Kiikarikohde komeetta Wirtanen

Teksti ja etsintäkartat Kari A. Kuure

Tähtiharrastajat ovat odottaneet innolla tämänkertaista 46P/Wirtanen -komeetan ohitusta, sillä se tapahtuu epätavallisen läheltä. Komeetta on lähimpänä maapalloa joulukuun 16 päivänä, jolloin etäisyyttä on vain 11 580 000 km eli 0,0774 au. Komeetan kiertoaika Auringon ympäri on 5,44 vuotta, joten toista yhtä läheltä tapahtuvaa ohitusta joudutaan odottamaan vuosikymmeniä. Tämän kertainen ohitus tapahtuu lähes lähimpänä mitä ajatella saattaa, sillä Maan ja komeetan ratojen välinen ero on 10 200 000 km.

Jarno Paanasen 5.12.2018 ottama kuva kometta 46P/ Wirtasesta. Kuva © Jarno Paananen.

Komeetan kirkkaus odotetaan kasvavan sitä mukaa kuin etäisyys siihen lyhenee. Komeetan periheli oli joulukuun 12. päivänä ja sen laskettu kirkkaus olisi ollut tuolloin noin 4,2 magnitudia. Havainnot kertovat sen mitä se todellisuudessa oli mutta niitä joudumme odottamaan muutaman vuorokauden. Joulukuun 16. kirkkaudeksi arvioidaan noin 3 magnitudia, näin ollen sen kirkkaus kasvaisi ilta illan jälkeen selkeästi.

Kirkkautta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että kohde on pinta. Näin ollen kirkkaus jakaantuu noin täysikuun kokoiselle alueelle, joten valosaasteisilla alueilla sen visualinen havaitseminen voi olla vaikeaa. Tosin havaitsemista hieman helpottaa valokuvissakin näkyvä ilmiö, sillä komeetan koman keskiosa on tähtimäisesti kondensoitunut. Näin ollen visualihavaitsijakin näkee kiikareillaan jotakin, vaikka aivan koko komeetta ei näkyisikään.

Komeetta Wirtasesta näyttäisi puuttuvan pyrstö. Todellisuudessa silläkin on pyrstö, siinä missä muillakin komeetoilla on. Komeetan lähestymissuunta on kuitenkin sellainen, että pyrstö on komeetan koman takana ja on näkynyt hyvin heikosti katselusuunnassamme. Näinä päivinä tilanne kuitenkin pitäisi muuttua ainakin jonkin verran paremmaksi, sillä komeetta ylittää ekliptikan 16. joulukuuta eli suunnilleen samaan aikaan kuin se on lähimpänä maapalloa. Näin ollen tässä vaiheessa näemme komeetan sen liikesuuntaan nähden sivulta, joten pyrstönkin pitäisi näkyä paremmin.

Komeettojen lähiohitukset tuottavat hyvin usein meteoriparvia. Komeetta Wirtasen ei kuitenkaan tiedetä parvea synnyttäneen, ellei huomioon oteta joulukuun 14. päivänä vuonna 2012 tapahtuneen ohilennon aikana havaitut noin ZHR=30 meteorisateen havaitsemista Australiassa.

Komeetta 46P kantaa löytäjänsä nimeä, joka oli Carl A. Wirtanen, yhdysvaltalainen astronomi, joka havaitessaan tähtien ominaisliikettä tuli komeetan löytäneeksi valokuvalevyltään. Valokuva oli otettu tammikuun 15. päivänä Lick observatoriossa ja komeetta löydettiin tammikuun 17 päivänä tehdyssä tarkastuksessa.

Carl Alvar Wirtanen oli, kuten arvata saattaa, suomalaiset sukujuuret omaava tähtitieteilijä. Hän syntyi 11.11.1910 Kenosha:ssa (Wisconsin) ja kuoli 7.3. 1990 Santa Cruz:issa (Kalifornia). Nimeään kantavan komeetan lisäksi hän löysi kahdeksan asteroidia, joiden joukossa on kuuluisa 1950 DA, joka saattaa törmätä maapalloon 16.3.2880. Törmäyksen todennäköisyydeksi lasketaan tällä hetkellä 1:8 300 eli 0,012 %.

Komeetan havaitseminen visuaalisesti on hyvin yksinkertaista, etenkin sen ollessa kirkkaimmillaan muutaman päivänä aikana. Oheisien etsintäkarttojen perusteella komeetta pitäisi löytyä taivaalta. Kartat esittävät komeetan paikkaa sen ylittäessä etelämeridiaania. Meridiaanin ylitys tapahtuu ilta illan jälkeen muutama minuutti myöhemmin ja komeetan nopeus vain kiihtyy jouluun asti. Kelloaika on kartoissa mukana noin minuutin tarkkuudella.

Valokuvaamistakin pitäisi yrittää. Jos käytettävissäsi on seurantajalusta, niin lyhyellä valotusajalla jalustan suuntaaminen visualihavaintoja varten pitäisi olla riittävä myös valokuvattaessa. Tosin, kohteen seurantaa täytyy korjata lyhyin väliajoin, mutta senhän joutuu tekemään joka tapauksessa, sillä komeetta kulkee taivaalla aikamoista haipakkaa. Tarkemmin suunnatulla kaukoputkella ja mahdollisesti tietokoneohjauksessa komeetan seuraamisessa ei pitäisi olla vaikeuksia lainkaan.

Sanastoa

Koma on komeettaytimen ympärille muodostuva ilmakehä perihelin läheisyydessä. Ilmakehä muodostuu auringonlämmön vaikutuksesta komeetan jäisestä ytimestä haihtuvista kaasuista ja vapautuvasta hienojakoisesta pölystä.

Komeetta ydin muodostuu suurimmaksi osaksi vesijäästä, muista helposti haihtuvista jäistä (hiilidioksidi, häkä, metaani, ammonium jne.) sekä hienojakoisesta kiviaineksesta (silikaateista).

Komeetan pyrstö muodostuu komeettaytimestä haihtuvasta vesihöyrystä ja muista kaasuista (kaasupyrstö) sekä vapautuvasta pölystä (pölypyrstö). Kaasupyrstön suunta on Auringosta poispäin, koska aurinkotuuli vaikuttaa voimakkaasti kaasupyrstön kanssa. Pölypyrstö suuntautuu yleensä suunnilleen komeetan liikeradan suuntaisesti sen jälkipuolelle. Aurinkotuuli vaikuttaa myös tähän pyrstöön jonkin verran hajottaen sen rakennetta. Pyrstöjen näkyvät pituudet riippuvat vapautuvan kaasun ja pölyn määrästä ja ne ovat yleensä pisimpiä silloin kun komeetta on ”uusi” eli ei ole aikaisemmin käynyt aurinkokunnan sisäosissa. Komeetta 46P/ Wirtanen on jaksollinen komeetta, joten sen haihtuvien ja vapautuvien ainesosien määrä on vähäistä ja siten myös pyrstöt ovat himmeitä ja lyhyitä.

Etelämeridiaani (lyhyemmin meridiaani) on kunkin havaitsijan maanpintaan sidotun koordinaatiston eteläpisteen ja keskitaivaan (zeniitin) kautta kulkeva kuvitteellinen isoympyrä.

Etelämeridiaanin ylitys eli transit tapahtuu silloin, kun havaittava kohde on juuri etelämeridiaanin kohdalla. Tällöin kohde on myös korkeimmillaan havaitsijan koordinaatistossa ja havaintomahdollisuudet yleensä parhaimmat.

Etsintäkartat