Jarkovskin-ilmiö
Venäläisen insinöörin Ivan
Osipovich Yarkovsky’n (1844–1902) teoria
ilmiöstä (julkaistu v. 1900), joka muuttaa pienten, itsensä ympäri pyörivien asteroidien
(Ø 10 cm – 10 km) ratoja Auringon lämpösäteilyn imeytymisen ja uudelleen
säteilyn vaikutuksesta.
![]() |
Kuva 1. Piirros © Kari A. Kuure. |
![]() |
Kuva 2. Piirros © Kari A. Kuure. |
Vuorokautinen vaikutus
Teorian mukaan lämpösäteilyn ja uudelleen säteilyn välinen
aika riippuu asteroidin pintamateriaalista. Aika ei ole aivan lyhyt, vaan sen
kuluessa asteroidi ehtii pyörähtää jonkin verran. Tästä syystä uudelleen
säteily on voimakkainta ”iltapäivän” (noin kello 14) suunnassa. Muissa
suunnissa uudelleen säteily on heikompaa ja heikointa se on kappaleen kylmimmässä
suunnassa ”aamuyöllä” (kello 4).
Uudelleen säteily tuottaa vähäisen (netto)propulsiivisen
voiman (Fx), jonka vaikutus riippuu kappaleen pyörimissuunnasta suhteessa
kiertoliikkeen (Auringon ympäri) suuntaan. Jos pyörimisliike on kiertoliikkeen
suuntainen (kuva 1), voima pyrkii kasvattamaan kappaleen radan aphelin etäisyyttä
Auringosta.
Jos pyörimisliike on vastakkainen kiertoliikkeelle (kuva 2), voima pyrkii
lyhentämään aphelin etäisyyttä.
Jos asteroidi ei pyöri ratatasossaan, vaan pyörimisliikkeen
suunta on joku muu, aphelimuutosten lisäksi Yarkovskin ilmiö muuttaa myös radan
inklinaatiota (kaltevuutta) ja nousevan solmun pituutta.
Vuotuinen vaikutus
Jarkovskin-ilmiöllä on myös vuodenaikaisvaikutus, joka
ilmenee pyörimättömillä kappaleilla. Tällöin vuodenaikaisvaikutuksesta tulee
merkittävä ratamuutokseen johtava tekijä. Vuodenaikaisvaikutus tällaisessa
tapauksessa pyrkii lähentämään radan aphelia ja näin ollen asteroidin rata on
spiraali kohti aurinkokunnan sisäosia. Vaikutus on todettavissa alle 100 metrin
kokoisilla kappaleilla.
Jarkovskin-ilmiöön vaikuttaa hyvin monta eri tekijää ja
asteroidien pintarakenteiden tarkka tuntemus ei vielä ole sillä tasolla, että
ilmiötä voitaisiin soveltaa kaikkiin asteroideihin. Joitakin havaintoja on
kuitenkin tehty ilmiön toteamiseksi. Vuosina 1991–2003 tutkijat havaitsivat
asteroidia 6489 Golevka, jonka olit
havaittu ajautuneen noin 15 km pois lasketulta radaltaan vain 12 vuoden aikana.
Jarkovskin-ilmiön lisäksi hieman samanlaisia ominaisuuksia
on valonpaineella. Sekin pyrkii muuttamaan asteroidien ratoja ja on otettava huomioon
pienten kappaleiden ratojen laskennassa. Säteilypaine syntyy valon
heijastumisesta, imeytymisestä ja uudelleen säteilystä asteroidien kiinteistä
pinnoista. Suorin osoitus säteilypaineesta on komeettojen kaasupyrstöt, jotka
osoittavat aina poispäin Auringosta.
YORP-ilmiö
Yarkovsky–O’Keefe–Radzievskii–Paddack’in-ilmiön perussyy on
suunnilleen sama kuin Jarkovskin ilmiössä. YORP-ilmiö kuitenkin vaikuttaa
epäsäännöllisen muotoisen kappaleen pyörimiseen. Täysin pyöreässä kappaleessa
ilmiö ei toimi. Erilaiset säteilypinnat aiheuttavat infrapunaisen säteilyyn
epäsymmetristä vaihtelua, jolloin propulsiivinen voima muuttaa kappaleen
pyörimisimpulssia joko jarruttaen tai kiihdyttäen sitä.
Ilmiö todettiin vuonna 2007 pienillä asteroideilla 54509
yorp (aikaisemmin se tunnettiin tunnuksella 2000 PH5) ja 1862 Apollo. 54509
yorp’in pyörimisnopeus on kaksinkertaistunut vain 600 000 vuodessa. Vuonna
2013 asteroidin P/2013 R3 havaittiin hajoavan ja syyksi epäillään YORP-ilmiön
aiheuttamaa nopeaa pyörimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jokainen kommentti, mielipide tai kysymys tarkistetaan ennen julkaisemista. Toimitus päättää kommenttien julkaisemisesta tai mahdollisesta hylkäämisestä!