Hohtavat (valaisevat) yöpilvet (NLC) ovat vaaleita kuitumaisia pilviä, jotka esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa yläilmakehän mesopaussissa. Yöpilvet näkyvät kesällä, kun Aurinko on 4 – 16 astetta havaitsijan horisontin alapuolella. Tällöin pilvet ovat auringonvalossa mutta havaitsija itse hämärässä kesäyössä. Auringon ollessa lähempänä horisonttia tai päivällä, taivas on liian kirkas yöpilvien näkymiselle.
Hohtavat yöpilvet Tampereen Ursan tähtitornin videokameraan tallentuneena. Sinertävä väri ja kuituinen rakenne erottaa ne tavanomaisesta pilvestä. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure. |
Yöpilvet ovat yleensä sinertävän valkoisia, mutta lähellä
horisonttia niiden väri voi punertua tai muuttua ruskehtavaksi ilmakehän sirottaessa
lyhyemmät valon aallonpituudet pois. Yöpilvistä heijastuva valo on
polarisoitunutta ja tätä ilmiötä voi käyttää niiden tunnistamiseen, jos niiden tunnistaminen
muutoin on vaikeaa.
Yöpilvien havaitseminen vaatii melko pilvettömän sään, ja ne
näyttävät kuituisilta, tasaisilta kerrokselta, aalloilta tai pyörteiltä. Yöpilviä
on yleensä nähtävissä kesäkuulta elokuun alkupuolelle. Aivan etelärannikolla
niitä on joskus nähty jo toukokuussa. Tampereella yöpilvikausi on yleensä
heinäkuun puolivälin tienoilta elokuun alkupuolelle.
Vaikka valtaosa valaisevista yöpilvistä esiintyy noin 82
kilometrin korkeudessa, korkeuden vaihteluväli on 75 – 90 km. Yöpilvet ovat
hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä vesijääkiteitä, ja niiden tiivistymisytimet
(kiinteä pöly) voi olla peräisin meteoreista ja tulivuorenpurkauksista. Vesihöyryn
on ajateltu kohonneen mesosfääriin alemmista ilmakerroksista. Hohtavien yöpilvien
perimmäistä luonnetta ja syntytapaa ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mutta ne
ovat ilmeisesti melko tuore ilmiö. Ensimmäinen maininta kirjallisuudessa
yöpilvistä on vasta vuodelta 1885, hieman Krakataun purkauksen jälkeen. On myös
arveltu, että ne saattavat liittyä jollakin tavalla ilmastonmuutokseen.
Yöpilvet (12.7.2024) ovat hyvin harvinaisia etelätaivaalla Tampereen leveydellä. Näin näkyäkseen pilvien tulee olla levittäytyneenä epätavallisen laajalle alueelle lähelle keskileveyksiä. Video on nähtävissä Taivaanvahdissa. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure. |
Hohtavia yöpilviä nähdään pohjoisilla leveysasteilla, ja esiintymisalue ulottuu 45 – 85 asteen leveysasteille. Mitä pohjoisempana ollaan sitä lyhyemmän aikaa valaistusolosuhteet mahdollistavat yöpilvien näkymisen. Suomessa Oulun pohjoispuolella yöpilviä nähdään hyvin harvoin.
Yöpilvien määrä vaihtelee vuosittain. Usein on hyvin
niukkoja vuosia mutta mukaan mahtuu vuosia, jolloin yöpilvikausi alkaa varhain,
pilvet ovat runsaita ja ne leviävät pitkälle, lähes keskileveyksille asti.
Tämän vuosi 2024 on ennakkotietojen mukaan tällainen runsaiden yöpilvien vuosi.
Tunnistus
Yöpilvet eroavat tavallisista pilvistä useilla tavoilla:
·
Korkeus: Yöpilvet muodostuvat erittäin
korkealla, noin 82 kilometrin korkeudessa, kun taas tavalliset pilvet ovat
lähempänä maanpintaa.
·
Koostumus: Yöpilvet koostuvat vesijääkiteistä,
kun taas tavalliset pilvet voivat olla vesipisaroita tai jääkiteitä.
·
Rakenne: Yöpilvet ovat usein kuituisia, ne
voivat muodostaa aaltoja ja erikerroksissa olevat pilvet voivat suunnaltaan
olla erilaisia, jolloin ne näyttävät muodostavan verkkoja.
·
Liike: Yöpilvien liike on hidasta mutta pitkään
havaitessa, niiden voidaan todeta liikkuvan idästä länteen.
·
Valo: Yöpilvet heijastavat auringonvaloa, vaikka
maanpinta on jo varjossa. Troposfäärissä olevat tavalliset pilvet näkyvät
tummina varjoina vaaleaa taivasta vasten.
·
Havaitseminen: Yöpilvet vaativat selkeän, pilvettömän
sään sekä Auringon sopivan horisonttikulman.
·
Väri: Yöpilvet ovat usein sinertävän valkoisia.
Jos huomaat epätavallisen värisiä pilviä, erityisesti sinertävää, ne voivat
olla yöpilviä.
·
Näkyvyysalue: Yöpilvien näkyvyysalueen eteläinen
reuna muodostuu Maan varjosta. Aurinko ei enää valaise aivan eteläisen
horisontin pilviä, ja Maan varjo liikkuu nopeasti saavuttaen pohjoisen
horisontin. Tämä on havaittavissa laajoissa yöpilvinäytelmissä.
·
Epävarmat havainnot: Jos olet epävarma, tee
havainto ja varmista jälkeenpäin muilta havaitsijoilta, näkyikö kyseisenä yönä
yöpilviä. Jos käytettävissäsi on polarisaatiosuodin tai polaroivat
aurinkolasit, voit tarkistaa näkemäsi pilvien mahdollinen valon polaroituminen.
Tavallisien pilvien heijastama valo ei ole polaroitunutta. Tee raportti ja
kerro kuitenkin selvästi, että kyseessä on epävarma havainto.
·
Jos otit valokuvia, voit julkaista ne Taivaanvahdissa!
Valokuvaaminen
Yöpilvien kuvaaminen voi olla upea kokemus! Tässä muutamia
vinkkejä, joiden avulla voit ottaa upeita valokuvia yöpilvistä:
·
Valmistaudu: Valitse selkeä yö, jolloin taivas
on mahdollisimman pilvetön. Yöpilvet näkyvät parhaiten pilvettömällä taivaalla.
·
Käytä jalustaa: Koska yöpilvet ovat heikosti
valaisevia, pitkä valotusaika on tarpeen. Käytä jalustaa tai aseta puhelin
tukevalle alustalle.
·
Matala ISO-arvo: Pidä ISO-herkkyys matalana
(esim. ISO 100 – 400), jotta vältät kohinaa kuvassa.
·
Aukon säätö: Käytä suurta aukkoa (pieni f-arvo,
esim. f/2.8), jotta saat terävän kuvan ja valoisat yöpilvet.
·
Manuaalitila: Jos mahdollista, käytä
manuaalitilaa ja säädä herkkyys, valotusaika ja aukko koekuvien avulla.
·
Valotusajan säätö: Kokeile pitkiä valotusaikoja
(esim. 10 – 30 sekuntia) saadaksesi yöpilvet selkeästi esiin.
·
Käytä lanka- tai etälaukaisinta, jotta kuva ei
tärähdä! Jos sinulla ei ole sellaista, käytä 10 sekunnin itselaukausta.
Järjestelmäkameralla voit ottaa myös kuvasekvenssejä tai tehdä time-lapse -videoita.
·
Kuvakulma: Etsi mielenkiintoisia kuvakulmia,
kuten vesistöjen tai maiseman kanssa. Erityisesti järven pinnasta heijastuvat
yöpilvet tekevät valokuvasta erityisen mieleenpainuvan.
Rauhallista kuvaushetkeä yöpilvien parissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti, mielipide tai kysymys tarkistetaan ennen julkaisemista. Toimitus päättää kommenttien julkaisemisesta tai mahdollisesta hylkäämisestä!