Katsele Merkuriusta aamutaivaalta

Teksti Kari A. Kuure

Aurinkokunnan pienin ja samalla Aurinkoa lähinnä oleva planeetta, Merkurius, on näkyvissä aamutaivaalla lähimmän viikon tai maksimissaan parin viikon ajan. Sen nähdäkseen täytyy herätä ajoissa, sillä Merkurius on kirkkaimmillaan noin kello 5 aamulla ja havaintosuunnassa (itä-koillisessa) täytyy olla selkeää horisonttiin asti.

Merkurius näkyy pienenä pisteenä aamutaivaalla lähellä horisonttia. Kuva © Kari A. Kuure.

Merkurius on haastava kohde kirkkaalla aamutaivaalla. Vaikka sen kirkkaus on -0,6^m sen paikka täytyy tuntea ja etsintä täytyy käytännössä tehdä kiikarilla.  Myös hyvä etsintäkartta (esimerkiksi Stellarium) voi olla tarpeellinen apuväline. Kännykkään ja tablettiin on tarjolla useampia ilmaisia ja täysin toimivia ohjelmia ja pienellä maksulla niihin lisää ominaisuuksia.

Elokuun puolivälin jälkeen Merkuriuksen kirkkaus hieman vähenee ja sen korkeus horisontista alenee, jos olet havaitsemassa sitä noin 45 minuuttia ennen auringonnousua.

Havainnot

Merkuriuksella on samanlaiset vaiheet kuin Kuulla.  Planeetta oli suurimmassa itäisessä elongaatiossa 10. päivänä, joten sen vaihe on ehtinyt kehittyä siitä hieman pulleammaksi (valaistunut noin 60 %), suurimman elongaation aikaan Merkurius (ja Venus) näkyy suunnilleen puolikkaana tai hieman vähemmän. Vaiheiden näkeminen edellyttää vähintään 10× -kiikarin tai pienen kaukoputken käyttämistä.

Merkuriuksen pinta on suhteellisen tumma (albedo 0,06) ja siellä ei ole suuria kirkkauseroja. Planeetan näennäinen koko on vain 6,5”. Näin ollen pinnan yksityiskohtien näkeminen ei juurikaan onnistu ja yleensä se on mahdollista vain käytettäessä riittävää suurennusta isossa kaukoputkessa ja punaisella suodattimella. Yleensä suositellut suotimet ovat tummia ja tästä syystä isohko harrastajakaukoputki on lähes välttämätön, jotta kuvan saisi riittävän kirkkaaksi.

Merkuriusta voi myös valokuvata, kaukoputkella vaiheita ja kameran omalla optiikalla maisemaa, jossa Merkurius on horisontin yläpuolella. Kameran lisäksi tarvitset kamerajalusta ja etälaukaisimen (vitkalaikaisun). Valoisa aamutaivas vaatii lyhyen valotuksen, joten voi olla, että oikeaan valotukseen pääsemiseen vaaditaan useita koekuvia erilaisilla valotuksilla. Kaukoputkella kuvattaessa oikea valotus on myös etsittävä, sillä Merkurius ei saa ylivalottua. Käytä tarvittaessa kameran histogrammia kuvan valotusta arvioidessasi.

Tietoja planeetasta

Merkurius kiertää Auringon vain 88 vuorokaudessa. Tästä syystä sen suurin elongaatio toistuu hyvin usein, noin 50 vuorokauden välein. Suurin mahdollinen elongaatio on noin 28° mutta jokaisen suurimman elongaation aikana tätä etäisyyttä ei saavuteta. Käytännössä Merkuriusta voi havaita suhteellisen vaivattomasti muutamana jaksona vuodessa. Tänä vuonna näitä jaksoja oli tai on helmi–maaliskuussa (illalla), kesäkuussa (illalla), nyt elokuussa (aamulla ja marras–joulukuussa (4 vk, aamulla). Alkuvuodesta Merkurius ei ole näkynyt aamutaivaalla ja loppuvuodesta se ei ole näkyvissä iltataivaalla.

Elokuun 20. päivänä Merkurius saavuttaa radallaan perihelin. Silloin sen etäisyys Aurinkoon on 46 miljoonaa kilometriä. Yläkonjunktio (planeetta on Auringon takana) on syyskuun 4. päivänä eikä ole näkyvissä. Maasta katsottuna Merkurius on etäisimmillään syyskuun 10. päivänä, silloin etäisyyttä planeettaan on 207,46 miljoonaa kilometriä. 

Mielenkiintoinen konjunktio Merkuriuksen ja Venuksen kesken on syyskuun 13. päivänä kello 15.55. Tällöin Merkurius on vain 0,3° etäisyydellä Venuksesta suunnassa SSW (Venuksen alapuolella). Venus on tähän aikaan sen verran kirkas, että se pitäisi löytyä päivätaivaalta suhteellisen helposti. Kaukoputkella havaintoja tehtäessä on syytä suureen huolellisuuteen, ettei vahingossa suuntaa kaukoputkea Aurinkoon.

Merkuriuksen halkaisija on vain 4 880 km, keskimääräinen etäisyys Aurinkoon on noin 58 miljoonaa kilometriä, pyörimisaika on lukkiutunut suhteessa 3:2 kiertoaikaan.  Rata on hyvin soikea, eksentrisyys on 0,2056 ja inklinaatio on peräti 7 astetta. Vuorokauden pituus on 58 vrk. Tästä seuraa se, että kun Merkurius pyörähtää itsensä ympäri kolme kertaa samassa ajassa, kun se tekee kaksi kierrosta radallaan. Hidas pyöriminen nostaa pintalämpötilan Auringon valaisemalla puolella noin 400 °C ja pimeällä puolella lämpötila laskee noin -190 °C lämpötilaan. Napa-alueiden läheisyydessä on alueita, joissa lämpötila pysyttelee suhteellisen vakaana ja hyvin kylmänä.

Merkuriuksen tiheys (5 427 kg/m³) on verrattavissa Venukseen ja Maahan. Tiheys on saanut tutkijat arvioimaan, että planeetta on joskus menneisyydessään ollut suurempi, mutta menettänyt jossakin törmäyksessä uloimman ja vähemmän tiheän ulkokuorensa. Tästä syystä vain metallipitoinen ydin olisi säilynyt ja planeetta peittää vain ohut kivikuori. Merkuriuksen pinnalla on huomattava määrä kraattereita, jopa Kuuta enemmän. Ne ovat syntyneet suuren asteroidipommituksen aikana noin 4 miljardia vuotta sitten.

Lue myös artikkeli Merkuriuksen ylikulusta http://radiantti.blogspot.com/2019/08/merkurius-kulkee-auringon-editse.html .