Saturnus palaa hiljalleen iltataivaalle

Kari A. Kuure

Saturnuksen renkaiden avautumiskulma vaihtelee planeetan
ja maapallon keskinäisen aseman mukaan. Me näemme
renkaat vuoroin pohjois- ja vuoroin eteläpuolelta.
Kuva  NASA/JPL/Space Science Institute.

Tähtitornin tähtinäytöksissä Saturnus-planeettaa on usein kysytty. Kyselyt ovat ymmärrettäviä, sillä onhan Saturnus yleisön keskuudessa hyvin suosittu kohde ja onhan sitä mukava myös tähtioppaiden näyttää.

Viime vuosina Saturnus on näkynyt eteläisellä tähtitaivaalla hyvin matalalla ja tilanne ei kovin nopeasti edes muutu. Tämän vuoden syksyä voidaan kuitenkin pitää käännekohta, sillä Saturnus on matkalla kohti pohjoista ja näkyy vuosi vuodelta paremmin verrattuna edelliseen vuoteen. Tässä artikkelissa käsittelen Saturnuksen näkymistä Tampereen horisontissa lähivuosien aikana.

Vuosi 2018

Saturnus on parhaiten näkyvissä kesällä, jolloin se on horisontin yläpuolella hämärän yön aikana. Alkuvuodesta Saturnus on näkyvissä aamuhämärän aikaa mutta kesäkuussa se on horisontin yläpuolella koko lyhyen yön. Kesäkuun 15. päivänä Saturnus näkyy etelämeridiaanissa noin 6 asteen korkeudella kello 2.17.

Heinäkuussa planeetan nousuaika siirtyy auringonlaskuna aikaan ja laskuaika on aamupuolella yötä ennen auringonnousua. Etelämeridiaanin ylitys tapahtuu (15.7.) kello 0.14 noin 6 asteen korkeudella.

Elokuussa Saturnuksen näkyminen on siirtynyt iltataivaalle. Planeetta nousee edelleen auringonlaskun aikaan ja on (15.8.) etelämeridiaanissa kello 22.01 noin 5,8 asteen korkeudella. Tapahtumien yönä Saturnus voi olla näytöskohde ensimmäisen kerran moneen vuoteen. Planeetta on kuitenkin edelleen hyvin matalalla ja sen näkymistä haittaa vaalea yötaivas.

Syyskuussa Saturnus on horisontin yläpuolella vain iltahämärän aikaan ja suhteellisen himmeänä (M_v=0,5^m) kohteena erittäin vaikeasti löydettävissä ilman goto-kaukoputkea. Lisäksi planeetan korkeus ei juuri ole kesäisistä lukemista muuttunut.  Lokakuusta vuoden loppuun tilanne pysyttelee muuttumattomana ja vuoden vaihtuessa Saturnus siirtyy jälleen aamutaivaalle.

Vuosi 2019

Saturnus näkyy jälleen koko yön kesäkuussa. Itse asiassa koko näkymiskausi on toisinto edellisestä vuodesta, ainoastaan planeetan korkeus etelämeridiaanissa on hieman kasvanut. Kesäkuussa meridiaanin ylitys tapahtuu aamuyöstä noin 6,75 asteen korkeudella. Heinäkuussa Saturnus on korkeimmillaan noin kello 1 aikaan ja elokuussa jo kello 22 aikoihin. Korkeus on edelleen noin 6 astetta.

Elokuussa planeetta on horisontin yläpuolella koko yön mutta jo syyskuussa planeetta laskee horisonttiin heti puolenyön jälkeen. Syyskuussa Saturnuksen näkyminen on siirtynyt selkeästi iltataivaalle ja se laskee horisonttiin vielä saman vuorokauden puolella. Havaintokausi jatkuu tästä vuodesta alkaen vielä lokakuulle, mutta tästä eteenpäin vuoden loppuun se on iltaisina horisontin yläpuolella vain iltahämärissä.

Vuosi 2020

Vuosi on edelleen toisinto edellisestä vuodesta, vain hienoisia muutoksia näkyvyyden hiljalleen parantuessa on odotettavissa.

Kevätkaudella Saturnus näkyy maaliskuulta toukokuuhun hyvin matalalla iltahämärän aikaan. Kesäkuussa Saturnus on horisontin yläpuolella lähes koko yön. Heinäkuussa planeetta laskee ennen auringonnousua ja korkeimmillaan se on aamupuolella yötä, jolloin planeetan korkeus horisontista on noin 8 astetta. Selkeinä, keliltään hyvinä öinä korkeus on jo riittävä hyvine visuaalihavaintojen tekemiseen ja joskus jopa valokuvaamiseen.

Elokuussa Saturnus on horisontin yläpuolella auringonlaskusta aamupuolelle yötä. Syyskuussa lasku tapahtuu jo ennen vuorokauden vaihtumista ja sama suunta jatkuu lokakuussakin. Havaintoja voisi jatkaa myös marraskuussa, jos vain sää sen mahdollistaa.

Vuosi 2021

Alkuvuonna Saturnus näkyy huonosti aamutaivaalla aamuhämärän aikaa. Vasta heinäkuulla planeetta on näkyvissä koko yön ja etelämeridiaanin ylitys tapahtuu jo yli 10 asteen korkeudella.  Planeetan kirkkaus on myös kasvanut jonkin verran mutta ei se vieläkään ole silmiinpistävän kirkas.

Elokuu ja syyskuu ovat hyvää aikaa havaita Saturnusta, sillä se on iltataivaalla ja lasku horisonttiin tapahtuu vasta vuorokauden vaihtumisen jälkeen. Lokakuusta vuoden loppuun planeetta on näkyvissä iltataivaalla ja horisonttiin painuminen tapahtuu illan vaihduttua yöksi. Lokakuu on varmaankin ensimmäinen kuukausi jolloin tähtinäytöksissä planeettaa voitaneen katsella kaukoputkella sunnuntai-iltojen tähtinäytöksissä.

Tästä eteenpäin Saturnus on hyvin näkyvissä muutaman vuoden ajan iltataivaalla.

Jälleen tulipallo Tampereen Ursan kameraan

Videosta kaapattu yhdistelmäkuva tulipallosta.
Kuva © Tampereen Ursa ry. / Kari A. Kuure.

Maanantaina 5.2.2018 kello 20.53 nähtiin taivaalla kirkas tulipallo. 

Ursan Taivaanvahdin kokoamien tietojen ja Esko Lyytisen analyysin perusteella avaruudesta tullut kappale syöksyi ilmakehään Latvian Kuurinmaan yllä ja eteni kohti Pohjois-Gotlantia. Meteoroidi höyrystyi ilmakehässä kokonaan ja siitä ei uskota pudonneen maanpinnalle ainoatakaan kappaletta.

Tampereella tulipallo tallentui etelään suunnattuun sääkameraan, ainoastaan tulipallon loppuosa ja mahdollinen pirstoutuminen meni kuvakentän ulkopuolelle. Etelään suunnattu kamera on sellainen, jonka kuva tallennetaan videona serverille. Videosta saatiin poimittua oikea kohta ja kuvakaappauksista saatiin koottua koko näkyvissä ollut lentorata. Alla on video tulipallosta.

Kuunpimennys näkyi vain osassa Suomea

Pimennyksen täydellinen vaihe
Griffith Observatoryn kuvaamana. Kuva NASA-TV/Griffith Observatory.

Tammikuun 31 päivänä oli vuoden ensimmäinen kuunpimennys. Tällä kertaa täydellinen pimennys näkyi kokonaisuudessaan vain Pohjois-Lapissa Ivalon, Inarin ja Utsjoen alueella. Muualla täydellisen vaiheen näkyminen oli osittaista ja Lappeenranta–Kokkola-linjan länsipuolella sitä ei nähty lainkaan. 

Etelä- ja länsisuomalaiset eivät nähneet pimennystä lainkaan, sillä suurin osa maastamme oli pilvien alla. Tampereellakin pilvisyys oli hyvin synkkää Kuun noustessa horisontin yläpuolelle.

Ursalle Taivaanvahtiin tehtiin useita kymmeniä raportteja havainnoista ja pimennys niiden perusteella oli näkynyt vaihtelevasti linjan Lappeenranta–Raahe pohjois- ja itäpuolella.

 https://www.taivaanvahti.fi/observations/browse/pics/2284482/observation_id/desc/0/20

Myös Yleisradio vastaanotti runsaasti katsojien kuvia kuunpimennyksestä. Ne löytyvät ositteesta

https://yle.fi/uutiset/3-10050430

Kuunpimennys keräsi suuren huomion mm. Yhdysvalloissa, jossa sitä kutsuttiin nimityksellä ”Super Blue Blood Moon”. ”Super” tarkoittaa Kuun radan perihelin lähellä tapahtuvaa täysikuuta ja sen vuoksi sen näennäinen koko taivaalla on tavanomaista suurempi. ”Sana ”blue” tarkoittaa yhdysvaltalaista käytäntöä kutsua kuukauden toista täysikuuta siniseksi kuuksi (Blue Moon) ja ”Blood” (veri) viittaa Kuun väriin täydellisen pimennyksen aikana.

NASA-TV lähetti ohjelmassaan koko kuunpimennyksen useammasta observatoriosta kuvattuna. Kuvauspaikkoina olivat Griffith Observatory, Armstrong Flight Research Center ja Mt Lemmon Observatory. Ennakontietojen mukaan myös Havaijilta olisi pitänyt olla observatorio seuraamassa pimennystä, mutta ainakaan minä en tv-lähetystä seuranneena nähnyt sieltä otettua kuvaa.

Havaintovinkki: Kuunpimennys 31.1.2018

Kuunpimennyksen vaiheet. Piirros © Kari A. Kuure.

Tammikuun 31. päivänä on täysikuu kello 15.27 Suomen aikaa. 

Silloin Kuun keskipisteen etäisyys on 360 778 km, joten aivan tarkkaan ottaen tämä täysikuu ei ole superkuu, vaikka netin englannikielisillä sivuilla hyvin usein näin väitetään.

Kuu saavuttaa perigeumin 30.1.2018 kello 11.30 aikaan ja silloin Maan ja Kuun keskipisteiden välinen etäisyys on 360069 km. Täydenkuun aikaan etäisyys (360 778 km) on pidempi kuin superkuun rajana pidetty 360 000 km ja pidempi kuin kuunpimennyksen syvimmän vaiheen etäisyys (360 763 km), vaikka niiden ajallinen ero on vain pari minuuttia.

Kuunpimennys alkaa (P1) kello 12.50, jolloin Kuun reuna koskettaa puolivarjoa. Täydellinen vaihe (U1) alkaa kello 13.48 ja Kuu on täysin pimentynyt (U2) kello 14.51. Pimennyksen syvin vaihe on kello 15.29. Täydellinen vaihe päättyy (U3) kello 16.07, osittainen vaihe päättyy (U4) kello 17.10 ja puolivarjopimennys päättyy (P4) kello 18.08.

Pimennyksen alkupuoliskolla Tampereen horisontissa Kuu ei vielä ole noussut! Kuunnousu tapahtuu kello 16.29 eli maksimipimennyksen jälkeen ja näemme pimennyksen päättymisen vaiheet.

Kuunpimennyksen näkymisalue maapallolla. Suomessa Kuu nousee pimentyneen.
Kuva © Kari A. Kuure.

 Molempien kuvien lähteenä on käytettä NASAn julkaisemia ja Fred Espenak'in laatimia pimennyskarttoja.

Tulipallo tallentui kameraan tähtitornilla

Alkuperäisen kuvan kokoinen kuvaleike itse tulipallosta.
Kuva © Tampereen Ursa ry.

Tiistaina 9.1.2018 taivaalla kello 8.08 aikaan näkynyt tulipallo tallentui Tampereen Ursan käytössä olevaan ja pohjoiseen suunnattuun kameraan. 

Havaintoja tulipallosta Taivaanvahtiin on kertynyt jo yli 75, joten aika laajalla alueella Lounais-Suomesta Lappiin se nähtiin.

Esko Lyytisen analyysin mukaan tulipallo kului loppuun Perämeren yläpuolella. Tulipallovaihe kesti kameratallenteen mukaan noin 2 sekuntia, joten aika haipakkaa se oli avaruudesta tullut.

Oheiset kuvat on eroteltu kameran kuvaamalta videolta ja yhdistetty yhdeksi kuvaksi. Huomaa, että kirkkaimman vaiheen yläpuolella pilvien rakosesta näkyy tulipalloa edeltänyt meteorivaihe lyhyenä ja himmeänä viiruna. Samoin kirkkain vaihe heijastuu Näsijärven pinnasta.

Kameran koko kuva yhdistettynä videon eri kuvista.
Kuvan © merkitty kuvaan.

Katso myös video
https://www.taivaanvahti.fi/observations/show/69470#1

Esko Lyytinen on Tampereen Ursan helmikuun Kuukauden esitelmöitsijä ja hän kertoo siitä kuinka tulipallojen ja meteorien ratoja analysoidaan ja mitä niillä tiedoilla tehdään. Kuukauden esitelmä pidetään helmikuun 15. päivänä Monitoimitalo 13. Wivi Lönn-salissa.

Taivaanvahtiin tehdyt ilmoitukset tulipallosta.
Kuva © Taivaanvahti/ Google

Tulipallo Pihtiputaan ja Kinnulan yllä

Tulipallotyöryhmän Esko Lyytinen ja Janne E. Sievinen
ovat saaneet valmiiksi perjantai-illan meteoroidin
lentoradan mallinnuksen. Kappale hajosi ja tuhoutui
suurimmaksi osaksi ilmakehässä. Lähinnä pienet
sirpaleet päätyivät Kinnulan ja Pihtiputaan kuntien
alueelle. Eilisiltainen alustava arvio Keski-Suomen
pohjoisosista putoamisalueena osoittautui hyvin
paikkansapitäväksi.
Kuvalähde Tähdet ja avaruus / Jarmo Moilanen / Google Maps.  

Ursan tulipallotyöryhmä on määrittänyt alustavasti eilen 22.12.2017 näkyneen tulipallon radan.  Se tuli ilmakehään idän suunnasta noin 45 asteen kulmassa ja haihtui olemattomiin Pihtiputaan ja Kinnulan ilmatilassa noin 30 km korkeudella.

Tulipallosta tehtiin havaintoja laajalti koko Suomessa. Ursan Taivaanvahti-sivustolle on tullut 221 tulipallo ilmoitusta kello 201.05 näkyneestä ilmiöstä. Yön aikana nähtiin pari muutakin tulipalloa: Rovaniemellä, Torniossa, Oulussa ja Helsingissä tehtiin havainnot 23.12.2017 kello 1.05 näkyneestä tulipallosta. Lisäksi muutama muukin ilmoitus tulipalloista illan aikana tuli ja ne saattavat viitata kello 20.05 näkyneeseen vaikka ilmoitettu aika ei havaintoon täsmääkään.

Kuvia kello 20.05 tapauksesta saatiin(tähän mennessä) kolmesta kamerasta: Tampereelta, Kangasalta ja Taivassalosta.

Tulipallo tallentui kameraan tähtitornilla

Yönsilmä-kamrana videosta kaapattu kuva tulipallosta 171222.
Kuva © Markkun Lintinen / Tampereen Ursa ry.

Eilen illalla laajasti näkynyt tulipallo tallentui Markku Lintisen Yönsilmä-kameraan. Kamera on sijoitettu Tampereen Ursan tähtitorniin ja se kuvaa kohti pohjoista. Kuvan saamisessa oli onnea matkassa, sillä tulipallo tuli näkyviin juuri kameran kuvakentän reunalla ja pilvipeitteessä oli juuri sopiva, vaikkakaan ei aivan läpinäkyvä rako.

Oheinen kuva on kameran videosta sekunnin välein kaapatuista kuvista yhdistetty. Kuvan suurennusosa osan koko on säilytetty 1:1 alkuperäisen kuvan kanssa.

23.12.2017 kello 9.38 lisäys

Markku Lintisen toiseenkin kameraan tarttui samainen tulipallo. Kameroiden kelloajoissa on pieni ero.

Toinen kuva samaisesta tulipallosta.
Kuva © Markku Lintinen / Tampereen Ursa ry.