Havaintovinkki: Huhtikuun tähtitaivas

Huhtikuun alkupuoli on vielä hyvää aikaa tehdä havaintoja tähtitaivaasta. Tosin havaintohetki siirtyy aina vain myöhemmäksi, sillä kirkkaimmat tähdet tulevat näkyviin vasta noin kolme varttia auringonlaskun jälkeen. Auringonlaskukin siirtyy tuntia myöhemmäksi kesäaikaan siirtymisen jälkeen, joten iltaunisten havainnot päättyvät yleensä maaliskuun loppuun.

Kuukauden alussa havaintohetken voi aloittaa kello 21 aikoihin, mutta kuukauden puolivälissä täytyy odottaa kello 22 asti. Huhtikuun 17. päivän jälkeen tähtitaivas ei pimene täysin lainkaan, joten havaintokohteiksi valikoituvat vain kirkkaimmat kohteen. Kuukauden lopulla joudutaan odottamaan kello 23 tienoille tähtitaivaan kohteiden näkymistä.

Kuukauden lopulla voi yrittää etsiä Merkuriusta auringonlaskun suunnasta noin tunti auringonlaskusta. Tämän kertaisen näkymisikkunan aikana se ei ole erityisen kirkas, joten etsimiseen pitäisi käyttää kiikaria. Aivan kuukauden lopulla havaintosuunta on luoteeseen. Muut planeetat: Venus, Jupiter, Neptunus, Mars ja Saturnus ovat kasvattaneen kulmaetäisyyttään Aurinkoon ja ovat sen länsipuolella. Valitettavasti ne nousevat horisontin yläpuolelle samaan aikaan kuin Aurinko, joten niiden havaitseminen ehkä Venusta lukuun ottamatta lienee mahdotonta. Uranus on edelleen samassa ryppäässä Auringon kanssa, eikä ole näkyvissä.

Iltataivas huhtikuun puolivälissä auringonlaskun jälkeen. Tällä alueella on monia kirkkaita tähtiä, jotka kaikki ovat hienoja kiikari kohteita.

Tähtitaivas

Illan hämärtyessä ja tähtien tullessa näkyville, taivaalta voi vielä bongata osan talven tähdistöistä. Esimerkiksi Orion on matalalla lounaassa. Tähtitaivaan kirkkain tähti, Sirius (Iso koira), on myös ohittanut etelämeridiaanin samoin kuin sen yläpuolella oleva toinen kirkas tähti, Procyon Pienen koiran tähdistöstä. Edelleen etelässä, edellisten tähtien yläpuolella on kaksi kirkasta tähteä Pollux ja Castor, jotka ovat Kaksosten tähtikuvin kirkkaimmat tähdet. Korkealla Orion yläpuolella on myös Capella, Ajomiehen tähdistössä. Eikä kirkkaat tähdet vielä tähänkään lopu, sillä Leijonan Regulus on nähtävissä kaakossa. Kaiken kaikkiaan hieno valikoima kirkkaita ja eri värisiä tähtiä, varsinkin kun mukaan lasketaan Orionin Betelgeuse ja Rigel.

Arcturus on pohjoisen tähtitaivaan kirkkain tähti Karhunvartijan tähdistössä. Sitä voi hyvin havaita huhtikuun lopulla yön pimeimpinä hetkinä.

Kuukauden tähti

Huhtikuun loppupuolella Karhunvarijan Arcturus on oppositiossa ja tästä syystä koko vuoden parhaiten havaittavissa yön pimeimpinä hetkinä. Arcturs on pohjoisen tähtitaivaan kirkkain tähti (0,05^m) ja neljänneksi kirkkain koko tähtitaivaalla Siriuksen Canopuksen ja Alfa Centairin jälkeen. Tähti sijaitsee noin 37 valovuoden etäisyydellä ja on luokiteltu oranssiksi jättiläiseksi. Sen spektriluokitus on K1 III ja sen pintalämpötila on 4 290 K, siis jonkin verran vähemmän kuin Auringon. Aurinkoon verrattuna se on 113 kirkkaampi ja säteilee suurimmaksi osaksi infrapunaista valoa.

Arcturuksen bolometrinen luminositeetti on 215-kertainen Aurinkoon verrattuna. Näistä tiedoista voidaan laskea, että Arcturuksen säde on 26-kertainen Aurinkoon verrattuna ja se on voitu mitata hyvinkin helposti. Tulos on 0,021 kaarisekuntia. Arcturuksen massa on 1,5 auringonmassaa, joten sen pääasiallinen energianlähde on vedyn fuusio. Tähti on kylläkin hieman kirkkaampi kuin voisi olettaa, joten voi olla mahdollista, että sen ytimessä on myös heliumin fuusio hiileksi alkanut.

Arcturuksen magneettikenttä ei ole kovinkaan aktiivinen, vaikkakin jotakin toimintaa on havaittavissa röntgensäteilyn aallonpituuksilla. Arcturuksen ominaisliike poikkeaa Auringon ympäristön muista tähdistä merkittävästi. Tähden kanssa samanlaisia ominaisliikeitä on havaittu myös muutamalla muulla tähdellä, joten on mahdollista, että se (ja ne muut tähdet) on alun perin muodostunut jossakin pienemmässä galaksissa, joka myöhemmin on liittynyt Linnunrataan. Tähän viittaisi myös tähden pieni metallipitoisuus, joka on vain 20 % siitä mitä metallipitoisuus on Auringossa.