Aurinko pimenee osittain lauantaina

Vuoden ensimmäinen auringonpimennys nähdään lauantaina 29. maaliskuuta (2025). Pimennys on tyypiltään osittainen, se ei siis missään maapallolla näyt täydellisen. Tämä johtuu siitä, että Kuu on pimennyksen aikana pohjoisella tähtitaivaalla (dekl. n. 5°) ja sen varjo lankeaa maanpinnalle pohjoisella pallonpuoliskolle. Pimennyksen syvin alue (Greatest Eclipse) on Kanadan alueella Hudsonin lahden pohjoisosassa, jossa 93 % Auringon halkaisijasta on peittyneenä Kuun taakse. Siellä se näkyy Auringon noustessa kello 12.47.18 Suomen aikaa.

Auringonpimennys vuodelta 2015 muistutti melko paljon lauantain pimennystä. Huomaa Auringon kiekolla näkyvä pieni auringonpilkku ja reunatummentuma. Näistä voit päätellä valotuksen onnistuneen siten kuin sen pitääkin onnistua. Kuva © Kari A. Kuure.

 

Meillä Suomessa pimennys alkaa kello 12.43.29 Maarianhaminassa. Manner Suomessa pimennys alkaa joitakin minuutteja myöhemmin, Tampereella kello 12.48.48. Myöhäisin alkamisaika on Itä-Suomessa, esimerkiksi Joensuussa kello 12.56.28.

Peittymisprosentti on suurin Kilpisjärvellä, 47 % ja siellä pimennys alkaa kello 12.43.46, vain muutamia sekunteja Maarianhaminan jälkeen. Tämä tietysti johtuu molempien paikkakuntien läntisestä sijainnista. Tampereella peittyminen on 31,6 % Auringon halkaisijasta. Peittyminen on vähäisintä Lappeenrannassa, jossa se on 27 %.

Tampereella pimennys näkyy seuraavasti

12.48.48 osittainen pimennys alkaa Auringon kiekon oikealta reunalta (W).

13.37.36 peittyminen on suurinta 31,6 % (NW)

14.25.59 peittyminen päättyy Auringon pohjoisreunassa (N).

Muilla paikkakunnilla pimennys noudattelee suunnilleen samaa kaavaa, ajat vain poikkeavat hieman toisistaan.

 

Auringonpimennyksen havaitseminen

Auringonpimennystä havaitessa täytyy muistaa muutama muistisääntö, jotta se tapahtuisi turvallisesti. Aurinkoa ei saa katsoa paljain silmin, ei edes aurinkolaseilla! Aurinkolasit eivät ole riittävän turvallinen väline haitallisen auringonvalon pääsyn silmiin estäjänä. Ainoa turvallinen tapa suojata silmät on käyttää Auringon katselemiseen suunniteltuja suojalaseja tai DIN 14 hitsaussuojalasia. Erityisesti lapsien kohdalla varovaisuus on tarpeen, sillä auringonkatselusta vaurioituneet silmät eivät parane koskaan ja vaurio vaikuttaa hänen näkökykyynsä koko elämän ajan.

Käytä siis aina suojalaseja Aurinkoa katsoessasi sekä huolehdi ja valvo myös muiden seurueesi jäsenten suojalasien käyttöä!

Jos käytät optisia välineitä kuten kiikaria tai kaukoputkea Auringon havaitsemiseen, silloinkin on käytettävä tähän tarkoitukseen soveltuvaa suodatinta. Tämä koskee myös Auringon valokuvaamista niin kameran omalla optiikalla kuin kaukoputkellakin.

 

Auringonpimennyksen kuvaaminen

Voit kuvata auringonpimennystä aivan tavallisella kameralla, jos siihen on asennettu aurinkosuodatin. Suodatin päästää valoa lävitseen vain 1/100 000 osan verran ja samalla se leikkaa haitalliset uv- ja ir-säteilyn aallonpituudet kokonaan pois. Tällainen suodin on turvallinen niin ihmisille kuin kameroillekin.

Jos käytät järjestelmäkameraa, hyvä valinta optiikaksi on noin 300 – 500 mm teleobjektiivi. Käytä myös kamerajalustaa, niin varmista tärähtämättömät kuvat. Ota ennen pimennystä testikuvat, jotta tietäisi millaisella valotusarvoilla saat hyviä kuvia. Jos mahdollista, käytä manuaaliasetuksia, jotta valotus onnistui täydellisesti.

Onnistuneessa kuvassa näet Auringosta pilkkuja ja reunatummentuman. Reunatummentuma on kuten nimityskin sen kertoo, Auringon reunan selvästi himmeämpi osa kuin mitä Auringon kiekon keskusta on. Oikein valottunut kuva ei ole ”puhki palanut” miltään osin. Jos olet epävarma oikeasta valotuksesta, niin käytä kameran histogrammia asian tarkistamiseen. Histogrammissa valottuneiden pikselien osuus pitäisi laske nollaan ennen oikeaa reunaa. Jos oikeassa reunassa on näkyvissä korkea piikki tai palkki, kuvasi on ylivalottunut.

Aurinkoa kuvatessa automaattitarkennus saattaa toimia. Tämä on kuitenkin kamerakohtaista, joten voi olla, että tarkennus ei toimikaan ja kuvista tuleekin epäteräviä. Tällöin ainoa vaihtoehto on käyttää käsin tarkentamista, jotta kuvat onnistuisivat.

Kun käytät teleobjektiivia, niin silloin on syytä käyttää myös kamerajalustaa, jotta saisit tärähtämättömiä kuvia. Varsinaista tähtiharrastajien käyttämää seurantajalustaa et tarvitse, sillä valotusajat ovat sen verran nopeita, että kunhan kamera ei tärise, niin Auringon liike taivaalla ei näy kuvissa.

Jos suunnittelet kuvien suurentamista tietokonenäyttöä suuremmaksi, niin valitse kameraan sellainen herkkyys, joka ei tuota liikaa kohinaa kuviin. Uusimmissa kameroissa ISO-herkkyydeksi voisi valita ISO 800 – 1600 -arvon, jolloin valotusajat pysyttelevät vielä riittävän lyhyinä. Jos käytössäsi on vanhempia kamera, niin silloin ISO 100 – 800 on turvallinen valinta, mutta valotusajat vaatinevat jalusta käyttöä.

Jos auringonpimennyshavaintosi onnistuvat, niin muista raportoida Taivaanvahtiin. Sinne voi laatia raportin myös anonyymisti, ellet halua nimesi näkyvän havaintosi yhteydessä. Valitse kuvista parhaimmat liitettäväksi raporttiin.

Lisätietoja pimennyksestä löytyy Tähdet 2025 vuosikirjasta!

 

 

 

Starshield-satelliitit – mitä tiedämme ja mitä voimme arvioida

Starshield on SpaceX:n kehittämä satelliittiohjelma, jonka tarkoituksena on tarjota valtionhallinnon ja turvallisuusviranomaisten käyttöön suunnattuja ratkaisuja. Ohjelman yksityiskohdat ovat suurelta osin salaisia, mutta julkisesti saatavilla olevien tietojen ja havaintojen perusteella voidaan esittää valistuneita arvioita.

Kuvakaappaus Tampereen Ursan tähtitornin pohjoiskameran videosta, jossa Stashield-parvi näkyy viivamaisen kohteena. Katso video YouTubesta. Kuva © KAri A. Kuure.

Päivitys: YouTubeen on nyt lisätty video seuraavalta illalta (22.3.2025). Täsä videossa näkyy selvästi satelliittijono, jossa on 8 erillistä satelliittia.

 

Tämä kuva on jälkimmäisestä videosta kuvakaappaus. Siinä satelliitit näkyvät jo selvästi aivoimena jonona. Kuva © Kari A. Kuure + Markku Lintinen / Tampereen Ursa.

Starshield-satelliitit rakentuvat SpaceX:n laajasti tunnetun Starlink-teknologian pohjalle, mutta ne on mukautettu valvonta-, tiedustelu-, tietoliikenne- ja mahdollisesti puolustuksellisiin sovelluksiin. Spekulaatioissa on mainittu mm. laaja-alainen sensori- ja kuvauskapasiteetti, sotilaallinen tietoliikenne ja tuki hallituksen erityistarpeisiin.

Viimeisimmät havainnot Suomessa (21.3.2025 noin klo 21.26) viittaavat siihen, että kyseessä saattoi olla juuri hiljattain laukaistu Starshield-parvi. Samalle ajankohdalle osuu Falcon 9 -kantoraketin laukaisu Vandenbergin tukikohdasta (NROL-57-missio), joka vei tunnistamattomia satelliitteja radalleen. Vaikka julkisia TLE-tietoja ei ole saatavilla, on erittäin todennäköistä, että nämä satelliitit kulkevat aurinkosynkronisella radalla.

Aurinkosynkronisen radan inklinaatio on tyypillisesti 97 – 98 astetta, ja satelliitit kiertävät Maan napojen kautta siten, että rata pysyy Auringon suhteen vakiona. Tämä mahdollistaa toistuvat tarkkailut samoista kohteista valoisaan aikaan. Näiden satelliittien korkeus on tyypillisesti 500 – 700 km Maan pinnasta.

Havaintojen perusteella arvioidut ominaisuudet

Useat suomalaiset havainnot viittaavat satelliittijonoon, joka liikkui luoteesta kaakkoon. Tämä on tyypillinen ground track -suunta korkean inklinaation radalla pohjoisilla leveysasteilla. Havaintojen perusteella voidaan myös päätellä, että satelliittien määrä oli pieni ja ryhmä tiivis — usein tyypillistä juuri äskettäin laukaistulle ryhmälle ennen niiden hajaantumista omille radoilleen.

Satelliitit näkyivät paljain silmin kirkkaana nauhana. Ne erottuvat yleensä heti laukaisun jälkeisinä päivinä hyvin, sillä satelliitit heijastavat auringonvaloa tehokkaasti ja lentävät usein korkealla taivaalla Auringon juuri laskettua.

Starshield-satelliitit näkyvät parhaimmin iltahämärässä ja aamuhämärässä, kun Aurinko on juuri horisontin alapuolella ja satelliitit korkealla radallaan edelleen Auringon valaistessa niitä. Havaitut kirkkaat ja hitaasti liikkuvat jonot ovat usein lyhytaikaisia ilmiöitä, sillä satelliitit hajaantuvat omille radoilleen muutaman vuorokauden sisällä laukaisusta.

On myös syytä huomata, että Starshield-satelliittien myöhemmät ylilennot voivat olla vaikeammin havaittavissa: niillä on todennäköisesti matalampi kirkkaus ja ne saattavat kulkea ajoissa ja suunnissa, jotka eivät suosi näkyvyyttä Suomen taivaalta.

Yhteenveto

Vaikka tarkat tiedot Starshield-satelliiteista ja niiden radoista pysyvät salassa, nykyiset havainnot ja Falcon 9 -laukaisuhistoria mahdollistavat kohtuullisen luotettavan arvion:

• Rata: Todennäköisesti aurinkosynkroninen, inklinaatio noin 97 – 98°.
• Korkeus: 500 – 700 km.
• Näkyvyys: Kirkkaimmillaan juuri laukaisun jälkeen; suunta pohjoisilla leveysasteilla usein luoteesta kaakkoon.
• Käyttötarkoitus: Valvonta, tiedustelu ja hallituksen erikoissovellukset.

Ursan satelliittiryhmä voinee tarkentaa ratamäärityksiä, jos riittävän paljon laadukkaista havaintoja päivitetään Taivaanvahtiin.

Lisähavaintoja ja tarkkoja mittauksia kaivataan edelleen, ja toivottavasti tulevaisuudessa myös osa TLE-tiedoista saadaan julkisuuteen.