Kuunpimennys näkyi Pirkanmaalla

Kuva © Kari A. Kuure.

Teksti Kari A. Kuure

29.7.2018 Lisätty videolinkki ja kuvia jutun loppuun.

Tämänkertainen kuunpimennys sai valtaisan mediahuomion ennen tapahtumaa. Odotukset olivat korkealla ja se näkyi suurena ihmismääränä eri paikoissa, jossa Kuun odotettiin näkyvän. Tampereen Ursan tähtitorni oli varsinaisesti avoinna jäsenille, mutta joukkoon tuli myös muuta yleisöä.

Kuu nousi pimentyneenä Tampereen horisontissa kello 22.08 mutta näkymistään se antoi odottaa pitkälle yöhön. Ensimmäiset valokuvat sain otettua vasta kello 23.37,jolloin pimentynyt Kuu himmeästi näkyi trooppisen kostean ja lämpimän ilmamassan lävitse. Tällöin syvin pimennysvaihe oli jo ohitettu mutta täysvarjopimennystä kesti vielä pitkään. Tämän mahdollisti kuunpimennyksen pitkäkestoisuus.

Auringonlasku kello 22 jälkeen lupaili pimentyneen Kuun olevan väriltään hyvin punainen. Sen jälkeen kun pimentynyt Kuu tuli näkyville, odotuksen Kuun väristä toteutui sillä kuu oli hyvin syvän punainen. Pimennyksen edistyessä osittaiseksi Kuu kohosi ylemmäksi taivaalla ja se väri vaalentui täysvarjon osata.

Seuraava kuunpimennys nähdään Tampereella ensi tammikuussa (21.1.2019), jolloin pimennys etenee seuraavasti:

P1 – Puolivarjopimennys alkaa 2.36.14
U1 – täysvarjopimennys alkaa 3.33.41
U2 – täysvarjopimennys on täydellinen 4.41.05
C – pimennys on syvin 5.12.04
U3 – täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy 5.43.04
U4 – täysvarjopimennys päättyy
P4 – puolivarjopimennys päättyy 7.47.52

Tammikuun pimennys on lähes verrattavissa tämänkertaiseen pimennyksen, sillä Kuu kulkee Maan varjon läpi ekliptikan pohjoispuolitse, nythän Kuun rata vei sen täysvarjon keskipisteen läpi.

Alla joitakin kuvia pimennyksestä.

Punainen auringonlasku enteili hyvin tummanpunaista Kuuta.
Kuva © Kari A. Kuure.

Hyvin tumma Kuu näkyi paksun sumupilven läpi täydellisen vaiheen
loppupuolella. Kuva © Kari A. Kuure.

Täydellisen vaiheen loppu, Kuu on siirtymässä puolivarjoon.
Kuva © Kari A. Kuure.

Kuu on puoliksi puolivarjossa (vasen) ja puoleksi täysvarjossa (oikea).
Kuva © Kari A. Kuure.

Tapio Lahtinen valokuvasi timelaps-videon pimetymisen loppuvaiheista

https://vimeo.com/282057513


Jorma Mäntylä kuvasi kuunpimennystä Kangasalla:

Pimentynyt Kuu ja Kansainvälinen avaruusasema. ISS näkyy kuvassa kolmena
lyhyenä viivana.

Pimentynyt Kuu.

Pimentynyt Kuu ja Mars. Mars on pieni punainen täpälä lähellä metsäreunaa
Kuun alapuolella.

Kirjauutuus: Maailmanloppu peruttu

Esko Valtaoja

Maailmanloppu peruttu

Kootut kolumnit II

Ursa ry 2018

ISBN 978-952-5985-53-5

nidottu 288 sivua

8,00 / 10,00 €

Ursan ry on julkaissut Esko Valtaojan muutaman viimevuoden aikana julkaisemat kolumnit kirjana. Kolumneja on kerätty suurimmaksi osaksi Turun Sanomista ja Seura-lehdestä.  Näiden lisäksi on muutamia kolumneja tai kirjoituksia muutamista muista lähteistä. Kaikkiaan tekstejä on 109. Ja kuten alaotsikosta voi päätellä, tämä on Valtaojan toinen kolumnikokoelma, ensimmäinen oli nimeltään Ensimmäinen koira Kuussa.

Kolumnien suuri määrä voi hieman häkellyttää, mutta ei syytä huoleen. Jokainen kolumni on vain parin kolmen sivun mittainen, joten yhden jutun voi helposti lukaista kerta istumalla. Ja kuten aina, Valtaojan teksti on teräväpiirtoista analyysiä ja kritiikkiä aikamme ilmiöistä, tapahtumista, politiikasta kuin yleisestä mielipiteestä. Tekstistä löytyy myös huumoria ja tietysti pieni twisti tieteeseen.

Vaikka yksittäiset jutut ovat lyhyitä, niin kirjaa on vaikea laskea käsistään, niitä tuleekin luettu useita yhtenä iltana tai sateisena kesäpäivänä kun muut hommat eivät paina lomaillessa mökillä tai kaupungissa.

Valtaoja itse kuvailee teostaan kirjan takakannessa seuraavasti: ”Kolumnini koettavat ylläpitää ja edistää järkeä, tiedettä ja humanismia. Ja jotta homma ei menisi liian paskantärkeäksi, maustan kaikkea itselleni luontaisilla periaatteilla: näsäviisaalla kaikkitietävyydellä, ärsyttämisen halulla, ihmettelyllä, ylimielisyydellä, rakkaudella maailmaan ja huonolla huumorilla. Ole samaa mieltä, ole eri mieltä, ihastu, raivostu tai haukottele – mutta muista ajatella.”  

Valtaojan kuvailu kirjastaan osuu nappiin, se on kaikkea tätä. Suosittelen kesälukemiseksi mitä lämpimimmin – Kari A. Kuure.

Pimennyksiä kesän jälkipuoliskolla

Pimentynyt Kuu. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuun ja auringonpimennys ovat kuluvan kesän jälkipuoliskon tapahtumia taivaalla, jotka herättävät mielenkiintoa. Tällä kertaa etenkin auringonpimennys on vain kalpea aavistus paremmista vuosista, sillä vain hyvin kapea palanen siitä peittyy Kuun taakse.

Kuun pimennys tapahtuu heinäkuun 27. päivänä. Tampereen horisontissa kuunnousu tapahtuu kello 22.08, joten aivan alusta emme pimennystä näe.  Seuraavassa taulukossa on esitetty pimennyksen tärkeimpien tapahtumien kellonajat.

Tapahtuma	Kellonaika [hh.mm.ss]
Puolivarjopimennys alkaa	20.14.22
Täysvarjopimennys alkaa	21.24.02
Täysvarjopimennys on täydellinen	22.29.50
Syvin pimennys	23.21.45
Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe päättyy	00.13.37
Täysvarjopimennys päättyy	01.19.26
Puolivarjopimennys päättyy	02.29.05

Tällä kertaa pimennys voi olla hyvin tumma, sillä Kuu kulkee lähes Maan täysvarjon keskeltä. Pimennyksen syvimmän vaiheen väri ja kirkkaus kuitenkin riippuvat siitä, kuin paljon Maan ilmakehän läpi kulkeva valo suodattuu. Suodattumiseen vaikuttaa niin ilmakehässä leijuva pöly kuin vesihöyryn määrä. Jos molempia on paljon, pimentynyt Kuu on hyvin tumma ja päinvastoin.

Kuunpimennystä voi seurata missä vain, missä on näkyvyyttä eteläiselle taivaalle lähelle horisonttia. Kuun korkeus on etelämeridiaanissa vain 8,8 astetta kello 02.22 joten pimennys on jo päättymässä tässä vaiheessa yötä.

Kuunpimennys voi myös kuvata tavallisella kameralla. Kännykkäkameralla pimentynyt Kuu näkyy kyllä hyvin pienenä, mutta järjestelmäkamera ja siinä lyhyt teleobjektiivi voi tuottaa jo mukavia kuvia. Valotusajat, varsinkin pimennyksen syvimmän vaiheen aikana, menevät kyllä niin pitkiksi, että kamerajalustan käyttäminen on välttämätöntä. Mielellään myös lanka- tai etälaukaisin on hyvin tarpeellinen apuväline. Jos tällaista apuvälinettä ei ole käytettävissä, aina voi käyttää kameran ajastettua laukaisua.

Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi täytyy kokeilla erilaisia valotuksia. Hyvässä kuvassa pimentynyt Kuu ei ole yli- eikä alivalottunut. Tällä kertaa pimentynyt Kuu on hyvin matalalla horisontissa. Tämä antaa kuvaajille mahdollisuuden sommitella kuvaan muitakin, paljon mielenkiintoa herättäviä kohteita: ihminen, lato, joku rakennus, puu tai pensas, järvi jne., vain mielikuvitus on rajana. Pelkkä pimentynyt Kuu valokuvana ei ole kovinkaan mielenkiintoinen.

Auringonpimennys seuraa kuunpimennystä parin viikon kuluttua. Tänä vuonna sellainen tapahtuu 11. elokuuta. Pimennys alkaa kello 11.45.41, jolloin Kuu siirtyy Auringon eteen suunnassa 347 astetta – siis vasemmalta ylhäältä (noin kello 11 suunnalla Auringon kiekolla). Maksimaalinen peittyminen saavutetaan hyvin nopeasti, sillä se tapahtuu jo puolen tunnin kuluttua kello 12.16.33. Aurinko on tällöin noin 42 asteen korkeudella. Pimennys päättyy myös hyvin nopeasti sillä kello 12.47.43 Kuu on siirtynyt pois Auringon edestä. Pimennyksellä on siis kestoa kutakuinkin 62 minuuttia.

Tampereella maksimaalisen peittymisen aikaan noin 11 % Auringon säteestä on peittynyt Kuun taakse. Suomessa peittyminen on syvin Utsjoella, jossa noin 31 % Auringon kiekosta on Kuun takana. Helsingissä peittyminen on 7,9 % ja Maarianhaminassa vain 6,5 %.

Auringonpimennystä voi seurata myös mistä tahansa paikasta jossa Aurinko näkyy. Auringonpimennyksen seuraamiseen tarvitset silmiä suojaavan suodattimen, jollaisia on Ursa myynyt vuosien varrella tuhansia. 

Toinen vaihtoehto on kaasuhitsauksessa käytettävä hitsaussuojalasi, joka on riittävän tumma (DIN14).  Valitettavasti rautakaupat eivät yleensä näin tummaa hitsaussuojalasia pidä varastossa, joten sellaisen joutuu hankkimaan esimerkiksi Tampereen Ursasta. Tampereen Ursa tähtitorni on avoinna yleisölle torstaina 9.8. kello 23 alkaen, jolloin Elokuun tähtiyö -tähtinäytös. Tällöin on ainoa mahdollisuus hankkia suojalasi Tampereen Ursasta. Monilla harrastajilla onkin suojalasi omassa varastossaan aikaisempien pimennysten ajalta.

Marsin oppositio lähestyy

Teksti Kari A. Kuure

Kuvat NASA.

Mars.

Mars on oppositiossa heinäkuun 27. päivänä kello 16.07 Suomen aikaa. Kuten ajankohdasta jo voi päätellä, Mars ei ole näkyvissä juuri tuolloin. Valitettavasti Mars on koko kesäkauden hyvin huonosti havaittavissa, vaikka lyhyt etäisyys tekeekin siitä tavallista kirkkaamman kohteen. Opposition aikaan sen kirkkaus on M_v=-2,8.

Marsin oppositiot toistuvat noin 26 kuukauden välein. Koska oppositioiden ajallinen väli ei ole vuoden monikerta, opposition ajankohta siirtyy noin kaksi kuukautta eteenpäin perättäisten oppositioiden välillä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että perihelioppositio, josta nyt on kysymys, toistuu 15–18 vuoden välein. Tällä kertaa Marsin periheli on lähellä opposition aikaa, sillä perihelin planeetta saavuttaa syyskuun 16. päivänä. Tällöin etäisyyttä Maahan on 206,66 miljoonaa kilometriä.

Marsin etäisyys opposition aikaan on 57,79 miljoonaa kilometriä ja Maata lähimpänä se on 31.7. etäisyyden ollessa 57,59 miljoonaa kilometriä. Näin ollen Mars näkyisi meille opposition aikaan noin 24,2 kaarisekunnin kokoisena. Mikäpä olisi sen mukavampaa kuin tehdä hyviä havaintoja näinkin suurena näkyvästä planeetasta. Valitettavasti se ei Suomesta onnistu, sillä aina periheliopposition aikaan Mars kohoaa horisontin yläpuolelle juuri ja juuri, eikä tarkkoja kuvia ilmakehän häiritsevästä vaikutuksesta ole mahdollista saada.

Tänä vuonna Mars näkyy parhaiten iltataivaalla marraskuussa. Silloin se on esimerkiksi 18. päivänä kirkas (M_v=-0,1) ja näkyy Vesimiehen tähdistössä noin 19 asteen korkeudella kello 18.30 aikoihin. On ikävää, että marraskuu on sääolojensa puolesta vuoden huonoin havaintokuukausi, mutta joskus kuitenkin pilvet vetäytyvät ja havaintoja voidaan tehdä.

Tällä kertaa on toinenkin tekijä pilaamassa periheliopposition aikaisia havaintoja: Marsissa on valtaisa pölymyrsky, joka todennäköisesti kattaa koko planeetan kuukausiksi. Pölymyrsky aiheutunee Auringon lämmittävästä vaikutuksesta planeetan kesäaikaiseen (eteläisellä pallonpuoliskolla) ilmakehään (jolloin se on tihein) ja johtaa voimakkaaseen epästabiilisuuteen. Pölymyrsky syntyy näissä olosuhteissa hyvin helposti.

Marsin olosuhteista johtuen pölymyrskyt eivät kovin helposti ja lyhyessä ajassa mene ohi. Marsin ilmakehään kohoava hienojakoinen pöly on sähkövarautunut ja näin ollen kannattelee itse itseään. Pölymyrskyn alkaessa ilmakehän lämpötilaerot ovat suuria mutta myrskyn jatkuessa lämpötilaerot tasaantuvat ja tuulet heikkenevät. Tämän jälkeen pölyhiukkaset voivat laskeutua hiljalleen Marsin pinnalle ja ilmakehä kirkastuu. Aikaa kuitenkin kuluu useita kuukausia.

Seuraava Marsin periheli on 3.8.2020 ja oppositio on 15.10.2020. Lähimmillään Maata Mars on tuolloin 6.10.2020 ja etäisyyttä on silloin 62,07 miljoonaa kilometriä ja planeetan kirkkaus on M_v=-2,6. Planeetan koko on tuolloin 22,6 kaarisekuntia, siis lähes yhtä paljon kuin tänä vuonna. Tuolloin planeetta näkyy Kalojen tähdistössä ja on horisontin yläpuolella iltahämärästä aamuhämärään.

Tulipallo – jälleen!

Yhdisgtelmäkuva videon yksittäisistä ruuduista.
Kuva © Kari A. Kuure ja Tampereen Ursa ry.

Tampereen Ursan tähtitornilla oleva Yönsilmä-kamera onnistui jälleen tallentamaan hienon tulipallon.

Tulipallo lennähti pohjoisessa horisontissa 7.5.2018 kello 00.55.58 parin kolmen sekunnin ajan. Markku Lintinen onnistui kaivamaan sen esille videolta ja laittoi havainnon Taivaanvahtiin.

Tulipallo oli havaittu Torniossa keskellä taivasta, zeniitissä, joten Tampereella se näkyi lähellä horisonttia. Oheinen kuva ja video on kuvakaappaus alkuperäiseltä videolta.

Tampereen Ursan kevätretki Olkiluotoon

TVO:n netissä jakama vähän retusoitu
esittelykuva Olkiluodon ydinvoimalan alueesta,
sellaisena kuin se tulee olemaan taaimpana näkyvän
kolmannen yksikön aikanaan (piakkoin?)
valmistuttua.

Matti Koskinen

Teimme Tampereen Ursan kevätretken Olkiluodon ydinvoimalaan lauantaina 14.4.2018. Hyvänsuosion retki saavuttikin, sillä meitä osallistujia oli 28. 

Linjuriässän iso bussi lähti aamulla tähtitornilta kauniissa keväisessä säässä. Kohteen luonteen vuoksi meistä oli etukäteen pitänyt kerätä henkilötiedot, joiden perusteella oli selvitelty meidän turvallisuutemme. Perillä vielä varmistettiin henkilötodistuksista, että listan mukaiset turvallisiksi todetut ihmiset oikeasti olivat kyseessä.

Vierailu alkoi kahveilla ja pullalla, jonka jälkeen siirryttiin ajanmukaiseen tilavaan auditorioon. Siellä oppaanamme koko päivän ollut Mika Tanhuanpää piti meille mukavalla tyylillä tunnin kestäneen esittelyn yhtiöstä ja kaikesta mahdollisesta voimalaan liittyvästä. TVO on kovasti panostanut PR-toimintaan ja heillä on erityinen henkilöstönsä tähän tarkoitukseen. Heiltä oli helppoa tilata ilmainen esittely. Voimalayhtiölle toki tällä tavoin samalla tarjoutuu tilaisuus esitellä ydinvoimaa positiivisessa valossa. Meille selvisi vaikkapa se, kuinka Olkiluodon käyntiaikaprosentti on maailman huippua. Ja kuinka sähkön tarve Suomessa oikeastaan edellyttää ydinvoiman lisärakentamista.

Todellinen mallikappale käytettyjen
polttoainesauvojen loppusijoituksesta.
Nelikulmainen pitkä tanko kuvassa oikealla on
ei-radioaktiivinen polttoainenippu sijoitettuna
teräksiseen suojaputkiloon. Teräslieriö
sijoitetaan vasemmalla näkyvään kupariseen
paksuseinäiseen putkeen, joka edelleen
upotetaan syvälle kallioon porattuun
tunneliin. Lopuksi tunneli täytetään
bentoniittisavella, joka turpoaa tiiviiksi.
Vihon viimeksi tunnelisto sitten aikanaan
muurataan umpeen ikuisiksi ajoiksi. 

Kuva © Matti Koskinen.

Esittelyn jälkeen tehtiin omalla bussillamme kiertoajelu varsinaisella voimalan alueella. Itse voimalaitosrakennuksiin ei vierailijoita voida ottaa, mutta näimme kiertoajelulla kyllä monenlaista. Muistan aikaisemmalla yli 20 vuotta sitten tekemälläni vierailulla kerrotun, että opas ei saa kuljettaa alueelle vierailijoita ilman, että erillisen turvallisuusyksikön vartija on koko ajan mukana. Näin asianlaita näytti edelleen olevan.

Ydinvoimalaa esiteltäessä törmätään vääjäämättä säteilysuojelukysymyksiin. Niinpä mekin seuraavaksi kävelimme maan alle 40 metrin syvyiseen luolaan, jonne on varastoitu matala- ja keskiaktiivista jätettä. Siis sellaista jätettä, jota syntyy voimalan vuosihuolloissa. Luolastossa oli myös esittelyä suunnitellusta käytettyjen korkea-aktiivisten polttoainesauvojen loppusijoituksesta, joka on ydinvoiman tuotannossa se iso kysymys. Ennen kuin meidät päästettiin pois tunnelista, jokaisen radioaktiivisuus mitattiin. Kukaan ei onneksi ollut saastunut.

Olkiluodon voimalan vierailukeskus.
Kuva Maria Levola.

Lopuksi palattiin vierailukeskukseen tutustumaan ydinvoimaa käsittelevään ”Sähköä uraanista -
näyttelyyn”. Tyylikkäästi toteutettu vierailukeskus sijaitsee varsinaisen voimala-alueen ulkopuolella ja on kaikille vierailijoille avoin. Siihen tutustuminen ei siis vaadi mitään erillisiä turvallisuusselvityksiä. Näyttely oli mainiosti toteutettu ja siellä olisi kyllä saanut aikaa kulumaan enemmänkin. Takaisin Tampereella tähtitornilla oltiin ihan aikataulun mukaisesti illan suussa. Ehdittiinpä paluumatkalla pysähtyä vielä kahvitauollakin.

Idea retken kohteesta tuli alun perin Akulta ja Marialta ja bussijärjestelyistä, henkilötietojen keruusta ja muusta sellaisesta huolehti Saul. 

Lisää tulipalloja

Tulipallo näkyy kuvassa kaakon suunnassa. Vertaamalla
muihin kuviin näyttää siltä, että valotus on jäänyt hieman
kesken, sillä loppuleimahdus näyttäisi puuttuvan.
 Kuva © Tampereen Ursa. ry.

Tampereen Ursan tulipallokamera tallensi jälleen uuden tulipallon kun vuorokausi oli juuri vaihtunut 27. päivänä. 

Kello 00.07 kaakkoisella taivaalla välähti ja kirkas viiru tallentui valottamassa olleeseen kameraan (kts. kuva).

Esko Lyytisen mukaan (Taivaanvahti) kappale syöksyi ilmakehässä noin 25 km/s nopeudella ja hävisi näkyvistä 29 km korkeudessa. Esko arvion mukaan kappaleesta ei tullut maapinnalle kappaleita, ei ainakaan isoja, löydettävissä olevia. Tulipallo katosi Hämeenlinnan yläpuolella, ehkä muutama kilometri länteen kaupungin keskustasta.