Tallinnan tähtitornilla taas

Harri Valoma

Minulle tarjoutui kesällä 2020 tilaisuus käydä pitkästä aikaa Tallinnan Nõmmella tähtitornilla. Oikeastaan tarjosin itse tilaisuuden. Otin yhteyttä Mario Marsiin, jonka kanssa saimmekin sovittua vierailun. Tyttäreni Vilma tottui aikanaan 7-vuotiaana käymään joka reissulla myös ”tähetornilla”. Nyt, kehitellessämme kesäreissua Tallinnaan, hän toi esille halunsa poiketa tornillakin. 'Kun se on niin hieno ja jännä paikka.' Hän halusi esitellä tornin myös tyttärelleen Sandralle, joka oli nyt saman ikäinen kuin äitinsä muinoin.

Havaintoväline AZT-14 on sama kuin jo neuvostoajalla. Edelleen hyvin käyttökelpoinen ja tietenkin käytössä. Tällä on löydetty mm. muuttuvia tähtiä.

 

Kerroin Mariolle olevani Tampereen Ursasta ja olevamme vanhoja tuttuja ainakin ”tähetornin” suhteen. Saimme sovittua treffit heinäkuiselle perjantaille. Koska vietimme lomaa Tallinnassa, sopi perjantaikin hyvin. Hyvä, siis Nõmmea kohti. Matkalla nyt sattui vaan olemaan tietöitä. Kaikki mahdolliset, järkevät reitit oli suljettu. Kuljettuamme kierrellen kaarrellen lähes pihateitä, pääsimme taas Tähetornille. Se on sen niminen tie! Tornille on nykyään myös kohtuullinen ajoväylä, noin 200 m tieltä. Osoite on Tähetorn 2. Löytyy Google Mapsista.

Vastassa olivat tytär Mario ja tyttärensä Marleena. Meidän seurueessamme olivat mukana tytär ja tyttären tytär. Lisäksi seurueeseemme liittyivät tyttären tamperelainen ystävä Lissu. Lissu on ent. Viron venäläinen, sittemmin Suomen virolainen ja nykyään Viron suomalainen. (Huh). Lissun mies on Viron venäläinen, poika Robert on Viron virolainen. (Huh). Olipa mukana myös Iines, 1,5 v. Joka halusi joka paikkaan!

Kielten sekamelska oli siis valmis. Lissu puhuu miehensä kanssa venäjää, tyttäreni kanssa suomea, minä Sergein ja Marion kanssa omaa viroani. Jutteluissa ei siis ollut ongelmaa! Kieltä vaihdettiin tarvittaessa lennossa. Lapset löytävät hetimmiten yhteisen 'kielen', tyttären tytär Sandralla ei ole mitään vaikeuksia pärjätä suunnilleen saman ikäisen Marleenin kanssa. Yhdessä mennään, touhutaan ja tutkitaan. Sandra on myös 'hajulla' viron kielestä, Robert ja jokunen muukin ovat treenanneet.

Myöhemmin reissun aikana lapset ovat tutustuneet ja touhuavat keskenään. Puhuvat viroksi, venäjäksi ja suomeksi. Ei siinä mitään ongelmaa ole! Tyttärentytär takeltaa aina tarvittaessa jokusen sanan viroa, kunhan taas muistuu mieleen. Robertin kotikieli on venäjä, lasteaedkeel (lastentarhakieli) on viro, Marleen taas räägib eesti keelt. Lapset oppivat nopeasti. Robertilta oppii nopeasti venäjää... Miksei viroakin...

Tämä huone on muuttunut sitten neuvostoaikojen aivan moderniksi.

 

Tähtitornilla on tapahtunut hieman muutoksia sitten viimekäynnin. Sisäänkäynti on vaihtunut tornin pohjoispuolelle. Eteläpuolen entisellä ovella on muutama muistolaatta. Sinänsä hienoa. Sisälläkin on maisema muuttunut. Nikolai von Klehnin puunrungosta veistämä kaappi on siirretty muualle, meteoriititkin ovat löytäneet uuden paikan.

Kiipeämme taas ylöspäin, varsinaiseen torniin, kierreportaita. Täällä ollaan taas vanhoissa maisemissa. Ensimmäisen kerran kävin täällä 1990, neuvostoaikana. Kaikki vanha ja alkuperäinen on silti tallella; neuvostoajalta. Siis myös AZT-14 Newton – Cassegrain on edelleen käytössä. Newton fokusta ei ole käytetty, koska peilien vaihto olisi melko vaikeaa. Putki on hieman kärsinyt ulkopuolelta, mutta optiikka toimii kuten ennen. Putkea käytetään edelleen havainnointiin, silloin tällöin on myös koululaisnäytöksiä.

Vanhaan tapaan tuomme kahvipaketin tuliaisiksi. Mario toteaa, ettei hän juo kahvia, mutta ehkä muille kelpaa. Tutkimme tornin ja jännittävät kierreportaat taas kerran. Lapset kiipeävät ulkoparvelle tähystämään Tallinnaa. Puut ovat kasvaneet ja vain korkeimmat tornit näkyvät. Ennen, kolmekymmentä vuotta sitten, Tallinna näkyi tornin parvekkeelta komeasti, nyt puut ovat hieman edessä. Muinoin tapasin tornilla yleensä Peep Kalvin, ystäväni Johannes (Juhani) Kallin ja sittemmin tornin esimiehen Voldemar Harvigin (vai oliko se Woldemar...?) Silloinkin oli tuliaisina joitakin Radiantteja paperiversioina ja tietenkin se kahvipaketti!

 

Nõmme Huvikool

Ensin hieman sanastoa: huvitatud=kiinnostunut, astronoomia asjaarmastaja=astronomian harrastaja ja Huvikool = Harrastuskoulu.

Robert, Mario, Marleen, Sandra. Jännältä näyttää.

Olemme sopineet myös Nõmmen Huvikoolissa vierailusta. Harrastuskoulu on eräänlainen kerhomuotoinen, vapaaehtoinen toiminta, jota kuitenkin Viron kouluhallinto ohjaa. Opettajat vetävät toimintaa, oppilaille se on vapaaehtoista. Nõmmen koulun nimi korostanee juuri tätä toimintaa. Muuten käydään koulua normaalisti.

Mario johtaa autoletkamme sinne. Pitää kysyä lupa sisään ehkä rehtorilta, tms, rouva antaa luvan. Kuljemme Marion kulkuluvan ja avainten kassa rakennuksen katolle. Katolla on suomalaista roskista tai hiekoituslaatikkoa muistuttava, mutta isompi pömpeli, no, tyylikkäämpikin.... Väri on tosin valkoinen ja siinä on selkeä ovi. Keskellä on pylväs, johon nostetaan tarvittaessa Celestronin putki. Ei vielä, mutta tuonnempana, on tarkoitus automatisoida myös kuvun liike yhdistettynä kaukoputken liikkeeseen.

Mario, kerhon vetäjä, piirroksia ja Sergei.

 Katolta palaamme sisälle ja meille esitellään astronomiaan liittyvä luokkahuone. Seinillä on lasten piirroksia ja tähtikarttoja.  Video/dataprojektori on itsestäänselvyys. Kaikenlaista havaintomateriaalia näkyy myös. Suomessa en ole tavannut tällaista luokkahuonetta...

Heittelemme tässä vaiheessa hyvästit Marion ja Marleenin kanssa ja toivomme tapaavamme tuonnempana.

Seuraavaksi tutustumme Glehni Parkiin. Nõmmen perustaja oli Nikolai von Glehn. Hänen jäljiltään löytyy mm. Palmimaja-Palmutalo, osittain maanalainen, eräänlainen (talvi)puutarha. Siellä voi seikkailla. Suositan poikkeamaan, löytyy Google Mapsista tuolla nimellä. Löytyy Kalevipoeg patsaan rekonstruktio (irvikuva) sekä alkuperäisen rauniot, kansan suussa Glehni kurat (Glehnin piru) sekä lähes säilynyt lohikäärme (krokodiil). On siellä myös Glehnin rakkaimmalle hevoselle pystytetty hautaobeliski. Näköpiirissä on Glehnin viimeinen asumus, englantilaistyylinen linna. Alun perin hän asui sveitsiläistyylisessä talossa, sekin on vielä jäljellä siinä vieressä. Nikolai von Glehn oli kummallinen mies! Rakensi näkötornin, josta tuli tähtitorni; vuosikymmeniä myöhemmin. Vai pitikö siitä alun perinkin tulla tähtitorni...?

Lopuksi jatkamme matkaa tutkimaan Pirittan luostarin raunioita. Kirkon seinät ovat vielä pystyssä, mutta Pietari Suuren joukkojen tuhoaman luostarin rauniot muistuttavat Venäjälle orjiksi kaapattujen n.60 nunnan kohtalosta. Löytyy nimellä Pirita Klooster.

Joskus aiemmin olen kirjoittanut Radianttiin tarinan Hullun paronin puisto. Se liittyy tähän asiaan. Tutkikaa myös se, jos kiinnostaa... Radiantti 3/2005.