Yöpilvikausi on alkanut Tampereella

Hohtavat (valaisevat) yöpilvet (NLC) ovat vaaleita kuitumaisia pilviä, jotka esiintyvät noin 82 kilometrin korkeudessa yläilmakehän mesopaussissa. Yöpilvet näkyvät kesällä, kun Aurinko on 4 – 16 astetta havaitsijan horisontin alapuolella. Tällöin pilvet ovat auringonvalossa mutta havaitsija itse hämärässä kesäyössä. Auringon ollessa lähempänä horisonttia tai päivällä, taivas on liian kirkas yöpilvien näkymiselle.

Hohtavat yöpilvet Tampereen Ursan tähtitornin videokameraan tallentuneena. Sinertävä väri ja kuituinen rakenne erottaa ne tavanomaisesta pilvestä. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure.

Yöpilvet ovat yleensä sinertävän valkoisia, mutta lähellä horisonttia niiden väri voi punertua tai muuttua ruskehtavaksi ilmakehän sirottaessa lyhyemmät valon aallonpituudet pois. Yöpilvistä heijastuva valo on polarisoitunutta ja tätä ilmiötä voi käyttää niiden tunnistamiseen, jos niiden tunnistaminen muutoin on vaikeaa.

Yöpilvien havaitseminen vaatii melko pilvettömän sään, ja ne näyttävät kuituisilta, tasaisilta kerrokselta, aalloilta tai pyörteiltä. Yöpilviä on yleensä nähtävissä kesäkuulta elokuun alkupuolelle. Aivan etelärannikolla niitä on joskus nähty jo toukokuussa. Tampereella yöpilvikausi on yleensä heinäkuun puolivälin tienoilta elokuun alkupuolelle.

Vaikka valtaosa valaisevista yöpilvistä esiintyy noin 82 kilometrin korkeudessa, korkeuden vaihteluväli on 75 – 90 km. Yöpilvet ovat hienojakoisen pölyn ympärille tiivistyneitä vesijääkiteitä, ja niiden tiivistymisytimet (kiinteä pöly) voi olla peräisin meteoreista ja tulivuorenpurkauksista. Vesihöyryn on ajateltu kohonneen mesosfääriin alemmista ilmakerroksista. Hohtavien yöpilvien perimmäistä luonnetta ja syntytapaa ei kuitenkaan tunneta tarkasti, mutta ne ovat ilmeisesti melko tuore ilmiö. Ensimmäinen maininta kirjallisuudessa yöpilvistä on vasta vuodelta 1885, hieman Krakataun purkauksen jälkeen. On myös arveltu, että ne saattavat liittyä jollakin tavalla ilmastonmuutokseen.

Yöpilvet (12.7.2024) ovat hyvin harvinaisia etelätaivaalla Tampereen leveydellä. Näin näkyäkseen pilvien tulee olla levittäytyneenä epätavallisen laajalle alueelle lähelle keskileveyksiä. Video on nähtävissä Taivaanvahdissa. Kuva © Tampereen Ursa ry/Kari A. Kuure.

Hohtavia yöpilviä nähdään pohjoisilla leveysasteilla, ja esiintymisalue ulottuu 45 – 85 asteen leveysasteille. Mitä pohjoisempana ollaan sitä lyhyemmän aikaa valaistusolosuhteet mahdollistavat yöpilvien näkymisen. Suomessa Oulun pohjoispuolella yöpilviä nähdään hyvin harvoin.

Yöpilvien määrä vaihtelee vuosittain. Usein on hyvin niukkoja vuosia mutta mukaan mahtuu vuosia, jolloin yöpilvikausi alkaa varhain, pilvet ovat runsaita ja ne leviävät pitkälle, lähes keskileveyksille asti. Tämän vuosi 2024 on ennakkotietojen mukaan tällainen runsaiden yöpilvien vuosi.

 

Tunnistus

Yöpilvet eroavat tavallisista pilvistä useilla tavoilla:

·         Korkeus: Yöpilvet muodostuvat erittäin korkealla, noin 82 kilometrin korkeudessa, kun taas tavalliset pilvet ovat lähempänä maanpintaa.

·         Koostumus: Yöpilvet koostuvat vesijääkiteistä, kun taas tavalliset pilvet voivat olla vesipisaroita tai jääkiteitä.

·         Rakenne: Yöpilvet ovat usein kuituisia, ne voivat muodostaa aaltoja ja erikerroksissa olevat pilvet voivat suunnaltaan olla erilaisia, jolloin ne näyttävät muodostavan verkkoja.

·         Liike: Yöpilvien liike on hidasta mutta pitkään havaitessa, niiden voidaan todeta liikkuvan idästä länteen.

·         Valo: Yöpilvet heijastavat auringonvaloa, vaikka maanpinta on jo varjossa. Troposfäärissä olevat tavalliset pilvet näkyvät tummina varjoina vaaleaa taivasta vasten.

·         Havaitseminen: Yöpilvet vaativat selkeän, pilvettömän sään sekä Auringon sopivan horisonttikulman.

·         Väri: Yöpilvet ovat usein sinertävän valkoisia. Jos huomaat epätavallisen värisiä pilviä, erityisesti sinertävää, ne voivat olla yöpilviä.

·         Näkyvyysalue: Yöpilvien näkyvyysalueen eteläinen reuna muodostuu Maan varjosta. Aurinko ei enää valaise aivan eteläisen horisontin pilviä, ja Maan varjo liikkuu nopeasti saavuttaen pohjoisen horisontin. Tämä on havaittavissa laajoissa yöpilvinäytelmissä.

·         Epävarmat havainnot: Jos olet epävarma, tee havainto ja varmista jälkeenpäin muilta havaitsijoilta, näkyikö kyseisenä yönä yöpilviä. Jos käytettävissäsi on polarisaatiosuodin tai polaroivat aurinkolasit, voit tarkistaa näkemäsi pilvien mahdollinen valon polaroituminen. Tavallisien pilvien heijastama valo ei ole polaroitunutta. Tee raportti ja kerro kuitenkin selvästi, että kyseessä on epävarma havainto.

·         Jos otit valokuvia, voit julkaista ne Taivaanvahdissa!

 

Valokuvaaminen

Yöpilvien kuvaaminen voi olla upea kokemus! Tässä muutamia vinkkejä, joiden avulla voit ottaa upeita valokuvia yöpilvistä:

·         Valmistaudu: Valitse selkeä yö, jolloin taivas on mahdollisimman pilvetön. Yöpilvet näkyvät parhaiten pilvettömällä taivaalla.

·         Käytä jalustaa: Koska yöpilvet ovat heikosti valaisevia, pitkä valotusaika on tarpeen. Käytä jalustaa tai aseta puhelin tukevalle alustalle.

·         Matala ISO-arvo: Pidä ISO-herkkyys matalana (esim. ISO 100 – 400), jotta vältät kohinaa kuvassa.

·         Aukon säätö: Käytä suurta aukkoa (pieni f-arvo, esim. f/2.8), jotta saat terävän kuvan ja valoisat yöpilvet.

·         Manuaalitila: Jos mahdollista, käytä manuaalitilaa ja säädä herkkyys, valotusaika ja aukko koekuvien avulla.

·         Valotusajan säätö: Kokeile pitkiä valotusaikoja (esim. 10 – 30 sekuntia) saadaksesi yöpilvet selkeästi esiin.

·         Käytä lanka- tai etälaukaisinta, jotta kuva ei tärähdä! Jos sinulla ei ole sellaista, käytä 10 sekunnin itselaukausta. Järjestelmäkameralla voit ottaa myös kuvasekvenssejä tai tehdä time-lapse -videoita.

·         Kuvakulma: Etsi mielenkiintoisia kuvakulmia, kuten vesistöjen tai maiseman kanssa. Erityisesti järven pinnasta heijastuvat yöpilvet tekevät valokuvasta erityisen mieleenpainuvan.

Rauhallista kuvaushetkeä yöpilvien parissa!