Kirkkain komeetta vuosikymmeniin?

Tammikuun 13. päivän aamuna on mahdollisuus havaita kirkkainta komeetta ehkäpä vuosikymmeniin? Silloin komeetta C/2024 G3 (ATLAS) on perihelissään. Ainoa ongelma vain on, että komeetta näkyy hyvin lähellä Aurinkoa, jolloin kirkas taivas saattaa estää komeetan näkymisen. Sen kirkkaudeksi lasketaan m_v= –1,4, mutta onko se riittävä komeetan näkemiseen. Paras ajanhetki yrittää havaita sitä on juuri ennen auringonnousua, Tampereella kello 9.10.

Komeetan C/2024 G3 (ATLAS) voi hyvällä onnella havaita tammikuun 13. päivän aamuna kello 9.10, kun Aurinko on vielä horisontin alapuolella. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Komeetta havaittiin Asteroid Terrestrial-impact Last Alert System (ATLAS) tutkimusprojektin 0,5 m -teleskoopilla Rio Hurtado (Chile) observatoriossa 5. huhtikuuta 2024. Silloin sen kirkkaus oli mv= 19 ja se sijaitsi 4,438 au etäisyydellä Maasta. Komeetta osoittautui Oortin pilven komeetaksi ja se oli lähestymässä Aurinkoa hyvin elliptisellä radalla taivaanekvaattorin eteläpuolelta. Se määriteltiin auringonhipojaksi, sillä sen perihelietäisyys on vain 0,09 au (n. 13,5 miljoonaa km). Välimatka on niin lyhyt, että komeetan mahdollisuus selvitä perihelin ohituksesta on pieni.

Meillä pohjoisella pallonpuoliskolla komeetan havaitseminen rajoittuu pariin päivään, tammikuun 12. ja 13. päivän aamuun. Tammikuun 12. päivän aamuna komeetan kirkkaus on m_v= –0,6, joka on aivan liian vähän, jotta komeetta erottuisi kirkkaan taustataivaan läpi. Perihelipäivänä, tammikuun 13. mahdollisuudet komeetan havaitsemiseen on hieman paremman sen suuremman kirkkauden vuoksi. Jos komeetta selviää perihelistä, niin seuraavana aamuna, tammikuun 14., komeetan kirkkaus on jo pudonnut ja on noin mv= –0,9. Se tuskin riittää komeetan näkemiseen.

Koska komeetta sijaitsee meistä katsoen hyvin lähellä Aurinkoa, havainnoissa tulee olla hyvin huolellinen. Erityisen varovainen tulee olla auringonnousun jälkeen, jolloin kirkas auringonvalo saattaa vaurioittaa silmiä korjaantumattomasti. Vaikka Aurinko on horisontissa, sen kirkkaus on tuhoisaa silmän verkkokalvolle etenkin, jos Aurinkoa katselee suojaamattomalla kiikarilla tai kaukoputkella. Silloinkin paras tapa on tehdä havainnot niin, että itse Aurinko jää jonkin rakennuksen katson harjan taakse. Jos sellaista mahdollisuutta ei ole, niin silloin on parempi keskittyä vain valokuvaamiseen, sillä jos kamera rikkoutuu, niin sen saa uusittua rahalla. Nykyaikaiset kamerat kyllä yleensä kestävät juuri ja juuri horisontissa olevan Auringon kirkkauden.