Komeetta MAPS katosi periheliohituksen aikana

KAK — Auringonhipoja komeetta C/2026 A1 (MAPS) katosi periheliohituksen aikana. Auringon voimakas lämpösäteily oli pienelle komeetalle liikaa ja se alkoi fragmentoitua (pirstoutua) eilen aamulla, selvästi ennen periheliä. SOHON ottamissa alkava fragmentoituminen näkyi komeetan nopeana (noin parissa tunnissa) kirkastumisena.

Komeetan osaset jatkoivat matkaansa kohti Aurinkoa ja ne hävisivät näkyvistä SOHOn LASCO C3 kronagrafin peitinlevyn taakse kello 9.12 UTC ja LASCO C2 kamerasta kello 11.30 UTC tienoilla. Molemmissa kameroissa näkyy jonkin aikaa komeetan pyrstö, joka sekin katosi kuvista hieman myöhemmin.

Kuvista ei pysty arvioimaan sitä, kuinka lähelle periheliä (ja Aurinkoa) komeetan pienemmät kappaleet pääsivät ennenkuin viimeisetkin kappaleet haihtuivat.

Alla SOHOn LASCO kameroiden ottamat gif-animaatiot kommeetan viimeisistä hetkistä.

 

Komeetan lähestyminen Aurinkoa aiheutti sen pirstoutumisen jo ennen periheliä. Pirstoutuminen näkyy komeetan kirkastumisena 4.4.2026 päivän aamuna. Kuvan aikaleima on UTC aikaa. Kuva SOHO (ESA & NASA).

LASCO C2 -kameran tuottama kuvasarja komeetan viimeisistä hetkistä ennen sen haihtumista Auringon lämmön vaikutuksesta. 

Kuva SOHO (ESA & NASA).

Komeetta C/2026 A1 (MAPS) näkyy tänään SOHOn kuvissa

KAK — Aurinkoa hipova komeetta C/2026 A1 (MAPS) on näkyvissä tänään SOHOn ottamissa kuvissa. Komeetta saavuttaa tänään kello 17.20  Suomen aikaa perihelinsä, jolloin sen etäisyys Auringosta on vain 854 216 km.

Komeetan ydin on arviolta maksimissaan vain 2,4 km kokoinen. Jos se on lähellä tätä kokoa, komeetta voi selvitä periheliohituksesta. Jos se on kooltaan kokoarvion alarajalla, noin 0,4 km, sen selviytymismahdollisuus on huono. Komeetta voi haihtua auringonlämmön vaikutuksesta kokonaan.

Komeetta C/2026 A1 (MAPS) näkyy tässä SOHON ottamassa kuvassa selkeästi. Sillä siis on jonkin verran kokoa, vaikka mikään ”suuri komeetta” se ei ole. Kuva SOHO (ESA & NASA).

Komeetta kuuluu ns. auringonhipojiin, joiden tunnetuin on Kreutzin ryhmä. Näin ollen, sen rata muistuttaa ryhmän nykyisin tunnetuimman komeetan C/2011 W3 (Lovejojoy) rataa. Kreutzin ryhmän komeetat lähestyvät periheliä aina ekliptikatason eteläpuolelta ja periheliohituksen jälkeen myös palaavat samaan suuntaan. Komeettojen radat ovat hyvin pitkänomaisia.

Radasta johtuen, Kreutzin rymän komeettojen havaitseminen Suomesta on vaikeaa tai jopa lähes mahdotonta. C/2026 A1 (MAPS) havaitseminen on osoittautumassa lähes mahdottomaksi, koska pieni mahdollisuus siihen olisi tänä iltana auringonlaskun aikaan tai huomenaamuna heti auringonnousun jälkeen, jos komeetan kirkkaus olisi riittävä. Säätila suuressa osassa Suomea ei kuitenkaan näytä sellaiselta, että komeetan havaitsemista olisi mahdollisuus edes yrittää.

Vaikka komeetan havaitseminen omin silmin onkin mahdotonta, niin sen periheliohitusta on mahdollisuus seurata Solar and Heliospheric Observatory (SOHO) ottamista kuvista. Komeetta tätä kirjoittaessani ollut näkyvissä jo 2.4. 2026 illasta alkaen LASCO C3 kameran kuvissa. Kuvia voi seurata lähes reaaliaikaisesti SOHO observatotion nettisivuilta tai suurempikokoisena SOHOn uudemmilta sivuilta.

Lisätietoja

Esitelmän Kari a. Kuure: Aurinkoa hipovat komeetat pdf-versio.

Tuoreimmat arviot komeetta C/2023 P1 (Nishimura) näkymisestä Suomessa

Tuleeko komeetta Nishimura näkyväksi paljain silmin? Toistaiseksi tämä on vain arvailujen varassa. Hideo Nishimura löysi komeetan 11.8.2023 kolmekymmentä sekuntia valotusta kuvasta, jonka hän otti tavallisella digitaalikameralla. Sittemmin C/2023 P1 Nishimuran kirkkaus on lisääntynyt, ja sen rata sisäisen aurinkokunnan halki on määritetty. Kun komeetta sukeltaa kohti Aurinkoa, se varmasti jatkaa kirkastumistaan ​​ja mahdollisesti muuttuu paljain silmin näkyväksi kohteeksi syyskuun alussa. Ongelmana on, että komeetan elongaatio on pieni, joten se on mahdollista nähdä vain lähellä auringonlaskua tai auringonnousua. Perihelissä komeetta joutuu hyvin lähelle Aurinkoa. Auringon lämpö voi aiheuttaa komeettaytimessä voimakkaita purkauksia ja ytimen pirstoutuminekaan ei ole mahdotonta. Komeetta Nishimura kuvattiin 18.8.2023 June Lakesta Kaliforniassa. Kuva Dan Bartlett. Lähde NASA.

Veikko Mäkelä (Ursa) on jakanut uusinta tietoa Nishiumuran näkymisestä Suomessa. Tässä hänen postauksensa:

” Kirkkaus:  

Virallinen Minor Planet Centerin efemeridi antaa komeetalle tällä hetkellä ennusteen 8,9 mag ja maksimin se saavuttaisi päivää ennen periheliään, joka on 18.9. Kirkkaus 17.9. olisi 3,3 mag. 

Tehtyjen havaintojen perusteella komeetan kirkkaus on tällä hetkellä noin 8 mag. Näistä tehdyn sovituksen perusteella COBS-havaintopalvelu ennustaa maksimikirkkaudeksi 1,9 mag, Seiichi Yoshida noin 2,5 mag ja Gideon van Buitenen 2,1 mag.  Havaintoaineisto on vielä aika niukka ja ennuste paranee, kun mennään viikon verran eteenpäin ja saadaan lisää dataa.

Havaittavuus:

Maksimin lähellä komeetan havaitsemista vaikeuttaa se pieni elongaatio eli kulmaetäisyys Auringosta. Pienimmillään tämä kutistuu noin 12 asteeseen perihelin lähistöllä. Jo syyskuun 9. päivän jälkeen se pienenee alle 20 asteen. Näkymistä hiukan helpottaa se, että komeetta on Auringon pohjoispuolella lähellä periheliä.

Olen tehnyt tilastoja kirkkaiden komeettojen näkymisestä eri elongaatioilla.  12 asteen elongaatio vaatisi komeetalta jopa 0,5 – 1,0 mag kirkkautta, 20 asteen elongaatio noin 3 – 3,5 magnitudia: Näillä kirkkausennusteilla ja elongaatioilla komeetta saattaa jäädä näkymättömiin perihelin tienoilla.  

Komeetan rata:
Viimeisten tietojen mukaan komeetan radan eksentrisyys e = 0,9949643 eli himpun alle 1,0 ( parabelirata).   Inklinaatio on jyrkästi vasten aurinkokunnan tasoa i = 132,5.

Näkyminen nyt:

Komeetta on nyt havaittavissa kaukoputkella ja mahdollisesti isoilla kiikareilla aamuyöllä. Lähipäivinä sen Venuksesta suoraan ylöspäin ja Castorista ja Polluxista alavasemmalle. Korkeus etelärannikolla klo 4 aikoihin reilu 10 astetta.  Aamun edetessä nousee ylemmäs, mutta taivas myös vaalenee.  

Päivien edetessä komeetta liikkuu itään päin. Perihelin lähestyessä se alkaa näkyä myös iltataivaalla paitsi, että sen korkeus horisontista pienenee. Perihelin jälkeen komeetan deklinaatio laskee alle Auringon vastaavan, joten se katoaa näkyvistämme.

Kirkkaus nousee COBS:in ennusteen mukaan 8 magnitudista syyskuun alkuun 6,5 magnitudiin ja syyskuun 7. päivään mennessä 4,5 magnitudiin.

Komeettaa kannattaa kuvata ja havaita nyt ja yrittää nähdä se mahdollisimman pitkään, ennen kuin katoaa Auringon kajoon.  Kirkkauttakin ja mahdollisia muuttuvia ennusteita kannattaa seurata havaintopalveluista.

Seiichi Yoshida, http://www.aerith.net/comet/catalog/2023P1/2023P1.html

COBS, https://www.cobs.si/

Gideon van Buitenen, http://astro.vanbuitenen.nl/comet/2023P1 ”

 Etsintäkartat Tampereen horisontin mukaan syyskuussa 2023. (pdf)

Ensiyönä asteroidin lähiohitus

Vain viikko sitten löydetty asteroidi, 2023 BU, ohittaa maapallon hyvin läheltä ensi yönä kello 02.28 Suomen aikaa [1]. Asteroidin korkeus maanapinnasta on lyhyimmillään noin 3 500 km ja se tapahtuu Etelä-Amerikan yläpuolella. Kokoa kappaleella on NASA/JPL/CNEOS:n tekemien arvioiden mukaan 3,5 – 8,5 metriä.

Viimeisimpien laskelmien mukaan lähiohitus tapahtuisi kello 00.28 UTC aikaa Etelä-Amerikan yläpuolella. Kuvassa etäisyydeksi ilmoitettu lukema on etäisyys maapallon keskipisteeseen. Kuva NASA/JPL/CNEOS.

Tällä kertaa siis tapahtuu lähiohitus, mutta asteroidin rata muuttuu voimakkaasti ohituksen aikana. Ennen ohitusta asteroidin rata on lähes pyöreä Auringon ympäri ja kiertoaika oli 359 vuorokautta. Näin läheisen ohituksen ollessa kyseessä, ohituksen jälkeinen rata ei ole kovinkaan hyvin laskettavissa, sillä lähestymisradassa oleva pieni epävarmuus kasvaa suureksi. Ohituksen jälkeen tehtävillä havainnoilla pystytään asteroidin uusi rata laskemaan niin tarkasti kuin se on havaintoihin perustuen mahdollista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuleva rata on ellipsi, jonka radan kaukaisin piste Auringosta on Maan ja Marsin ratojen välillä ja kiertoaika 425 vrk.

Jos tämä asteroidi joskus törmäisi maapalloon, tuskin tapahtuisi mitään suurempaa kuin mitä tapahtui Tšeljabinskissa. Siellä maapallon ilmakehään tuleen kappaleen kooksi arvioitiin noin 15 – 20 metriä. Kappale pirstoutui alailmakehään saapuessaan ja paineaalto rikkoi ikkunoita, raunioitti yhden heikkokuntoisen rakennuksen ja särkyneistä ikkunalaseista ihmiset saivat vammoja. Todennäköisesti 2023 BU myös pirstoutuisi ilmakehässä, joskin jo paljon korkeammalla ja maapinnalle päätyisi pieniä kappaleita.

Asteroidi 2023 BU:n löysi 21. tammikuuta Gennadi Borisov Krimin observatoriossaan. Hän on aikaisemmin löytänyt nimeään kantavan tähtien välisestä avaruudesta saapuneen komeetan 2I/Borisov:n. Borisovin ilmoitettua havainnostaan Minor Planet Centerille, useat observatoriot vahvistivat hänen havaintonsa.

Huomautukset

[1] Lähimmästä hetkestä on julkaistu useita eri aikoja, jotka poikkeavat hieman toisistaan. Tämä on tyypillistä, koska asteroidin rata tarkentuu jokaisen havainnon myötä ja myöhemmät laskelmat ovat tarkempia kuin aikaisemmat.