilta pimeni suhteellisen nopeasti, ja sää oli suhteellisen hyvä syksyn sääksi. Korkea kosteus kuitenkin verotti jonkin verran näkyvyyttä ja paljain silmin komeetta oli juuri ja juuri havaittavissa. Ursan kaukoputki ja monet kiikarit tarjosivat parhaan näkymän komeetasta ja sen pyrstöstä. Komeetan pyrstöä näkyi havaintolaitteesta riippuen useamman asteen verran.

Markku Lintisen ottama kuva tiistaina 15.10 kello 20.02. Kamerana oli Seestar S50 ja valotusaikaa 1 minuutti. Kuva © Markku Lintinen.

 

Havaintovälineet ja -olosuhteet

Tampereen Ursan tähtitornilla käytetty Celestron EdgeHD 14" kaukoputki tarjosi tarkan ja yksityiskohtaisen näkymän komeetan komasta. Komeetta oli jo alkanut himmetä, mutta se on edelleen havaittavissa kiikarilla erityisesti pimeissä olosuhteissa.

Vaikka perihelin jälkeen komeetan kirkkaus on laskussa, suosittelen edelleen yrittämään havaintoja selkeinä iltoina. Komeetan kirkkaus on tätä kirjoittaessani noin +3 magnitudin tienoilla, mikä tekee siitä kiikarilla havaittavan kohteen. Komeetta on parhaiten näkyvissä iltataivaalla, kunhan kaupungin valot eivät häiritse liikaa ja niitähän Tampereella riittää.

Komeetan kirkkauden kehittymistä voi seurata vaikkapa Gideon van Buittenin sivustolta! Sivuilta löytyy paljon muutakin hyödyllistä asiaa tähtiharrastajille.

 Havaintopiirros 15.10. kello 20. Havaintovälineenä oli kiikari TS 20×80 ED APO, jonka kuvakentän halkaisija on 3,2°. Huomaa, että komeetan pyrstö jatkuu kuvakentän ulkopuolelle. Kuva © Kari A. Kuure.

Havaintokokemuksia ja jäsenistön kuvia

Komeetan etääntymisen ja himmenemisen myötä sen havaitseminen vaati enemmän keskittymistä ja tarkkuutta. Komeetan pyrstö oli näkyvissä kaukoputkella, mutta kiikareilla havaintokohde oli pieni ja vaati silmän pimeään sopeutumista. Parhaimman katselukokemuksen saa, kun kiikari on asennettu jalustalle, jolloin se ei heilu kuten käsivaraisesti tuettaessa.

Muutama jäsen onnistui tallentamaan komeetan kuvia käyttäen pitkää valotusaikaa ja jalustalle asetettua kameraa. Näissä kuvissa komeetan ydin ja sitä ympäröivä kaasukehä näkyvät selkeästi

Valokuvia otettiin myös muina iltoina tiistain jälkeen. Näitä kuvia ja havaintopiirros on tämän artikkelin kuvituksena.

 

Jukka Konttisen ottama kuva 17.10.2024 kello 20.00 Nokialla. Kamerana oli Canon EOS 550 ja objektiivi 50 mm. Valotusaika noin 1 sekunti ja herkkuus ISO 6400. Kuva © Jukka Konttinen.

Tulevat havaintomahdollisuudet

Vaikka komeetta himmenee vähitellen, havaintoja voi jatkaa seuraavien viikkojen aikana aina kun sää sen mahdollistaa. Tämän hetken arvioiden mukaan komeetta C/2023 A3 on edelleen näkyvissä kiikareilla ja pienillä kaukoputkilla, etenkin jos havainto-olosuhteet ovat hyvät ja havainnot tehdään pimeässä paikassa. Komeetan paikantamisessa täytyy käyttää apuna tähtikarttasovellusta, jolloin sen antama informaatio on aina ajantasaista.

 

 

Kuunpimennys keskiviikkona (18.9.2024) aamuyöllä

Tampereella on mahdollista nähdä keskiviikkona 18.9. aamuyöllä osittainen kuunpimennys, jos vain sää sen mahdollistaisi. Sääennusteen mukaan juuri pimennyksen alkuvaiheessa lännestä työntyy Pirkanmaan taivaalle pilvikerros, joka käytännössä estää pimennyksen näkemisen.

Tämän kertainen kuunpimennys muistuttaa jonkin verran tätä pimennystä vuodelta 2013 ollessaan maksimissaan. Täysvarjo tulee olemaan hieman eri paikassa Kuun pohjoisosassa. Kamerana oli digijärkkäri (Canon EOS 50D), objektiivi Sigma APO DG 70 – 300 mm, herkkyys ISO 400, valotusaika 1/500 s ja aukko 5,6. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennys alkaa osittaisen varjon pimennyksellä kello 4.41., jolloin Maan puolivarjo koskettaa Kuun pintaa. Tätä vaihetta on vaikea nähdä, sillä kirkkauden väheneminen on hyvin vähäistä. Pimennys etenee ja puolivarjon tummuus lisääntyy hiljalleen, kunnes kello 5.13 täysvarjo lankeaa Kuun pohjoisosan ylle. Pimennys on syvin kello 5.44., jolloin vain noin 8,5 % Kuusta on pimentynyt. Täysvarjopimennys päättyy kello 6.16 ja puolivarjopimennys kello 7.47. Pimennyksen loppuvaihetta Tampereella ei nähdä, sillä Kuu laskee horisontin alapuolelle kello 7.06.

Seuraava kuunpimennys on maaliskuun 14. päivänä 2025 kello 5.57 alkaen. Tampereella näkyy vain puolivarjopimennys ennen kuunlaskua. Pimennys sinällään on täysvarjopimennys. Ensi vuonna nähdään toinenkin pimennys, syyskuun 7. Kuun noustessa pimenytyneenä kello 20.09. Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 20.30 ja pimennys on syvin kello 21.11. Täydellinen vaihe päättyy kello 21.52 ja osittainen vaihe kello 22.56. Puolivarjovaiheen pimennys päättyy kello 23.55.

Tämän jälkeen kuunpimennykset, josta voidaan tehdä edes hieman havaintoja, ovat joulukuun 31. päivä 2028 ja joulukuun 20. vuonna 2029. Molemmat pimennykset olisivat täydellisiä ja ne nähtäisiin koko Suomessa alusta loppuun. Jälleen kerran näidenkin pimennysten havaitseminen riippuu siitä, millainen säätila tuolloin vallitsee. Suomessa yleensä talvet ovat hyvin pilvisiä silloinkin, kun korkeapaine on maamme yllä. Joten pessimisti ei pety!

Havaitseminen

Pimennystä voi havaita paljain silmin ja kiikareilla, miksi ei myös kaukoputkella, kun käyttää hyvin pientä suurennusta. Mitään erityisiä suodattimia ei tarvita, toisin kuin auringonpimennystä havaitessa. Kuu ei ole koskaan niin kirkas, että se voisi vahingoittaa silmiä. 

Kuunpimennyksen valokuvaaminen ei pitäisi tuottaa mitään erityisiä vaikeuksia – tällä kertaa. Valokuvaamista varten tarvitset kameran (digijärkkäri on suositeltavin), siihen sopivan pitkän objektiivin, esimerkiksi 300 mm (lyhyemmälläkin saa hienoja kuvia) ja jalustan. Kameran herkkyydeksi voi valita turvallisin mielin ISO 800, jolloin kuvista ei vielä tule liian kohinaisia. Joissakin kameramalleissa voi herkkyydeksi valita jopa ISO 1600 kohinan ollessa vielä täysin hyväksyttävällä tasolla. Riittävällä herkkyydellä varmistetaan se, että valotusajoista tulee riittävän lyhyitä, jotta tästä syystä epäterävyyttä ei synny.

Kuun kuvaamisen vaikeus liittyy siihen, että automaattivalotus ylivalottaa Kuun, vaikka se olisi osittain pimentyneenä. Näin ollen kameraa pitäisikin käyttää manuaalisesti, siis kuvaustavan valinnaksi kohta M. Tällöin pääset valitsemana niin valotusajan kuin käyttämäsi aukon. Myös objektiivista on valittava manuaalitarkennus, sillä etenkin täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuun kirkkaus voi olla niin vähäinen, että kameran automaattinen tarkennus ei toimi. Tällä kertaa Kuun himmeneminen ei ole niin voimakasta, joten automaattinen tarkennus saattaa toimia vielä kohtuullisen hyvin. Osa kameroista eivät kuitenkaan automaattisesti tarkenna oikeasti äärettömään, joten tästä syystä manuaalisesti tehtävä tarkentaminen voi olla välttämätöntä.

Pimentyneen Kuun valokuvaamisessa valotusajat voivat tulla niin pitkiksi, että kuvan tärähtämisen vaara on todellista. Käytä siis jalustalle asetettua kameraa ja kuvien ottamiseen kauko-ohjainta, etälaukaisinta tai ajastettua (2 tai 10 sekuntia) laukaisua. Jos käytät pitempiä kuin 300 mm objektiiveja tai kaukoputkea, niin silloin kamera täytyy olla seurantajalustassa. Valotusajat voivat olla sen verran pitkiä, että valotuksen aikana Kuu ehtii liikkua kuvakentässä jonkin verran. Kuviin siis syntyy liike-epäterävyyttä hyvin helposti. Ottamalla koekuvia ennen pimennystä, voi määrittää sopivat kuvausarvot kameraan ja näin varmistat onnistuneet kuvat.