Helmikuun tähtitaivas 2022

Helmikuussa iltaisin tähtitaivas on kauneimmillaan. Pimeyden laskeuduttua etelässä on näkyvissä Orion kirkkaine tähtineen. Orionista hieman vasemmalle ja alas on tähtitaivaan kirkkain tähti Sirius. Orionin yläpuolella oikealle on Härän tähdistö ja siitä oikealla aja alas on Eridanus (Virta) ja Valaskala. Kaakossa on kirkastähti Pienen koiran Procyon. Orion taustalla näkyy pimeässä paikassa Linnunrata, joka kohoaa jyrkässä kulmassa kaakkoisesta horisontista.

Helmikuussa iltataivaalla on helppo suunnistaa Orionin ympäristössä: kirkkaat tähdet johdattavat tähdistöstä toiseen. Kuva © Kari A. Kuure.

Planeettoja iltataivaalla on niukasti. Auringonlaskun jälkeen lounaan ja lännen välissä Jupiter piipahtaa hetkeksi näkyviin ennen kuin se laskee horisonttiin. Aamua enteilevä Venus kohoaa horisontin yläpuolelle ennen auringonnousua ja näkyy hyvin kirkkaana, mahdollisesti jopa silloin kun Aurinko on jo horisontin yläpuolella. Samalla alueella on muita planeettoja: Mars, Merkurius, Saturnus ja Jupiter, mutta ne kaikki ovat liian himmeitä näkyäkseen vaalealta aamutaivaalta.

Aamulla tuskin kukaan ehtii tähtitaivasta ihailemaan, mutta se kyllä kannattaisi. Taivaalla näkyvät tähdistöt ovat niitä samoja, joita ihailtiin alkusyksystä iltataivaalta. Etelässä korkealla taivaalla on Karhunvartija, sen alapuolella Neitsyt ja Vaaka. Lounaassa on leijona ja aivan horisontissa on Korppi. Kuukauden edetessä havaintoaikaa täytyy siirtää aina vain aikaisemmaksi ennen aamuhämärän alkamista.

Voit lukea lisätietoja tähtitaivaan tapahtumista tästä artikkelista!

Kesäkuun tähtitaivas

Kesäkuun planeetta on Jupiter. Kuva © Kari A. Kuure.

Perinteisesti kesätaivas on koettu niin vaaleaksi, että useimmat harrastajat unohtavat koko harrastuksensa kunnes taas syksyn pimeät illat koittavat. Tämä on kuitenkin turhaa, sillä tähtitaivaalta löytyy jonkin verran havaittavaa myös leppeisiin kesäöihin, etenkin jos käytössä on goto-ohjattu kaukoputki.

Näin kesäkuun alkupuolella taivaalta löytyy helposti Jupiter ja Saturnus. Lisäksi ensiyönä täysikuuta lähestyvä Kuu loistaa kirkkaana. Täysikuu on kesäkuun 9 päivänä (kello 16.10), jolloin se nousee horisontin yläpuolelle kello 23.11. Tällä kertaa Kuu on ratansa kaukaisimmassa osassa ja etäisyyttä on noin 405 200 km. Tästä syystä kyseessä ei ole superkuu vaan minikuu ja me näemme sen ”vain” 29,48 kaariminuutin kokoisena. Kovin korkealle täysikuu ei kohoa, sillä etelämeridiaanin ylitys (kulminointi) tapahtuu seuraavan vuorokauden puolella kello 2.32 noin 8,2 asteen korkeudella.

Jupiter on ollut hyvin näkyvissä koko kevätkauden ajan. Edelleenkin se on erinomaisesti näkyvissä ja kesäkuun 10. päivänä se kulminoi 24,6 asteen korkeudessa kello 20.59. Jupiterin kirkkaus on -2^m, joten se pitäisi löytyä taivaalta paljain silminkin hämärässä kesäyössä. Jupiterin kulmahalkaisija on noin 40 kaarisekuntia, joten tarkkasilmäisimmät näkevät sen pienenä pintakohteena. Kiikarilla ja kaukoputkella sen ekvaattorivyöt erottuvat selvästi. Kesäöinä usein havaintokeli on suhteellisen hyvä. Tämä on myös parasta aikaa valokuvata Jupiteria, sillä vaalea taustataivas vähentää kontrastieroja ja samalla ylivalottamisen vaara vähenee. Kontrastia voi sitten kuvankäsittelyssä lisätä, joten pilvipeitteen yksityiskohdat eivät juuri kärsi valoisuudesta.

Kesäkuun kuluessa Jupiter laskee horisonttiin yhä aikaisemmin ja kuukauden lopulla se tapahtuu jo kello 1 tietämillä. Samalla etelämeridiaanin ylitys tapahtuu aina vain alempana ja ilmamäärä kasvaa planeetan ja meidän välillä. Näin ollen havaintoaika jää suhteellisen lyhyeksi mitä pisimmälle kesä kuluu. Näin ollen Jupiterin hyvät havaintomahdollisuudet alkavat olla vähissä, sillä se palaa havaittavaksi vasta marraskuussa aamutaivaalle. Ja kaikkiahan tietävät marraskuun ja joulukuun säätilan Suomessa.

Saturnus näkyy matalalla taivaalla ja kovin selkeää
kuvaa siitä ei saa ilmakehän turbulenttisuuden vuoksi.
Kuva © Kari A. Kuure.

Saturnus on myös hyvin kesäkuun yössä näkyvissä. ”Hyvin ja hyvin” sillä planeetta sijaitsee Käärmeenkantajassa ja tästä syystä näkyy Suomessa hyvin matalalla eteläisellä taivaalla. Saturnus nousee kesäkuun 10 päivänä kello 22.50 ylittää etelämeridiaanin kello 1.45 seuraavana aamuna. Silloin sen korkeus on vain 6,5 astetta, ei siis kovinkaan hyvin valokuvauksen kannalta. Sen sijaan visuaalisesti havaittuna se voi jo antaa jonkinlaisen mielikuvan tulevien vuosien loistokkuudesta.

Saturnus on häviämässä havaittavien taivaankappaleiden joukosta koko loppuvuodeksi, sillä se näkyy vain yhä alempana ja laskuaika siirtyy kohti iltaa. Kesäkuun kesäyöt ovatkin siis koko vuoden parasta aikaa Saturnuksen havaitsemiseen. Saturnus ei ole kovinkaan kirkas, kirkkauden ollessa 0,1m ja kulmahalkaisija noin 18 kaarisekuntia. Planeetan löytäminen visuaalisesti voi olla haastavaa, mutta onneksi goto-ohjaus ei hämäryydestä välitä.

Venus on kirkastunut alakonjunktion jälkeen ja näkyy nyt lähes puolikkaana. Planeetan elongaatio on noin 45 astetta, joten sen turvallinen havaitseminen päivätaivaalta on mahdollista. Jos kaukoputkessa ei ole kunnollista goto-ohjausta, turvallisinta on valita havaintopaikka siten, että Aurinko on jonkin rakennuksen takana. Venus nousee kesäkuun 10. päivänä kello 2.56, kulminoi kello 10.20 lähes 39 asteen korkeudella ja laskee 17.45.