Toukokuun tähtitaivas

Toukokuun tähtitaivas on hyvin vaalea lähestyvään kesään siirryttäessä. Taivaalta näkyvät käytännössä vain kaikkein kirkkaimmat tähdet, nekin siis vain kuukauden alkupuolella ja jos havaintoja tekee kello 1.30 tienoilla. Näiden kirkkaiden tähtien tunnistamiseen tarvitaan tähtikartta, sillä ilman muiden tähtien näkymistä, tähdistöjen tutut kuviot ovat mahdottomia hahmotettavia. Lisäksi yksilölliset erot näkökyvyissä vaikuttavat asiaan.

Toukokuun 16. tähtitaivas yön pimeimpänä hetkenä. Taivaalla on näkyvissä Kuun lisäksi tekstissä mainitut kohteet mutta muiden näkeminen vaatii jo hieman harjaannusta ja mielellään kiikarin havaintovälineenä. Kuva © Kari A. Kuure.

Toukokuun alussa yön pimeimpänä hetkenä (Tampereella noin kello 1.30 tietämillä) etelässä näkyy Karhunvartijan Arcturus-tähti. Se loistaa taivaalla lähes yksin, sillä kovin montaa yhtä kirkasta tähteä ei horisontin yläpuolella ole. Lyyran tähdistön Vega itätaivaalla tekee sille seuraa. Luoteessa suhteellisen matalalla on Ajomiehen Capella ja Ison karhun Mizar korkealla lounaassa voivat olla näkyvissä.

Toukokuun puolivälissä yötaivas vaalentuu lisää ja edellä luetellut tähdet katoavat yksi toisensa perään. Jäljelle jää vain Mizar, sillä se on riittävän korkealla näkyäkseen. Korkeus nimittäin vaikuttaa siihen, kuinka kirkas taustataivas on: mitä lähempää horisonttia havaitaan, sitä kirkkaampi taustataivaskin on.

Tähtitaivaan kohteista Kuu on helpoimmin havaittavissa, joskus jopa päivätaivaalta. Kuun ensimmäinen neljännes (kasvava puolikuu) on näkyvissä 9. päivän iltana. Se on etelässä kello 20.15 mutta horisontin yläpuolelle se on noussut jo ennen puoltapäivää. Yön pimeimpänä hetkenä se on jo lännessä mutta vielä hyvin havaittavissa noin 20 asteen korkeudella.

Täysikuu on toukokuun 16. päivänä kello 7.15 mutta parhaiten se on näkyvissä kello 1 aikoihin. Silloinkin se on etelässä mutta vain noin 9 asteen korkeudella. Kuun viimeinen neljännes on 22. päivä kello 21.44 mutta parhaiten se on näkyvissä juuri ennen auringonnousua kaakkoisessa horisontissa noin kello 5.

Aktiivinen tähtitaivaan tarkkailija voi toukokuun aikana kiinnittää huomionsa vaikkapa auringonlaskun tai -nousun aikaisiin taivaan eri suunnan väreihin. Ammulla ja illalla näkyvät värit poikkeavat toisistaan jonkin verran, joten näiden erojen tutkiminen voi olla hyvinkin mielenkiintoista.

Maan varjo näkyy kuvassa horisontin yläpuolella olevana harmaana alueena. Vastaruskon yläpuolella oleva kirkas kohde on Kuu. Kuva © Kari A. Kuure / Tampereen Ursa ry.

Tunnetuimmat värit ovat tietysti aamu- ja iltarusko, joiden mukaan on perinteisesti arvioitu lähituntien tulevaa säätä. Mutta taivaalta voi löytää muitakin värejä, kuten Maan varjon. Se on lyijynharmaa alue auringonlaskua vastapäisellä suunnalla, joka näkyy parhaiten silloin kun Aurinko on jo muutaman asteen horisontin alapuolella, siis noin tunnin kuluttua auringonlaskusta. Parhaiten värien kehitystä voi seurata, vaikka valokuvaamalla puhelimellaan horisontin lähellä olevan taivaan värejä niin illalla kuin aamulla ja auringonlaskun ja -nousun suuntien lisäksi myös vastapäisen horisontin suuntaan. Erillistä kuvista voi sitten rakennella vaikkapa kuvagallerian, josta värityksen erot tulevat helposti esiin.

Havaintovinkki: Kesäkolmio

Teksti ja piirros Kari A. Kuure

Syysiltojen pimentyessä aikaisemmin ilta illan jälkeen, tähtitaivas tarjoaa helpon tavan oppi tunnistamaan tähtikuvioita ja muutamia asterismeja. Yksi tunnetuimista asterismeista on Kesäkolmio, joka muotoutuu kolmen tähdistön kirkkaimmista tähdistä. Lisäksi Kesäkolmio sijoittuu Linnunradan alueelle, joten sen avulla voi hahmotta Linnunradan, jos olet tekemässä havaintoja riittävän pimeässä paikassa.

Paras aika aloittaa tähtitaivaan tutkiminen on noin kolme varttia auringonlaskun jälkeen. Silloin kirkkaimmat tähdet ilmaantuvat näkyviin taivaan tummetessa. Varttitunnin kuluttua taivas on jo selkeästi tummempi ja tähtitaivaalla näkyy jo kymmeniä tähtiä. Syystaivas on auringonlaskun jälkeen kaiken lisäksi samassa asennossa aina marraskuun loppuun asti, joten ei ole mitään tarkkaa päivää, milloin Kesäkolmion asterismin ja syystaivaan tähdistöjä havaitset ja opiskelet.

Kaavio siitä, miten Kesäkolmio hahmottuu syystaivaalla etelän suunnassa. Kolmion mittasuhteita kuvaamaan piirrokseen on lisätty tähtien väliset etäisyydet asteina, kyse on siis isosta asterismista. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Kesäkolmio muodostuu kolmen tähdistön kirkkaimmista tähdistä. Nämä ovat Joutsenen Deneb, Lyyran Vega ja Kotkan Altair. Tämä kolmikon tähdet ovat riittävän kirkkaita näkyäkseen ensimmäisenä taivaalla illan alkaessa hämärtyä auringonlaskun jälkeen.

Deneb tunnetaan tähtikartoissa tunnuksilla kuten esimerkiksi a Cygni, HR 7924 ja HD 197345. Tähdellä on myös pari muuta nimeä: Arided tai Aridif. Vanhoissa tähtikartoissa nimi ”deneb” viittaa pyrstöön tai häntään ja eri versioita nimestä löytyy joidenkin muiden tähdistöjen tähtien nimistä. Deneb voidaankin ymmärtää Joutsenen pyrstönä, johon se myyttisien kuvien perusteella sijoittuukin.

Tähden visuaalinen kirkkaus on ”vain” 1,25^m ja näin sijoittuu sijalle 20. kirkkaimpien tähtien joukossa. Tämä voi olla yllättävää, sillä tähden etäisyydeksi ilmoitetaan 1 600 – 3 200 valovuotta. Etäisyys on niin suuri, että tähden absoluuttinen kirkkaus on -8,73^m eli noin 60 000 – 120 000 × Auringon kirkkaus.

Suuresta kirkkaudesta voidaan päätellä, että tähden massan täytyy olla suuri. Nykyisin sen massaksi arvioidaan 20 – 25 × auringonmassaa ja pintalämpötilaksi noin 8 400 K. Tähti on myös kookas, sillä sen säteeksi ilmoitetaan 160 – 200 × auringonsäde. Kaiken lisäksi tähti on muuttuja ja oman luokkansa muuttujatyypin määrittelijä (Alfa Cygni tyyppi).

Kesäkolmion toinen kirkas tähti on Vega ja se tunnetaan a Lyrae -tähtenä ja hyvin monilla eri tähtiluetteloiden tunnuksilla. Tähti sijaitsee pienessä Lyyran tähdistössä.

Tähden visuaalinen kirkkaus on 0,03^m ja absoluuttinen kirkkaus 0,58^m. Etäisyyttä tähdellä on noin 25,1 valovuotta, joten tähti on Aurinkoa massiivisempi ja paljon kirkkaampi. Tähden kirkkaus on noin 55 × auringonkirkkaus, massa noin 2 × auringonmassa ja säde noin 3,1 × auringonsäde. Pintalämpötila on noin 9 700 K, joten tähti on selvästi sinisempi kuin Aurinko. Tähteä ympäröi pölykiekko, joka ulottuu joidenkin satojen astronomisten yksiköiden etäisyyteen riippuen hieman siitä, millä aallonpituudella pölykiekkoa kartoitetaan. Pölykiekossa tai sen sisäpuolella on arveltu olevan planeetta tai planeettoja. Tällaisia ei kuitenkaan ole vielä löydetty, joten täyttä varmuutta asiasta ei ole.

Kolmas Kesäkolmion tähti on Altair, joka sijaitsee Kotkan tähdistössä. Tähden kirkkaus on 0,77^m joten se on sijalla 12. kirkkaimpien tähtien luettelossa. Tähti sijaitsee noin 17 valovuoden etäisyydellä meistä, joten tähden kirkkaus on noin 11 × auringonkirkkaus, massa noin 1,7 × auringonmassa ja säde noin 1,8 × auringonsäde. Tähti myös pyörii itsensä ympäri hyvin nopeasti, yhteen kierrokseen kuluu aikaa vain noin 10 tuntia.

Tähtikartoista ei kovin helposti avaudu se, kuinka suuri Kesäkolmio oikein on. Oheiseen kuvaan on merkitty tähtien väliset etäisyydet asteina. Tähtitaivaan mittasuhteita voit helposti verrata siten, että jos ojennat käsivartesi, jolloin kätesi leveys on noin 10 astetta. Kun Kesäkolmion tähtien välinen etäisyys on yli 30 astetta, niin se tarkoittaa enemmän kuin kolmea kämmenen leveyttä.

 

Tammikuun tähtitaivas

Iltataivaan nähtävyyksiä ovat Venus, Mars ja Neptunus. Kuu
kulkee kolmikon ohi heti kuukauden alussa ja aivan
tammikuun lopulla. Kuva © Kari A. Kuure.

Tammikuun pakkaset eivät ole niitä kaikkein toivotuimpia kelejä tähtiharrastukselle mutta silloin on havaittava, kun selkeää on. Maapallo ohittaa periheli tammikuun 4 päivänä kello 16.15. Perihelietäisyys on 147 100 997 km Auringosta ja me näemme sen 32’ 31” kokoisena.

Heti kuukauden alussa iltataivaalle kuin salaa on hiipinyt kirkas Venus. Se on näkyvissä alkuillasta lounaassa muutaman asteen korkeudella. Siitä hieman ylempänä ja itään on Mars yhdessä Neptunuksen kanssa. Nämä ovat erittäin lähellä toisiaan ja jos et aikaisemmin ole koskaan nähnyt Neptunusta, niin Marsin avulla se on nyt helppo löytää. Nämä kolme planeettaa sijaitsevat Vesimiehen tähdistössä. Tammikuun 1–3 päivinä kapeana sirppinä näkyvä Kuu kulkee kolmikon ohi.

Tammikuun lopulla Kuu on jälleen kolmantena pyöränä Venuksen ja Marsin ryhmässä. Kuukauden aikana planeetat ovat lähestyneet toisiaan ja samalla siirtyneet Kaloihin. Kaloissa on myös Uranus mutta sen verran etäällä kaksikosta, että apua niistä ei ole planeetan paikantamisessa.

Tammikuussa tähtitaivaalle jo alkuillasta alkaen on noussut hieno Orion. Sen suuri kaasusumu on hyvin suosittu kuvauskohde ja näkyypä se paljain silminkin hieman utuisena tähteä muistuttavan kohteena. Kiikareilla sumu näkyy harmaana ”pilvenä” mutta sen valokuvista tuttu muoto on hyvin havaittavissa.

Muita kiikarikohteita illan aikana ovat Seulaset ja Hyadit Härän tähdistössä. Molemmat tähtijoukot ovat todella hienoja kohteita niin aloittelijoille kuin jo pitempään harrastaneille. Jos teet havaintojasi pimeässä paikassa, niin myös Andromedan ja Kolmion galaksit ovat erinomaisia havaintokohteita.

Pimeän paikan kohde on myös Linnunrata, joka kulkee hienosti koko taivaan halki idästä länteen. Loppukuusta suunta on kaakosta luoteeseen. Linnunradan keskustan alueen tumman pölypilven, Suuren repeämän, voi nähdä Vegan ja Altairin puolivälistä länsi-luoteessa. Loppukuusta sen erottaminen on jo hieman vaikeampaa, koska se siirtyy kohti horisonttia.