Pilkkuryhmä 2665 on edelleen aktiivinen

27.7.2017 tapahtunut CME-purkaus. Kuva Nasa/SDO.

Heinäkuun alkupuolella Auringossa oli näkyvissä iso pilkkuryhmä AR12665^[1]. Se oli kooltaan niin suuri, että sen pystyi näkemään paljain silmin, luonnollisesti aurinkosuotimen läpi. Se kiertyi Auringon näkyvän länsireunan taakse heinäkuun 17 päivänä, mutta ei kuitenkaan kadonnut mihinkään. Ja se on edelleen olemassa ja aktiivinen. Tästä saatiin osoitus eilen, kun SDO^[6] tallensi Auringosta lähteneen kohtuullisen voimakkaan CME-pilven^[2].

STEREO-A-luotain^[7] Aurinkoa kiertävällä radallaan on noin 130 astetta maapallosta itään ja pystyy tallentamaan näkymiä Auringoista meille näkymättömältä puolelta. Luotain onnistui tallentamaan pilkkuryhmän alueella tapahtuneen flare-purkauksen^[3] ja siihen liittyneen CME-pilven synnyn.

Aktiivinen alue AR12265 oli suurimmillaan ollessaan kooltaan 710 miljoonasosaa^[5], jonka se saavutti heinäkuun 10 päivänä. Ilmeisesti ensimmäinen pilkku syntyi aktiiviselle alueella heinäkuun 4 päivänä alueen kiertyessä samaan aikaan meille näkyvälle puolelle Aurinkoa. Koon kasvu oli siis suhteellisen nopea.

Auringonpikkurthnä 2665. Kuva © Kari A. Kuure.

Tämän jälkeen kehitys oli päinvastaista, mutta merkittävästi hitaampaa. Pilkkuryhmän koko pieneni niin, että sitä ei pystynyt näkemään enää paljain silmin heinäkuun 15 päivänä. Pilkkuryhmällä oli kyllä kokoa vielä 460 miljoonasosaa, joten keskellä Auringon kiekkoa se olisi vielä paljain silmin näkynyt. Pilkkuryhmä oli kuitenkin kiertynyt jo niin paljon kohti Auringon länsireunaa, että pinnan kaarevuus pienensi pilkkuryhmän näkösäteen suuntaista projektiota palajin silmin näkemisen rajan alapuolelle. Länsireunan pilkkuryhmä saavutti heinäkuun 17 päivänä ja sen koko oli silloin 340 miljoonasosaa.

Mitä sen jälkeen tapahtui. Mielenkiintoista on se, että pilkkuryhmän koon pieneneminen päättyi ja alueen koko kasvoi. Jo heinäkuun 18 päivänä sen koko oli kasvanut 450 miljoonasosaan. Koko oli sama myös seuraavana päivänä. Tämä jälkeen kokotietoja ei ole julkaistu.

Pilkkuryhmä 2665. Kuva Nasa/SDO.

Aktiivisiin alueisiin liittyy aina niiden kyky tuottaa flare-purkauksia. Niitä on myös AR12665 tuottanut lähes päivittäin. Heti synnyttyään aktiivisella alueelta havaittiin maksimissaan C1,1-luokan purkaus, seuraava C1,0-luokan^[4] purkaus tapahtui heinäkuun 7 päivänä. Tämän jälkeen pilkkuryhmä sai ”puhtia koneeseen” ja alueelta havaittiin C3,4-luokan purkaus. Voimakkain purkaus oli heinäkuun 9 päivänä, sille mitattiin arvoksi M1,3. Samana päivänä tapahtui neljä C-luokan purkausta. 

Heinäkuun 10 päivänä oli rauhallista, sillä aktiivinen alue tuotti vain yhden C1,5-luokan purkauksen ja seuraavana päivänä havaittiin vain yksi C1,2-luokan purkaus. Heinäkuun 13 päivänä rekisteröitiin neljä C-luokan purkausta, voimakkain niistä oli C8,4.

Pilkkuryhmän aktiivisuus jatkui ja heinäkuun 14 päivänä havaittiin toistaiseksi voimakkain purkaus, joka oli M2,4-luokkaa. Samana päivänä oli vielä yksi vaatimattomalta tuntunut C1,4-luokan purkaus. Seuraavana päivänä tapahtui viisi C-luokan purkausta, joista voimakkain oli C5,8. Samoin seuraavana päivänä oli viisi purkausta, voimakkain C3,2.  Ennen katoamistaan heinäkuun 17 päivänä Auringon länsireunan taakse, aktiivinen alue tuotti vielä pari purkausta joista voimakkain oli C2,3-luokaa. 

Aktiivinen alue pysytteli vieläkin aktiivisena ja tuotti heinäkuun 18 päivänä viisi C-luokan purkausta, voimakkaimman ollessa C2,1. Ilmeisesti myös 19. heinäkuuta alueella havaittiin pari purkausta, voimakkaimman ollessa C2,8-luokkaa mutta tätä ei pilkkuryhmälle enää kirjattu.

Auringon seimisiin värähtelyihin perustuva kartta meille näkymättömästä
puoliskosta. Kuva Nasa/SDO.

Auringon meille näkymättömästä puolesta saadaan tietoja paitsi Stereo-A-luotaimesta, niin myös Auringon seismisiin värähtelyihin perustumista kartoista. Vaikka karttojen tarkkuus ei ole kummoinen, niin suuret aktiiviset alueet siinä näkyvät. Näin näkyy myös aktiivinen alue AR12665. Se on tällä hetkellä noin 60 astetta Auringon kiekon itäreunan takana ja kiertyy sieltä näkyville noin viikon kuluttua. Ja kuten tämä jutun alussa kerroin, alue on edelleen aktiivinen ja tuottaa niin flare- kuin CME-purkauksia.

Huomautukset

[1] Auringossa näkyvät alueet merkitään tunnuksin joissa AR merkitsee alueen luonnetta, tässä tapauksessa aktiivista aluetta. Numerosarja on juokseva ja tällä hetkellä niitä on havaittu yli 12 tuhatta tällä auringonpilkkujaksolla.  Käytännön syistä ja etenkin pelkästä pilkkuryhmää tarkoittaen kuitenkin tunnuksesta jätetään kirjoittamatta näkyviin alkukirjaimet ja ensimmäinen numero. Näin aktiivisesta alueesta AR12665 tuleekin pilkkuryhmä 2665. Jossain yhteydessä auringonpilkkuryhmästä voidaan käyttää merkintää SP2665.

[2] CME-purkaus ja siihen liittyvä pilvi. Lyhenne CME tulee englanninkielisistä sanoista Coronal Mass Ejection, eli koronamassapurkaus. Yleensä käytetään lyhennettä CME. Purkaus syntyy aktiivisilla alueilla magneettikentän ilmiöiden nostaessa miljardeja tonneja aurinkoainetta, plasmaa, avaruuteen. Keskimääräinen CME-pilven massa on 1,6×10¹² kg mutta haarukka on laaja.

[3] Flare-purkaus on Auringon pinnalla tapahtua ”magneettinen oikosulku”, virallisesti magneettisen silmukan uudelleen kytkeytyminen. Purkauksessa vapautuu sähkömagneettisena säteilynä suuri määrä magneettikenttään varastoitunutta energia, joka kiihdyttää runsaasti protoneita lähes valon nopeuteen ja myös kuumentaa paikallisesti plasman kymmenien miljoonien asteiden lämpötilaan.

[4] Flare-purkauksen voimakkuus määrittyy sen vapauttaman energiatiheyden mukaan seuraavasti: A >10^-8 W/m² , B >10^-7 W/m² , C >10^-6 W/m² , M >10^-5 W/m²  ja X >10^-4 W/m² . Merkinnässä on mukana myös kerroin, jolla em. tehokerroin täytyy kertoa, esimerkiksi merkintä M2,4 tarkoittaa purkausta jonka voimakkuus on 2,4×10^-5 W/m². Teho mittaus tehdään GEOS-15 satelliitilla.

[5] Pilkkuryhmän kokoa mitataan Auringon näkyvänpinnan miljoonasosina. Mikä pilkkuryhmä sitten näkyy paljain silmin, on tietysti havaitsijan näkökyvystä kiinni? Itselläni raja on suunnilleen 400 miljoonasosassa, mutta omaan näkökykyynsä voi olla tyytyväinen jos näkee kooltaan noin 700 miljoonasosan kokoisia pilkkuryhmiä. Näin isot ryhmät ovat kuitenkin harvinaisia.

[6] SDO on Solar Dynamics Observatory, jonka havaintopaikka on avaruudessa noin 1,5 miljoonan km etäisyydellä maapallosta LagRangen pisteessä. Tehtävänsä SDO aloitti vuonna 2010 ja sen tehtävänä on havaita Aurinkoa hyvin monilla eri aallonpituusalueilla.

[7] STEREO-A ja STEREO-B (Solar TErrestrial RElations Observatory) ovat Aurinkoa kiertävällä radalla, maapallon radan tuntumassa kiertäviä luotaimia, jotka tekevät havaintoja Auringosta. Luotaimet ovat tällä hetkellä noin 130 asteen etäisyyksillä maapallosta, STEREO-A Auringon itäpuolella ja STEREO-B länsipuolella.