Kuunpimennys keskiviikkona (18.9.2024) aamuyöllä

Tampereella on mahdollista nähdä keskiviikkona 18.9. aamuyöllä osittainen kuunpimennys, jos vain sää sen mahdollistaisi. Sääennusteen mukaan juuri pimennyksen alkuvaiheessa lännestä työntyy Pirkanmaan taivaalle pilvikerros, joka käytännössä estää pimennyksen näkemisen.

Tämän kertainen kuunpimennys muistuttaa jonkin verran tätä pimennystä vuodelta 2013 ollessaan maksimissaan. Täysvarjo tulee olemaan hieman eri paikassa Kuun pohjoisosassa. Kamerana oli digijärkkäri (Canon EOS 50D), objektiivi Sigma APO DG 70 – 300 mm, herkkyys ISO 400, valotusaika 1/500 s ja aukko 5,6. Kuva © Kari A. Kuure.

Kuunpimennys alkaa osittaisen varjon pimennyksellä kello 4.41., jolloin Maan puolivarjo koskettaa Kuun pintaa. Tätä vaihetta on vaikea nähdä, sillä kirkkauden väheneminen on hyvin vähäistä. Pimennys etenee ja puolivarjon tummuus lisääntyy hiljalleen, kunnes kello 5.13 täysvarjo lankeaa Kuun pohjoisosan ylle. Pimennys on syvin kello 5.44., jolloin vain noin 8,5 % Kuusta on pimentynyt. Täysvarjopimennys päättyy kello 6.16 ja puolivarjopimennys kello 7.47. Pimennyksen loppuvaihetta Tampereella ei nähdä, sillä Kuu laskee horisontin alapuolelle kello 7.06.

Seuraava kuunpimennys on maaliskuun 14. päivänä 2025 kello 5.57 alkaen. Tampereella näkyy vain puolivarjopimennys ennen kuunlaskua. Pimennys sinällään on täysvarjopimennys. Ensi vuonna nähdään toinenkin pimennys, syyskuun 7. Kuun noustessa pimenytyneenä kello 20.09. Täysvarjopimennyksen täydellinen vaihe alkaa kello 20.30 ja pimennys on syvin kello 21.11. Täydellinen vaihe päättyy kello 21.52 ja osittainen vaihe kello 22.56. Puolivarjovaiheen pimennys päättyy kello 23.55.

Tämän jälkeen kuunpimennykset, josta voidaan tehdä edes hieman havaintoja, ovat joulukuun 31. päivä 2028 ja joulukuun 20. vuonna 2029. Molemmat pimennykset olisivat täydellisiä ja ne nähtäisiin koko Suomessa alusta loppuun. Jälleen kerran näidenkin pimennysten havaitseminen riippuu siitä, millainen säätila tuolloin vallitsee. Suomessa yleensä talvet ovat hyvin pilvisiä silloinkin, kun korkeapaine on maamme yllä. Joten pessimisti ei pety!

Havaitseminen

Pimennystä voi havaita paljain silmin ja kiikareilla, miksi ei myös kaukoputkella, kun käyttää hyvin pientä suurennusta. Mitään erityisiä suodattimia ei tarvita, toisin kuin auringonpimennystä havaitessa. Kuu ei ole koskaan niin kirkas, että se voisi vahingoittaa silmiä. 

Kuunpimennyksen valokuvaaminen ei pitäisi tuottaa mitään erityisiä vaikeuksia – tällä kertaa. Valokuvaamista varten tarvitset kameran (digijärkkäri on suositeltavin), siihen sopivan pitkän objektiivin, esimerkiksi 300 mm (lyhyemmälläkin saa hienoja kuvia) ja jalustan. Kameran herkkyydeksi voi valita turvallisin mielin ISO 800, jolloin kuvista ei vielä tule liian kohinaisia. Joissakin kameramalleissa voi herkkyydeksi valita jopa ISO 1600 kohinan ollessa vielä täysin hyväksyttävällä tasolla. Riittävällä herkkyydellä varmistetaan se, että valotusajoista tulee riittävän lyhyitä, jotta tästä syystä epäterävyyttä ei synny.

Kuun kuvaamisen vaikeus liittyy siihen, että automaattivalotus ylivalottaa Kuun, vaikka se olisi osittain pimentyneenä. Näin ollen kameraa pitäisikin käyttää manuaalisesti, siis kuvaustavan valinnaksi kohta M. Tällöin pääset valitsemana niin valotusajan kuin käyttämäsi aukon. Myös objektiivista on valittava manuaalitarkennus, sillä etenkin täydellisen kuunpimennyksen aikana Kuun kirkkaus voi olla niin vähäinen, että kameran automaattinen tarkennus ei toimi. Tällä kertaa Kuun himmeneminen ei ole niin voimakasta, joten automaattinen tarkennus saattaa toimia vielä kohtuullisen hyvin. Osa kameroista eivät kuitenkaan automaattisesti tarkenna oikeasti äärettömään, joten tästä syystä manuaalisesti tehtävä tarkentaminen voi olla välttämätöntä.

Pimentyneen Kuun valokuvaamisessa valotusajat voivat tulla niin pitkiksi, että kuvan tärähtämisen vaara on todellista. Käytä siis jalustalle asetettua kameraa ja kuvien ottamiseen kauko-ohjainta, etälaukaisinta tai ajastettua (2 tai 10 sekuntia) laukaisua. Jos käytät pitempiä kuin 300 mm objektiiveja tai kaukoputkea, niin silloin kamera täytyy olla seurantajalustassa. Valotusajat voivat olla sen verran pitkiä, että valotuksen aikana Kuu ehtii liikkua kuvakentässä jonkin verran. Kuviin siis syntyy liike-epäterävyyttä hyvin helposti. Ottamalla koekuvia ennen pimennystä, voi määrittää sopivat kuvausarvot kameraan ja näin varmistat onnistuneet kuvat.