KAK – Kaikessa yksinkertaisuudessaan Barlow-linssi on negatiivinen (kovera) linssi, joka sijoitetaan kaukoputkeen ennen okulaaria. Sen keksi englantilainen matemaatikko ja fyysikko Peret Barlow (1776 – 1862). Hän kuvaili laitteensa vuonna 1834 teoksessaan "Encyclopaedia Metropolitana". Barlow-linssi on saanut nimensä (jos sitä et jo arvannutkin) keksijänsä mukaan.
Barlow-lissi on rakenteellisesti hajottava linssi. Se ei
muodosta yksinään kuvaa polttovälinsä etäisyyteen, vaan kuva on virtuaalinen ja
se on valon tulosuunnassa linssi edessä. Barlow-linssillä on kuitenkin olemassa
polttoväli määritelmän mukaisesti. Rakenteellisesti esimerkiksi 2× Barlow
erotetaan okulaarista etäisyydellä, joka on Barlowin polttovälin pituinen.
Vastaavasti 3× Barlowin ja okulaarin välinen etäisyys on kaksinkertainen
Barlowin polttoväliin verrattuna jne. Tästä syystä Barlowin pituus tulee sitä
suuremmaksi mitä suurempi suurennus sillä halutan luoda. Tätä Barlowin
ominaisuutta käytetään hyväksi myös zoomattavissa Barlow-linsseissä.
Zoomattavat Barlowit ovat kuitenkin harvinaisia, eikä niitä ole useinkaan
kaukoputkikauppiaiden valikoimissa.
Barlow-linssin negatiivisen linssin tarkoitus on muuttaa kaukoputken polttoväliä alkuperäistä pidemmäksi ja siten vaikuttaa käytettävissä oleviin suurennoksiin. Näin tällä laitteella voidaan kaksinkertaistaa erilaisten suurennusten määrä, silloin kun okulaareja on vain rajallinen määrä. Tähtiharrastajan tulisikin suunnitella okulaarihankintansa siten, että niiden antamat suurennukset lomittuvat sopivasti, kun käytetään Barlowia yhdessä niiden kanssa. Esimerkiksi: Sinulla on hyvälaatuiset 10, 17 ja 25 mm okulaarit. Niiden lisäksi hankit hyvälaatuisen 2× Barlow-linssin. Se avulla saat käyttöösi myös 5, 7,5 ja 12,5 mm polttovälit, joiden suurennukset voit laskea omalle kaukoputkellesi. Jos kaukoputkesi polttoväli on 1 000 mm, silloin sinulla on käytössäsi 200, 133, 100, 80, 59 ja 40-kertaiset suurennukset.
Yksi Barlow-lissin sovellus on valokuvausoptiikkaan
sijoitettava telekonvertteri. Nämä laitteet siis sopivat käytettäväksi
esimerkiksi järjestelmänkameran objektiivien kanssa, jolloin objektiivin
polttoväli pitenee. Valovoima kuitenkin heikkenee, joten se on valotuksellisin
keinoin korvattava joka aukkoa suurennettava tai kameran herkkyyttä vahvistaen.
Barlow-linssin rakenne
Barlow-linssin polttoväliä muokkaava optinen elementti on
siis periaatteessa yksinkertainen kovera linssi. Se voi olla kaksoiskovera
(molemmat pinnat ovat koveria) tai tasokovera, jolloin vain toinen pinnoista on
kovera, toisen ollessa suora. Tällainen hyvin yksikertainen koveralinssi sopii
käytettäväksi monokromaattiselle valolle, esimerkiksi kapeakaistaisen
suodattimen käytön yhteydessä. Laajakaistainen valo, esimerkiksi tyypillisesti
näkyvässä valossa näin yksinkertainen linssi tuottaa paljon virheitä kuvaan,
eikä kuvan laatu sen vuoksi ole kovinkaan hyvä. Tästä syystä kaikki kaupalliset
Barlow-linssit ovat vähintäänkin akromaattisia. Seuraavaksi esittelen nämä
kuvavirheet.
Palloaberraatio (spherical aberration): Linssin
reunat taivuttavat valoa voimakkaammin kuin keskiosa, mikä aiheuttaa sen, että
valonsäteet eivät keskity samaan pisteeseen. Tämä johtaa kuvaan, joka on
epäterävä ja vääristynyt. Tunnetuin esimerkki pallopoikkeamasta on Hubble
avaruusteleskoopin pääpeili, joka kiillotettiin väärän muotoiseksi, jolloin
kuva oli epäterävä ja erotuskyky jäi vaatimattomaksi. Myöhemmin Hublelle
toimitetut laitteet korjasivat tämän omilla korjauslinsseillään.
Kromaattinen aberraatio (chromatic aberration): Eri
aallonpituuksilla (väreillä) on eri taitekertoimet, mikä aiheuttaa sen, että
linssi ei pysty kokoamaan kaikkia värejä samaan pisteeseen. Tämä johtaa
väripoikkeamaan, jossa kohteen reunoilla näkyy värillisiä haloja tai kehiä.
Astigmatismi (astigmatism): Linssin kaarevuus ei ole
kaikkialla sama, mikä aiheuttaa sen, että valonsäteet, jotka tulevat eri
kulmista, eivät keskity samaan pisteeseen. Tämä johtaa kuvaan, joka on
vääristyneen ja epäterävä. Kaikki silmälasien käyttäjät tuntevat tämä ilmiön ja
se korjataan silmälasien sylinterikorjauksella. Kaukoputkissa ja okulaareissa
voimakas astigmaattisuus on harvinaista mutta vähäisessä määrin sitä esiintyy
lähes jokaisessa laitteessa, jos sitä ei ole erikseen korjattu.
Vääristymät (distortio): Linssin kaarevuus aiheuttaa
sen, että kuva vääristyy, erityisesti reunojen lähellä. Tämä voi johtaa siihen,
että suorat viivat näyttävät kaarilta. Vääristymiä on kahdenlaisia: tyyny- ja
tynnyrivääristymät. Tämän tyyppiset vääristymät ovat tavallisia kiikareissa ja
joissakin lyhytpolttovälisissä laajakulma okulaareissa.
Ulostulopupillin siirtyminen. Tavallista Barlowia
käytettäessä myös okulaarin ulostulopupilli siirtyy ulommaksi. Tämä aiheuttaa
kuvan pimentymisen joko kokonaan tai osittain. Kokenut kaukoputken käyttäjä
kuitenkin tunnistaa tilanteen ja osaa vetäytyä hieman kauemmaksi okulaarin silmälinssistä,
joten kovin vakavasta ongelmasta ei ole kyse.
![]() |
Kolme erilaista Barlow-linssiä. Vasemmalla on perusakromaatti (2×), keskellä 3-elementtinen,
lyhytrunkoinen (2×) ja oikealla 3-elementtinen telesentrinen (3×) Barlow-linssi.
Perusakromaatti sopii visuaalisen havainnointiin, 3-elemmenttisellä akromaatilla
voi ottaa kuvia ja telesentrinen Barlow sopii vaativaan kuvaamiseen. Kuva ©
Kari A. Kuure.
Kuinka kuvantumisvirheet korjataan
Jotta Barlow-linssi olisi käyttökelpoinen, edellä luetellut
virheet täytyy korjata jollakin tapaa. Käytettävissä on useita erilaisia
menetelmiä ja valmistajan suunnittelusta riippuu mitä menetelmiä käytetään.
Menetelmät ovat niitä samoja, joita käytetään teleskooppien ja okulaarien
kuvantumisen korjaamisessa.
Tavallisin korjausmenetelmistä on rakentaa negatiivisesta
linssistä akromaatti. Akromaatissa käytetään kahta eri lasilaatua [1]
ja toinen linsseistä on yleensä positiivinen (kupera), jolloin merkittävä osa
palloaberraatiosta ja kromaattisesta aberraatiosta vähenee. Nykyisin myynnissä
olevista halvimmista Barlow-linsseistä on tätä tyyppiä. Ne soveltuvat hyvin
visuaaliseen käyttöön mutta valokuvauskäytössä niiden kromaattinen aberraatio
saattaa tulla näkyviin ja on poistettava kuvankäsittelyssä. Linssin aiheuttama
kromaattinen aberraatio yleensä peittyy ilmakehän vastaavan aberraatioon, joten
muutoin hyvälaatuinen Barlow-linsi soveltuu myös ”normaaliin”
valokuvaamiseen. Normaalilla tarkoitan
sellaista kuvaamista ja kuvia, joita ei ole tarkoitus suurentaa huomattavan
suureksi, suuremmaksi kuin A4-kokoon.
Akromaatin rakennetta voidaan vielä parantaa käyttämällä
toisessa linssissä ED-lasia [2] tai SD- lasia, jolloin päästää lähes
idealliseen kuvaan väriaberraattion ollessa lähes huomaamaton ja sitä täytyy
aivan etsimällä etsiä ennekuin sen kuvasta voi nähdä.
Toinen keino vähentää kuvavirheitä on käyttää asfääristä
linssiä Barlowin objektiivina. Asfäärinen hionta akromaatin positiivisessa
linssissä poistaa palloaberraation ja astigmaattisuutta, joten lopputulos on
erittäin hyvä. Valitettavasti tällaisen linssirakenteen tekeminen on kallista,
joten Barlowin hinta liikkuu useissa satasissa. Tällaisen laitteen hankita
tuleekin usein kysymykseen vain ammattimaisissa kuvauksissa pyrittäessä tieteelliseen
tarkkuuteen.
Useiden korjausmenetelmien yhdistäminen samaan laitteeseen
on hieman hankala tehtävä. Tavallisemmin tämä onnistuu tekemällä kaksi tai
useampi linssiryhmä samaan laitteeseen. Valmistajat ja kaukoputkivalmistajat
tuovatkin usein tämän yksityiskohdan esille myynti sivuillaan, sillä onhan se
osoitus siitä, että suunnittelija ja valmistaja ovat pyrkineen mahdollisimman
hyvään laatuun.
Vielä on olemassa yksi keino, jolla kromaattista
aberraatiota voidaan vähentää. Valitettavasti tämä keino voi olla hieman
kyseenalainen, sillä se vähentää kuvan kirkkautta. Tämä keino on apertuurin
rajoitus, eli Barlow-linssin objektiivilinssi tehdään pieni kokoiseksi tai sen
taakse laitetaan varsinainen kentän rajoitin. Tämä menetelmä on käytössä
monissa ”tavaratalokaukoputkissa” joita etenkin joulun alla myydään hyvin
monissa tavarataloissa.
Ulostulopupillin siirtyminen on yleensä korjattu
positiivisella ulostulolinssillä Barlowin rakenteessa. Tästä syystä rakenne
muodostuu arvokkaammaksi ja niin myynnissä olevat laitteet ovat selvästi
yksinkertaisia malleja kalliimpia. Tällaisia malleja ovat telesentriset ja
Powermate laitteet.
Erittäin laadukkaissa Barlow-linsseissä rakenne voi olla
esimerkiksi sellainen, että se muodostuu kahdesta ryhmästä, joista ensimmäinen
on 2-elementtinen akromaatti lisättynä asfäärisellä linssillä ja toinen on
3-elementtinen apokromaattinen linssi lisättynä ED-linssillä. Kuta arvata
saattaa, tällainen Barlow-linssi onkin sen verran arvokas, että se alkaa olla
harrastajien kukkarolle liian kallis.
Kuvan oikeinpäin kääntävä Barlow-linssi
Viime aikoina markkinoille on tullut Barlow-linssejä, jotka
kääntävät suurentuneen kuvan oikeinpäin. Niissä yleensä on
perusakromaatti-linssi varsinaisena polttovälin pidentäjänä mutta siihen on
yhdistetty kattoprisma, joka kääntää kuvan oikeinpäin. Vastaavia kattoprismoja
on hyvin monissa kiikareissa, joskin tähtikiikareiksi ne ovat (vielä) liian
pieniä. Kattoprismalla varustetut Barlow-linssit soveltuvat suhteellisen hyvin
visuaalikäyttöön. Sen sijaan valokuvauskäyttöön niitä ei voi suositella, sillä
kattoprisman kuvakentän keskellä voi näkyä prismojen kiinnityssärmä (katon harja). Tämä tietysti riippuu siitä, kuinka hyvin
valmistaja on onnistunut prisman rakentamisessa. Ainakin halvemmissa laitteissa
tämä riski on todellinen.
Tavallisissa 90° prismoissa kuva heijastuu prisman tasoista
kokonaisheijastumalla. Näin ollen heijastumisesta johtuvia häviöitä ei esiinny.
Kattoprismoissa asia on aivan toinen. Heijastuminen ei ole
kokonaisheijastuminen vaan peileinä toimivat tasot täytyy päällystää
dielekrisillä pinnoitteilla, joilla saadaan hyvä heijastumiskerroin ja vaiheen
korjaus. Ilman vaiheenkorjausta kuvien yhdistymisessä tapahtuisi interferenssi,
joka himmentäisi ja huonontaisi kuvaa. Interferenssi johtuu siitä, että valon
reitti prismassa on eripitkä prisman eripuolilla.
Telesentriset Barlowit
On olemassa kolmas Barlow-ryhmä, joita markkinoidaan
yksinkertaisten ja erittäin kalliiden Barlowien välimaastoon. Ne ovat
telesentrisiä (telecentric) Barlow-linssejä. Niissä linssiryhmät on rakennettu
niin, että laitteesta ulostulevassa kuvassa valonsäteet ovat yhdensuuntaisia
optisen akselin kanssa. Tällöin polttovälin muutoskerroin ei riipu linssistön
ja okulaarin välisestä etäisyydestä, kuten tavanomaisissa Barlowissa.
Tällä rakenteella saavutetaan kuvaa parantavia ominaisuuksia
esimerkiksi siten, että Barlowin tuottama kuvakenttä on tasaisesti valaistunut,
eikä laitteen käytöstä aiheudu vinjetointia. Tasaisesti valaistunut kuvakenttä
on erityisen tärkeä valokuvattaessa. Laitteisto vähentää myös vääristymiä
erityisesti kuvakentän reunalla.
Tässä Barlow-linssityypissä käytetään myös kentän
rajoitinta. Se on kuitenkin suunniteltu ja sijoitettu linssiryhmien väliin,
siten, että se ei himmennä kuvaa ja samalla estää hajavalon ja muun suuntaisen
kuin optisen akselin suunnasta tulevan valon pääsyn okulaariin. Kentän rajoitin
tasoittaa kuvakentän valaistumista erittäin tehokkaasti ja tästä syystä tämä
linssityyppi soveltuu erityisen hyvin valokuvaamiseen etenkin Kuuta ja Aurinkoa
kuvatessa.
Telesentriset Barlowit soveltuvat erityisen hyvin
valokuvaamiseen suurikennoisia järjestelmäkameroita ja myös normaaleja
tähtikuvauskameroita käytettäessä. Luonnollisesti tämä tyypin linssit sopivat
myös suuren tarkkuuden visuaalihavaintoihin.
Powermate Barlow-linssit
Powermate on pohjimmiltaan Barlow-linssi, jossa on
ylimääräinen optinen elementti (positiivinen kaksoislinssi), joka korjaa
ongelman, että "säteet poikkeavat toisistaan, kun ne tulevat ulos linssistä.
Toisin sanoen, sen toiminta tässä suhteessa muistuttaa telesentristä barlowia,
jota voidaankin pitää vaihtoehtoisena hankintana Powermatelle.
Powermate koostuu neljästä elementistä -
negatiivisesta kaksoislinssistä ja positiivisesta kaksoislinssistä.
Powermaten positiivinen elementti jatkaa siitä, mihin Barlow-konsepti ei enää
pysty. Sen avulla optinen laite voi tarjota Barlow'n suurentavan toiminnon
ilman rajoituksia, jotka vaivaavat Barlow'ta.
Powermate-linssin etuja on, että se ei synnytä vinjetointia.
Rakenteellisesti Powermate on kuitenkin pitkähkö mutta se on parfokaalinen.
Parfokaalisuus tarkoittaa, että (parfokaalisia) okulaareja vaihdettaessa
uudelleen tarkennusta ei tarvita. Jo okulaarit eivät ole parfokaalisia
keskenään, tällöin luonnollisesti pieni tarkentaminen on tarpeen.
Powemate-linssi on kallis, joten jos suunnittelet sellaisen
hankintaa, niin harkitse vielä kerran. Samanlainen kuvanlaatu on
saavutettavissa toisen tyyppisillä Barlow-linsseillä, esimerkiksi
telesentrisillä linsseillä vähintäänkin puoleen hintaan.
Okulaarit, joissa on Barlow-linssi
Joissakin okulaarimalleissa, kuten Baaderin Hyperion -sarjan
okulaareissa on jo rakenteellisena osana Barlow-linssi. Hyperion sarjan
okulaareista sen voi poistaa, jolloin okulaarin polttoväli kasvaa ja sen antama
suurennus pienenee. Valmistajan suosituksen mukaan näiden linssien yhteydessä
ei ulkoista Barlow-linssiä tulisi käyttää. Käytännössä ja hyvän havaintokelin
aikana esimerkiksi ulkoisen 2× Barlowin käyttäminen on kuitenkin mahdollista,
ilman että kuvanlaatu liiaksi heikkenee. Tällöin kuitenkin liikutaan siinä
rajalla, onko suuremmasta suurennukset hyötyä? Kukaan ei kuitenkaan kiellä
kokeilemasta.
Miten valitsen Barlowin omaan käyttöön?
Barlow-linssejä on yleensä tarjolla kahta tyyppiä: pitkä- ja
lyhytrunkoinen. Pitkä runkoinen (10 – 15 cm) on hyvä ratkaisu
Newton-tyyppisissä kaukoputkissa. Muihin kaukoputkiin ne ovat vähemmän sopivia
tai ne eivät toimi lainkaan. Pitkä Barlowit sopivat myös kaukoputkiin, joissa
käytetään diakonaalipeiliä. Tällöin vaarana on, että linssi koskettaa tai jopa
rikkoo diakonaalipeilin, joten varovaisuutta peliin.
Lyhyt runkoiset (4 –8 cm) Barlowit ovat monikäyttöisempiä,
mutta niiden ongelmana saattaa olla (voimakkaamman negatiivisen linssin) väri-
ja palloaberraation esiintyminen ja vinjetointi. Ne on mahdollista korjata,
mutta Barlowin rakenne tulee silloin kalliimmaksi. Net toimivat kuitenkin
kaikissa kaukoputkissa (ehkä Newtonia lukuun ottamatta), joten niiden hankinta
on ehkä parhain ratkaisu.
Barlowin valinta riippuu käyttötarkoituksesta. Jos haluta
lisätä suurennusta visuaalikäytössä, silloin valinta on helppo. Se on 2×
suurentava (polttoväliä pidentävä) ja suhteellisen edullinen linssi. Valokuvatessa
ED-linssillä varustettu 2× suurentava Barlow on hyvä vaihtoehto, vaikka sen
hankkimiseen joudut käyttämää myös tuplasti euroja. Sijoitus kannattaa, sillä
parempi kuvanlaatu ja virheettömämpi kuva on lopputuloksen kannalta parempi
kuin vähäinen rahan säästö.
Tehokkaamman, 3× suurentavan, Barlowin hankinta voi
olla perusteltua, jos käytössäsi on valovoimainen kaukoputki ja kohteesi ovat
planeetat tai galaksit. Näiden linssien tuottama kuva on jo selvästi himmeämpi,
jolloin pienen ja valovoimaltaan heikomman kaukoputken kanssa niiden käyttö voi
tuottaa jonkin asteisen pettymyksen. Harkitse siis tarkkaan hankintaa!
Erityisen tarkkaa hankintaa joudut tekemään silloin jos,
tavoitteenasi on 5× suurentava Barlow. Suomen sääolosuhteissa sen käyttö
voi olla mahdollista hyvin harvoin ja silloinkin lopputulos voi olla heikohko.
Näin suurta suurennusta tuottavan linssin hankintaa en suosittele ja toivonkin,
että tiedät mitä olet tekemässä, jos tällaiseen olet päätymässä!
Jos suhtaudut valokuvaamiseen ja lopputuloksen laatuun pro-tyylillä,
niin silloin joudut laittamaan euroja likoon hieman paksumman pinon. Silloin
valintasi on telesentrinen tai jos budjettisi kestää, Powermate Barlow-linssi. Nämä
tuottavat erinomaisen kuvan ja ne sopivat hyvin myös visuaaliseen
havainnointiin, mutta niiden ensisijainen käyttötarkoitus on valokuvaaminen.
Olipa Barlow-valintasi millainen tahansa, niin lopullisen
kuvan muodostumisen laatuun vaikuttaa koko ketju: kaukoputki – Barlow-linssi
– okulaari. Yksikin heikkolaatuinen laite pilaa koko kuvan. Barlow-linssien
kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että sen lisäksi että linssit ovat
hyvälaatuisia, niin niiden pitää olla monikalvopinnoitettuja kaikilta optisilta
pinnoiltaan. Linssien pinnoitteet vähentävät heijastumia ja valon häviöitä.
Erityisen tarkkana pinnoitteiden suhteen joudut olemaan alemman hintaluokan linsseissä,
sillä etenkin tuntemattomat merkit voivat ongelmallisia tässä suhteessa.
Jos olet hankkimassa Barlowia, niin pyri siihen, että näet
laitteen ennen ostopäätöksen tekoa. Tämä on mahdollista kivijalkamyymälässä tai
kaverin okulaaripakista. Tällöin voit tehdä kaksi testiä Barlowin laadun
varmistamiseksi ainakin osittain. Ensinnäkin katso minkävärinen valo heijastuu
linssien pinnoista. Jos heijastunut valo on selvästi värillinen (sininen,
vihreä tai punertava), niin silloin linssissä on pinnoite. Jos tällaista
väri-ilmiötä ei esiinny, linssiä todennäköisesti ei ole pinnoitettu ja laite
kannattaa jättää ostamatta.
Katso myös linssin läpi vaaleaa yksiväristä pintaa. Jos
Barlowin läpi näkyvä pinta on yhtä tai lähes yhtä kirkas kuin taustan kirkkaus,
silloin linssissä tapahtuu vain vähäistä valon imeytymistä. Jos linssin läpi
näkyvä pinta on selvästi taustaa tummempi, linssiä tuskin on pinnoitettu ja sen
laatu on todennäköisesti huono. Silloin tämäkin linssi kannattaa jättää
kauppaan.
Mitä vaikutuksia Barlowilla on?
Barlow-linssin käyttö on sinällään yksinkertaista, se
sijoitetaan kaukoputkeen ennen okulaaria. Riippuen Barlowin polttoväliä
lisäävästä kertoimesta, sillä saadaan tietyllä okulaarilla suurempi suurennus
kuin ilman sitä. Tavallisin kerroin on 2×, mutta usein käytetään myös 3× tai
jopa 5× polttovälin pitenemisen antavia linssejä. Useita eri välikertoimisia
laitteita on myös tarjolla. Yksinkertaista, eikö totta! Ei todellakaan, sillä
moni muukin asia muuttuu samalla kertaa ja ne on otettava huomioon.
Kaukoputken teoreettinen erotuskyky ei muutu. Jos
käytät 125 mm kaukoputkea, niin sen erotuskyky on noin 1 kaarisekunti käytitpä
Barlow-linnsiä tai et.
Valovoima (tai ”kaukoputken nopeus” [3])
muuttuu. Valovoima lasketaan kaavasta D/F, jossa D on objektiivin tai pääpeilin
halkaisija, ja F on polttoväli esimerkiksi millimetreinä. Tavallisen
valovoimaisen kaukoputken (esimerkiksi Newton-tyyppinen) valovoima on 1/5. Tämä
tarkoittaa sitä, että polttoväli on 5× objektiivin halkaisija. Barlow-linssiä
käytettäessä, valovoima muuttuukin esimerkki kaukoputkessa 1/(2×5) = 1/10, eli
putkesta tulee ”hitaampi”.
Barlow-linssi siis himmentää kuvaa. Jos käytät
yleistä 2× polttoväliä pidentävää linssiä, valokuvatessa joudut käyttämään 4×
pidempää valotusaikaa kuin ilman linssiä. Jos käytät 3× linssiä, valotusajan
pidennys on 9×. Valotusajan pidentyminen on verrannollinen Barlow-linssin
pidennyskertoimen toiseen potenssiin!
Kaukoputken kuvakenttä kapenee Barlowin vaiktuksesta.
Syy tähän on yksinkertainen, se johtuu kaukoputken polttovälin kasvusta. 2×
Barlow kaventaa kuvakentän laajuuden puoleen. Pieniä kohteita havaittaessa
tästä ei ole suurtakaan haittaa, mutta esimerkiksi Kuun pinnan laajoista
kohteista voidaan nähdä vain pieni osa siitä mitä ilman Barlowia nähtäisiin.
Onko tästä haittaa, riippuu tietysti havaitsijasta ja siitä mitä havaitaan. Pienen
kraatterin havaitsemisessa siitä tuskin on haittaa, mutta jos havaitaan Mare-alueita,
niin silloin haitta voi olla merkittävä.
Barlow-linssin käytöllä suurennetaan kuvaa. Tästä on
seurauksena ei vain suurempi kuva vaan myös ilmakehän kuvanlaatua
heikentävän vaikutuksen selkeämpi näkyminen. Ilman Barlowia kuva Kuusta tai
planeetasta voi olla kohtuullisen hyvä (riippuu kelistä ja kohteen korkeudesta)
mutta suuremmalla suurennuksella ilmakehän turbulenttisuus tekee kuvasta
epäselvemmän. Etenkin valokuvatessa epäselvempi kuva ei ole tavoittelemisen
arvoista. Ilmakehän vaikutusta voi toki vähentää pinoamalla kymmeniä tai satoja
(jopa tuhansia) kuvia. Samalla myös erotuskyky kasvaa ja riittävällä
pinottavien kuvien määrällä saavutetaan kaukoputken teoreettinen erotuskyky.
Tarkempaa kuvaa, kuin mitä kaukoputki parhaimmillaan pystyy tekemään, ei voi
saavuttaa.
Barlow-linssi soveltuu käytettäväksi tavanomaisen
kuvakentän okulaarien kanssa. Sen sijaan laajakulmaisten
(esimerkiksi yli 80°) okulaarien kanssa voi syntyä ongelmia vinjetoinnista ja
kuvakentän ei toivotusta kapenemisesta. Samoin jos kaukoputkesi on hyvin
pitkäpolttovälinen, voit joutua tilanteeseen, että kaukoputken suurennus
ylittää suuriman hyödyllisen suurennuksen ja lopputuloksena on pehmeä kuva ja
yksityiskohtien katoaminen. Suurin hyödyllinen suurennus on yleensä sama kuin
objektiivin (pääpeilin) halkaisija millimetreinä. Joskus hyvän havaintokelin
aikana voit hieman ylittää (<2×) tämä suurennuksen, jolloin kuva ei pehmene
liiaksi. Ylisuuri suurennus ei kuitenkaan tuo enempää yksityiskohtia esille
kuin mitä suurimalla hyödyllisellä suurennuksella saat näkyville.
Valokuvatessa Barlowin käyttö tuo lisää uuden elementin,
etenkin lyhytpottovälisten kaukoputkien käytössä. Tämä uusi tekijä on meille
kaikille hyvin tuttu ongelman aiheuttaja ja sitä kutsutaan pölyksi.
Pienet pölyhiukkaset takertuvat (staattisen sähkön vaikutuksesta) kaikille
mahdollisille pinnoille välittömästi, kun uusi laite avataan tehtaan paketista.
Ilman Barlow-linssiä, pölyhiukkaset voivat olla näkymättömiä kuvassa mutta
Barlowin käytöllä saadaan niidenkin varjot ulottumaan kuvasensorin pinnalle
asti. Tästä syystä Barlowin käytön yhteydessä flat-kuvan (tasoistuskuvan)
ottaminen ja käyttäminen on välttämätöntä, olipa sitten kuvauskohteena mikä
tahansa taivaankappale.
Barlowin säilytys ja puhdistus
Barlow-linssiä pitäisi säilyttää samalla tavalla kuin
hyvälaatuista okulaaria, mieluusti aivan samassa laukussa pölyltä suojattuna.
Pidä siis kaikki tulpat paikoillaan varastoinnin aikana. Barlowin puhdistus
tapahtuu samoja periaatteita noudattaen kuin okulaarien ja kaukoputkien. Pölyn tunkeutumisen estäminen laitteisiin on
helpompaa kuin laitteiden puhdistaminen. Ota tämä huomioon niin varastoinnissa
kuin havaintoja tehdessäsi.
Viitteet
[1] Barlow-linssina akromaattinen linssi on yleensä negatiivinen
akromaattinen linssi, joka on suunniteltu korjaamaan kromaattista aberraattiota
ja parantamaan kuvaan laatuuta. Se koostuu kahdesta linssistä:
- Crown-lasista
(korkeampi taitekerroin, alhaisempi dispersio).
- Flint-lasista
(alhaisempi taitekerroin, korkeampi dispersio).
Nämä lasit yhdessä vaimentavat kromaattista aberraattiota,
ja ne kokoavat eri aallonpituudet (värit) lähes samaan pisteeseen.
[2] ED-lasielementit (Extra-Low Dispersion): Nämä
lasit ovat erityisen hyviä kromaattisen aberraattion korjaamisessa. Ne
tarjoavat paremman suorituskyvyn kuin perinteiset akromaattiset linssit. SD-lasielementit (Super-ED): Jotkut
valmistajat käyttävät jopa "Super-ED" -laseja, jotka ovat vielä
parempia kromaattisen aberraattion korjaamisessa.
[3] Termit ”nopea” tai ”hidas” ovat perua ajalta, jolloin
tähtivalokuvauksessa käytettiin lasilevyjä. Tällöin ”nopea” (siis
valovoimainen) kaukoputkella kuvatessa valotus tapahtui nopeasti (so. lyhyt
valotusaika) verrattuna ”hitaaseen” kaukoputkeen, jossa valokuvauslevyjä piti
valottaa pitempään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti, mielipide tai kysymys tarkistetaan ennen julkaisemista. Toimitus päättää kommenttien julkaisemisesta tai mahdollisesta hylkäämisestä!