Katsele kirkasta Venusta

Venuksen vaih lähestyy "puolivenusta". Valokuvaamisessa
ei ole käytetty suodatusta. Kuva © Kari A. Kuure.

Teksti ja kuvat Kari A. Kuure

Selkeän sään koittaessa, tähtitaivaan tapahtumista kiinnostuneet bongaavat varmasti Venuksen loistavan kirkkaana lounaisella taivaalla auringonlaskun jälkeen. Venuksen voi bongata myös jo aikaisemmin, itse asiassa jo aamupäivällä, kun se kipuaa idästä horisontin yläpuolelle. Tämä johtuu siitä, että Venuksen kirkkaus on näinä viikkoina Mv=-4,5, joka ylittää talvipäivänä taustataivaan kirkkauden. Raja on suunnilleen Mv=-3 kohdalla riippuen hieman Auringon korkeudesta ja ilmakehän sisältämästä vesihöyrystä, jääkiteistä tai sumuista.

Venuksen näkymistä helpottaa sen suuri itäinen elongaatio, joka on 47,1°. Tarkkaan ottaen suurin elongaatio oli tammikuun 12 päivä mutta muutos on sen verran hidasta juuri nyt, että kulmaetäisyys Aurinkoon ei juuri ole muuttunut. Suuri elongaatio tuo myös turvallisuutta, sillä kaukoputken suuntaaminen vahingossa kohtia Aurinkoa voi aiheuttaa vaurioita silmiin.

Suurimpien elongaatioiden aikaan Venuksen vaihe on puolikas. Tämä tarkoittaa sitä, että terminaattori kulkee suurin piirtein Venuksen kiekon poikki suoraan, joten vaihe muistuttaa kasvavaa puolikuuta.

Venusta peittää kirkas rikkihaposta koostuva pilvipeite, joka on noin 50 km korkeudella pinnasta. Pilvipeite heijastaa lähes kaiken siihen saapuvan valon, jolloin planeetta näkyy meille hyvin kirkkaana. Venuksen tuulet ovat voimakkaita ja tästä syystä kaikkein korkeimmalla olevat pilvihuiput muodostuvat jonoiksi, joita joissakin olosuhteissa voidaan havaita.

Valokuvaamisessa olisi käyttävä suodatusta (violet, #47 tai Baaderin UV), jotka päästävät lävitseen vain lyhyitä valon aallonpituuksia. Baaderin UV-suodatin on vain hankintahinnaltaan huomatta arvokas, joten edullisemmalla violetti- tai #47-suodattimella voisi ainakin aluksi yrittää Venuksen valokuvaamista.

Toinen käyttökelpoinen valokuvausaallonpituus on lähi-infrapunaisen käyttäminen. Sitä varten tarvitaan huokea IR Pass-suodatin. Tosin tällöin valokuvaamiseen täytyy käyttää suhteellisen valovoimaista kaukoputkea ja sellaista ccd-kameraa, jossa ei ole IR Cut-suodatusta kiinteänä osana kameran rakennetta. Tavallisessa digijärkkärissä IR-suodatus on olemassa, jote se ei sovellu IR-kuvaamiseen.

Venus vuorokautta ennen alakojunktiotaan vuonna 2009.
Kuva on otettu päivtaivaalta kello 13.44. ilman suodatusta.
Kuva © Kari A. Kuure.

Venuksen alakonjuntio on maaliskuun 22 päivänä. Silloin sen elongaatio 9,7°. Venuksen kirkkaus on Mv=-4, joten se on hyvin havaittavissa Auringon pohjoispuolella. Kaukoputken pitäisi olla goto-ohjattu, jotta vältyttäisiin silmävaurioilta kaukoputken vahinkosuuntauksen tapahtuessa. Visuaalisesti Venusta voi olla vaikea havaita ilman kaukoputken tuomaa kuvan kirkastumista, sillä Auringon aureola (kilo) nostaa taustataivaan kirkkautta merkittävästi.

Alakonjunktion aikaan Venus näkyy kapeana sirppinä, mutta sen kulmahalkaisija on lähes yhden kaariminuutin. Tämän vuoden alakonjunktio on moniin vuosiin paras aika tehdä siitä havaintoja.

Alakonjunktion jälkeen Venus siirtyy Auringon länsipuolelle ja nousee taivaalle juuri ennen auringonnousua. Planeetan kirkkaus kuitenkin pysyttelee suurena, joten päiväaikaisia havaintoja voi edelleen tehdä. Venus saavuttaa suuriman läntisen elongaationsa vasta kesäkuun 3. päivänä. Tämän jälkeen Venuksen kirkkaus pysyttelee loppuvuoden Mv=-4 tietämillä.